maanantai 6. tammikuuta 2020
Treenijuttuja, kisamietteitä ja ynnä muuta- osasto
Musiikkia: Marcus King: The Well
Melkoisesti on virrannut paskanruskeaa vettä Keravanjoessa sitten edellisen postaukseni. Kuitenkin, näin vuoden (ja vuosikymmenen) vaihduttua on syytä havahtua blogikoomastaan, summata mennyttä ja luoda autereinen katse horisonttiin. Syitä hiljaiseloon on oikeastaan kaksi: elämä itsessään ja uutiskynnyksen ylittävien aiheiden puute.
Treenirintamalla tosin on tapahtunut jotain raportoitavaaakin, kun olen tehnyt kohtalaisen ison syrjähypyn verrattuna aikaisempiin vuosiin. Normaalisti olen pitänyt viikon- kahden ylimenokauden loka- marraskuussa, ja alkanut sitten rakentelemaan pohjia seuraavaa kautta ajatellen. Määrää matalalla intensiteetillä. Tällä onkin ollut suotuisat vaikutukset, ja kehitystä on tapahtunut tasaisen nousujohteisesti. Kehitys on kuitenkin keskittynyt lähinnä aerobisen kynnyksen vauhdin kasvuun, korkeamman intensiteetin vauhtien junnatessa suurin piirtein samoilla lukemilla.
Olen lueskellut menneen syksyn aikana kaikenlaista kestävyyteen liittyvää materiaalia riittoisasti, ja varsinkin Jason Koopin Training Essentials for Ultrarunning on tullut tihrustettua sen verran pieteetillä, että ensimmäinen lukulasiresepti on kiistaton tosiasia. Lukemani perusteella olen päätynyt rakentamaan tulevan vuoden painotukseni totaalisesti eri tavalla kuin aikaisemmin. Treenit on jaksotettu kolmeen osa- alueeseen: pitkäkestoinen matalamman intensiteetin harjoittelu, vauhtikestävyys ja maksimaalinen hapenottokyky. Näiden sijoittelu tulevaan "kisakauteen" nähden menee taas niin, että mitä enemmän ko osa- alue on kilpailuspesifi, sitä lähempänä se on kisakautta. Ja päinvastoin; mitä vähemmän harjoitettava osa- alue on kilpailuspesifi, sitä kauempana kisakaudesta ajallisesti sitä harjoitetaan.
Omat suunnitelmani ovat pidemmissä matkoissa (yli 50 km), jolloin kilpailusuorituksen intensiteetti on aerobisen ja anaerobisen kynnyksen maasto. Tämä tarkoittaa sitä, että treenikausi alkaa maksimaalisen hapenottokyvyn (Vo2max) kehittämiseen tähtäävällä harjoittelulla, jatkuu vauhtikestävyysharjoittelulla ja päättyy matalamman intensiteetin pitkäkestoiseen harjoitteluun.
Tätä kirjoittaessani takana on 8 viikon jakso, jolla tein 3 kertaa viikossa maksimitreenin. Käytännössä tämä tarkoittaa nousevaa määrää ylämäkeen tehtyjä 1-3 minuutin täysivauhtisia vetoja kävely- tai hölkkäpalautuksella. Ylämäkeen tehtynä vedoilla on tasaista pienempi riski loukkaantua, lisäksi kylkiäisenä tulee mukavasti lajivoimaa mäkeen runtatessaan. Ihanan ikäviä harjoituksia, joita jokaista edeltävällä lämmittelyosuudella koitin keksiä hyviä syitä siirtää/ skipata työosuuden. Kaikki tuli kuitenkin tehtyä, ja juoksussa tuntee tehdyn työn askeleen keveytenä ja helppoutena. Pidän nyt pari kevyempää fiilispohjaista viikkoa ja siirryn sitten tempojuoksun miellyttävään maailmaan.
Niistä kisoista/ tapahtumista. Vuoteen 2019 mahtui seuraavat lappu rinnassa juostut tapahtumat:
Sherwood Trail Run (21 km)
Juhannuksen Verttitonni
Loppi Trail Run (21 km)
Pyhä Tunturimaraton (43 km)
Nuuksio Ultra (70 km, DNF)
Sipoonkorpi Trail (30 km)
Vaarojen Maraton (65 km)
Eli suhteellisen vähän kisoja verrattuna edellisiin vuosiin, erinäisistä syistä johtuen. Alkaneen vuoden osalta suunnitelmissa on vasta kaksi tapahtumaa: Sisu Xtrail (50 km) ja NUTS Ylläs-Pallas (107 km). Tässä oikeastaan tiivistyy tulevan kauden tavoitteet: haluan käydä tutustumassa pienempiin ja itselleni uusiin tapahtumiin kauden aikana (esimerkiksi Loppi Trail oli kokemuksena aivan mahtava) ja Pallas- Ylläs- välin juoksen aloittaakseni Western States- lottoruljanssin. Edellä mainittujen lisäksi kalenteriin tulee varmasti jokin matka Nuuksiossa ja Vaaroilla (ei pitkä ultra), ja toivottavasti useampi pikkutapahtuma eri puolella Suomea. Keväällä juoksen todennäköisesti kympin ja puolikkaan tasaisella.
Ynnä muut- osasto:
1. Podcastit
Olen kuunnellut lenkeilläni musiikin sijaan koko syksyn ajan erilaisia podcastejä, ja tämä on tuonut treenaamiseen ihan uutta ulottuvuutta ja mieltä. Yksi kiireisen arjen ja juoksuharrastuksen yhdistämisen varjopuolia on se, että en ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisin. Podcastejä kuuntelemalla saan katettua tätä puutosta mahtavasti. Korkkasin podcast- neitsyyteni juoksuun liittyvällä sisällöllä (Billy Yang, Science of Ultrarunning, Mario Fraioli), mutta olen laajentanut siitä sujuvasti "tiedostavamman" materiaalin suuntaan (Rich Roll etupäässä) ja kuunnellut myös oppimateriaalia (mm. Esa Saarisen Aalto Yliopiston Filosofia ja systeemiajattelu-luentosarjan pariin otteeseen). Uusia podcastejä tuntuu tulevan joka tuutista (mikä on hyvä asia), mielenkiintoisia uutuuksia ovat esimerkiksi Jason Koopin The Koop Cast ja eliittijuoksija Dylan Bowmanin The Well.
2. Elämäntapojen hakkerointi
Olen kuluvan vuoden ajan paisuttanut päätäni erilaisilla elämis- ja kulutustottumusten kyseenalaistamisen ajatuksilla, ja vuoden vaihtuessa niitä olisi sopiva sauma ottaa jossain määrin käytäntöön. Olen ollut ilman sokeria reilut pari vuotta, kokeilusta lähteneestä valinnasta on tullut elämäntapa. Nyt käyn samanlaista jaakobinpainia liha- ja maitotuotteiden kanssa. Olen ollut semi- kasvissyöjä jo pidemmän aikaa, mutta silloin tällöin lautaselle ilmaantuu lihaa tai kalaa. Maitotuotteista käytän ainoastaan juustoa. Suurempi linjanveto onkin henkisellä puolella, kasvissyöjä- status jotenkin kalskahtaa kummalta korvaan. Varsinkin kun harrastan jossain määrin metsästystä, ja pakkanen on ladattu lähilihalla ja -kalalla..
Olen mietiskellyt paljon myös "henkistä ruokavaliotani", sitä millaisia ärsykkeitä nupilleni tarjoan ja millaisissa yhteyksissä. Instagramin tai Facebookin avaamisesta jokaisen odotuksen tai "tyhjäkäynnin" hetkellä on muodostunut ihmisille todella karmiva tapa, myös minulle. Enää ei osata vain olla, vaan aina täytyy olla jokin viihdyke tuuttaamassa usein vahingollista ärsykettä suoraan reseptoreihin. Tätä tapahtuu myös seurassa ollessa, pöydän ympärillä saattaa olla neljä ihmistä omiin puhelimiinsa hukkuneina. On vallalla käsitys, että elämän pitäisi olla tarkasti kuratoitu Insta- tarina, tai ainakin sellaisen näköistä.
Aion saada pääni pinnalle tästä sonnasta, ja koitan vetää mukanani mahdollisimman monta perheestäni.
Olen nyt ollut joitain päiviä katsomatta Facebookia kertaakaan, ja Instaa olen katsonut kerran päivässä. Elämä näyttäisi jatkuvan ilmankin.
3. Mielenkiintoisia juttuja
Vaikka seuraankin maantiejuoksun tapahtumia melko pintapuolisesti, USA: n maratonin olympiakarsinnoista helmikuun lopussa Atlantassa tulee kaikella todennäköisyydellä todella kiinnostava tapahtuma. Ei vähiten siksi, että mukaan pääsi polku- ultrapuolelta hyvinkin tuttu Jim Walmsley juostuaan tammikuussa 2019 Houstonissa puolikkaan aikaan 1:04. Herran viimeaikaisia Strava- statseja tutkittuaan huomaa, että pelkälle tunnelmanhaistelureissulle ei olla lähdössä. Toki ainakin paperilla pari paikkaa kolmesta on varattu (Scott Fauble, Galen Rupp), mutta Atlantan reitti tarjoaa normaalia enemmän nousua, mikä tarkoittaa että ajat painunevat 2:10 heikommalle puolelle. Tämä avaa mahdollisuuksia vertikaaliin tottuneille, hieman "hitaammille" maratoonareille.
Siinä viimeisimmät pitkästä aikaa. Hyviä lenkkejä ihmiset!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti