Vuoden aikana juoksukilometrejä tuli 3 265, joista poluilla 1 400.
Kirjoitan tätä viiden päivän kuumeilun jälkeen, joten merkittävästi lukemat eivät tuosta tule muuttumaan. Löyhä tavoite oli 3 500 km, joka olisi luultavasti toteutunut ilman influenssaa.
Aikaa meni karkeasti 330 tuntia. Muita aerobisia lajeja en sanottavammin harrastanut.
Salilla vietin aikaa 70 tuntia.
"Kisakausi" alkoi maaliskuussa Transgrancanarian maratonilla. Hyvä juoksu hankalassa maastossa, aika oli mukava 4:20. Ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma, asialliset järjestelyt ja reissuun voi sopivasti yhdistää aurinkoloman.
TGC: n maalialueella |
HSM: n maalissa, reilut kaksi minuuttia liian myöhään. |
HSM: n jälkeen palasin polkujen pariin, ja kisakalenterissa seuraavaksi oli Bodom Trail. Tapahtuma on ehdottomia lemppareitani, ja keli oli mitä mainioin. Sain aikaiseksi kelpo ajan 1:52, vaikka päivä ei ollutkaan paras mahdollinen.
Bodomin jälkeen oli tarkoitus kokeilla puolikkaan vauhtia Tuusulanjärven maratonilla, mutta siitepölyallergiaoireet muuttivat suunnitelmat. Niinpä seuraava lappurieha olikin vasta heinäkuun puolivälissä, Pallas- Hetta 55 km. Sää oli todella huono, ja sumu blokkasi Lapin upeat maisemat tehokkaasti. Ajaksi sain rimpuiltua 6:09, jolla pääsin 20: n porukkaan. Omassa sarjassani olin toinen. Reissuna loistava, 2017 uudestaan.
Väsynyt mies Hetassa. |
Helsinki City Marathonille piti lähteä sitten lopullisesti hankkimaan perusterveen paperit, vieläpä syntymäpäivän kunniaksi. Suunnitelman mukaan kellontarkasti nakuttanut Amokin juoksu katkesi kuin seinään puolivälissä matkaa. Sub3: n tuoman väkevän euforian sijaan minut siivittikin maaliin ambulanssi.
Pienen haavojen nuolemisen jälkeen palasin taas poluille, ja seuraavaksi ohjelmassa oli Nuuksio Classic. NC on Bodomin ohella toinen "pakollinen" tapahtuma, upea reitti ja mukavat meiningit. Juoksu oli todella hankala, kärsin melkein koko matkan ajan elektrolyyttivajeesta. Silti paransin aikaa edellisestä vuodesta reilusti raskaammassa maastossa. Aika oli 4:10.
Kauden pää- ja päätöskisa oli Vaarojen 87 km ultra, joka niputti vuoden mukavasti ja jätti mahtavan kipinän tulevaa kautta ajatellen. Juoksu oli todella hyvää eikä suurempia ongelmia ilmaantunut matkan aikana. Aivan mahtava kokemus. Aika oli 12:39, ja olin sillä seitsemäs.
Summa summarum kausi oli hyvä: pystyin nostamaan tasoa pykälän edellisestä kaudesta, sain olla terveenä ja touhu oli koko ajan mielekästä. Upeita tapahtumia, mukavia ihmisiä ja mittaamattoman arvokkaita kokemuksia suomalaisessa luonnossa.
Tulevan vuoden kalenterissa on tällä hetkellä Karhunkierroksen 80 km ja Pallas- Hetta (55 km), muut jutut ovat vielä mietinnässä.
Päätavoite on kuitenkin nauttia juoksuharrastuksesta täysillä, mikä tarkoittaa lenkkeilyä aina kuin mahdollista. Se tarkoittaa toteutuakseen myös oman kropan entistä tarkempaa kuuntelemista ja omaan terveyteen vielä vähän enemmän panostamista. Terve, kivuton ja palautunut, sitä on Jani vuonna 2017.
Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta!