Testipenkissä: Hoka One One Speed Instinct

Kiukuttelin taannoisessa Nuuksio- raportissani huolestuttavista kenkäongelmista, jotka nostivat päätään ikävästi itse kisassa ja ennen kaikkea kovaa vauhtia lähestyvän Vaarojen 87 km ultran alla. Luottokenkänä aiemmin toiminut Inov8 X- talon ei uuden parin myötä toimi ollenkaan, ja loistavalla La Sportivan Bushidollakin on omat rajoitteensa. Tilanteessa, jossa vaatehuoneen kenkäritilät pullistelevat kenkiä, tajusin ihme kyllä joutuvani kenkäostoksille.

Olen viime aikoina- niinkuin jokainen trail running- skeneä vähääkään seuraava on varmasti- pannut merkille, että varsinkin ultramatkojen tekijänimet turvautuvat kenkävalinnassaan pitkälti Hoka One One: n tohveleihin. Ulkonäöllisesti nämä vaahtokarkit eivät minua houkuttele, enkä ole suonut ajatustakaan sellaisten hankkimiseen. 

Kunnes Hokan Instagram- feedissä eteen tuli uusi malli, Speed Instinct. Pikaisen perehtymisen perusteella kyseessä on normaalia polkukenkää tuetumpi ja vaimennetumpi, mutta kuitenkin perus- Hokaa selkeästi matalampi kenkä. Droppi on maltilliset 3 mm ja painoa kengällä on 225 grammaa.  

Ensifiilis kengästä jalassa on sisäpelikenkämäinen, kengän sisustan toppaus on normaalia polkukenkää paksumpi. Lesti on valmistajan ilmoituksen mukaan mallia medium, minun kohtalaisen leveään jalkapöytään se tuntuu aika napakalta.
Pohja on tasainen ilman suurempaa holvitukea, ja siinä on melko matala kuviointi. Pohjan kumi on kuitenkin tarttuvaa sorttia, eikä testilenkeillä ole ollut havaittavissa lipsumista kalliolla tai juurakossa. 

Nyt takana on jokunen testilenkki, ja fiilis on lupaava. Ensimmäisen lenkin juoksin lähinnä hiekkaisella ulkoilureitillä, ja toisen suo- osuuksia sisältävillä poluilla. Kolmannen Helsinki Ultra Run- reittiä Malmilla. Kenkä on nimensä mukaisesti nopean oloinen, kevyt ja mukavasti rullaava. Lestin napakkuus sai aluksi jalkaterään puutumisen tunnetta, mutta se hävisi matkan jatkuessa. Pehmeä toppaus imee itseensä aika lailla vettä, mutta päästää vedet nopeasti ulos kun alusta muuttuu kuivemmaksi. 

Tämä on erittäin varteenotettava starttikenkä Vaarojen 87 km: lle lokakuun alkuun. Drop bagiin taitaa mennä La Sportivan Bushidot. Ja kokista.

Treeni- iloa! Be ALL you can be! 

Nuuksio Classic 3.9.2016

"You don´t know my mind, you don´t know my kind
Dark necessities are part of my design"

Pettymykseksi muodostuneen HCM: n jälkeen nuolin jonkin aikaa haavojani ja parantelin venähtänyttä jalkaani. Katse siirtyi hiljalleen Nuuksio Classiciin, ja onnekseni jalka tervehtyi nopeasti juoksukuntoon. Lähekkäin olleiden Pallas-Hetan ja HCM: n keventely- ja palautumisviikkojen myötä harjoittelu oli jäänyt pintapuoliseksi, ja Nuuksiota varten otinkin yhden kunnon- omalla mittapuullani- määräviikon alle.

Tarkistin kisa- aamuna viime vuoden aikani, ja siitä sain paalutettua tavoitteen kisalle. Alle 4.11. Fiilis oli hyvä ja kroppa levänneen oloinen. Aamupalaksi ämpärillinen puuroa kaakaonibseillä, chia- siemenillä, MCT- öljyllä ja maapähklinävoilla höystettynä; juomaksi kahvia ja High5- nesteytysjuomaa. Sitten juoksuseuran kaverit kyytiin ja kokka kohti Nuuksiota.

Tarkoitus oli ottaa kunnon asemat heti paukusta, viime vuonna jäin turhan ison massan puristuksiin alussa ja juoksua ei oikein saanut käyntiin. Taktiikka toimi, ja pääsin heti sopivaan rakoon työntämään. Ensimmäiset viisi kilometriä menivät 5 min/ km tuntumassa. Kympin kohdalla olin alle neljän tunnin vauhdissa, ja tuntui hyvältä. 

Tässä könytessä uitin toisen juomapullon ja osan geeleistä kuralammikossa.

Swinghillin nousu. Kuva: Antti Nousiainen

Jokunen kilometri myöhemmin aloin sitten saamaan esimakua tulevasta. Lihaksia alkoi kiristelemään sieltä täältä ja päätä särkemään, runsaasta veden ja High5- nesteytysjuoman juomisesta huolimatta. Alaraajoissa lainehti ihmeellinen kipu kiveksiä myöden, ja juoksu oli kaukana nautinnosta. Vauhti asettui sellaiseksi, että kone olisi sallinut astetta kovemman menon. Toisessa huollossa (26 km) jouduin ruinaamaan suolaa että saisin jalkani kuriin. Elektrolyyttivaje tuntui jo päässä asti, ja ymmärrettävän puheen tuottaminen oli yllättävän vaikeaa. Herätin syystäkin kummastusta huollon henkilökunnassa. Juoksu kulki kuitenkin puhetta reilusti paremmin.

Suola helpotti hetkellisesti ja pääsin taas juoksun "päälle". Iloa kesti muutaman kilometrin, kunnes kipu palasi entistä ehompana. Aloin juoksemaan kilometri kerrallaan, keskittyen jalan osumiseen maahan, veden juomiseen, maisemien katseluun, hyvässä mallissa olevan elämän mietiskelyyn. Toisin sanoen tein kaikkeni etten havaitsisi koko ajan paikkaa vaihtavaa kipua. Kirsikaksi kakun päälle pohkeet alkoivat vetämään nippuun aina juurakossa tai pehmeässä suossa juostessani. 33 kilometrin huollossa tungin suun täyteen sipsiä suolaa himoiten.

Kuva OneVision

Viimeinen viisi kilometriä oli sitä, mitä näin jälkeen päin mietittynä jokaisen ihmisen pitäisi kokea arvostaakseen monia helposti itsestäänselvyytenä pidettyjä asioita. Kunnon kipu, vieläpä tarkoituksella haettu, suoristaa perspektiivin kunnolla. 

Maalissa olin ajalla 4:10 ja sekunnit päälle. Reitin raskaudesta kertoo jotain se, että olin parikymmentä sijaa korkeammalla kuin viime vuonna samalla ajalla. Olen kovin tyytyväinen, mutta eniten siitä että pääsin maaliin juosten. 
Olen myös kierolla tavalla tyytyväinen, että pystyin "unohtamaan" tuskan jaloissa ja muualla kropassa. Ja tavoitteeseenikin pääsin.

Juoksin kisan alle 200 km juostuilla Inovin X- taloneilla, ja poltan ne huomenna seremoniallisin menoin takassa. Kenkä lipsui oikeastaan jokaisella alustalla, kalliolla välillä todella huolestuttavasti. Pohjan materiaalille on tapahtunut jotain dramaattista sitten aikaisemman omistamani parin. Kolikon kääntöpuoli on se, että pääsen kenkäostoksille. 

Nuuksion reitti on mielestäni yksi parhaista, ellei paras, kotimaassa käymistäni. Maasto on sopivan vaihtelevaa ja maisemat upeita. Suo- osuudet tosin on juostu aika kuralle, välillä juoksu on melkoista kahlaamista. Kannustus samaten on omaa luokkaansa. Järjestelyt toimivat hyvin, sauna oli lämmin ja kalakeitto hyvää. Kiitos ja kumarrus!

Nyt lepäillään vähän aikaa ja otetaan elektrolyyttipuoli haltuun isolla kädellä. Sitten tehdään kaikki tehtävissä oleva Vaaroja varten.

Hifinurkka:

Kengät: Inov8 X- talon
Reppu: Ultimate Direction AK 3.0
Sukat: Injinji
Säärystin: Compressport Pro
Shortsit: Inov8 Race Elite
Paita: Compressport TR3 Aero
Energia: High5- geeli 7 kpl (yksi hävisi liejuun 5 km kohdalla)
Palautusjuoma: Saku IV

Hyviä lenkkejä!