Keventelyä ja ultraa - viikko 8/ 2016

Biisisuositus, jolla saa kadenssin kohdalleen.

Viikolle 8 olin suunnitellut kahdenlaista funktiota: alkuviikosta palauttelua edeltäneestä kovasta viikosta, viikon keskivaiheilla taas erityyppinen kehittävä ärsyke palautteluineen.

Maanantain vielä lepäsin, tiistaiaamuna juoksin Flamingolta kevyen 8 km pk- lenkin. Sykkeet olivat vähän koholla, todennäköisesti huonosti nukutun hotelliyön vuoksi.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa todellinen jokeri. Transgrancanariaan oli kymmenen päivää, ja ajattelin tehdä todella pitkäkestoisen matalatehoisen harjoituksen muutamasta syystä. Pitkä kesto veisi hiilihydraattivarastot täysin tyhjäksi, ja harjoituksen jälkeinen tankkaus uppoaisi todella otolliseen maaperään. Tarkoitus tästä eteenpäin on pitää varastot "plussalla" kisaan asti. 

Toinen syy pitkälle lenkille oli se tosiasia, että olen juossut yli 30 km viimeksi lokakuun alussa Vaaroilla. Pään osuutta pitkissä juoksuissa ei voi liikaa korostaa, ja hainkin viisikymppiseltä henkistä pitoa ja selkärankaa. Koska harjoitus oli matalatehoinen, elimistö palautuu siitä parissa päivässä (Suunto arvioi ajaksi 40 tuntia, mikä korreloi oman fiiliksen kanssa). Keli oli kyllä todella nihkeä, alusta oli pehmeä ja juoksu kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta hyvä reissu!

Torstain lepäsin (tai no, olin rinteessä viisi tuntia lasten kanssa) ja perjantaina tein terävän punttitreenin. Olen huomannut, että kunnon painoilla tehdyt jalkatreenit edesauttavat reilusti palautumista juoksuharjoituksista. Perusliikkeet kuten kyykky ja maastaveto nostavat tutkitusti testosteronitasoa, mikä taas on palautumista edistävä hormoni. Toki tein myös rintaa ja hauista, ensi viikolla kuitenkin makoillaan uima- altaalla. 

Lauantaina palasin taas juoksun pariin, kevyt kymppi poluilla heti aamusta. Jalat olivat jopa yllättävän tuoreen tuntuiset, reissua olisi tehnyt mieli jatkaa paljon pidempään. Maraan on kuitenkin enää tasan viikko aikaa, joten coitus interruptus oli hyvinkin perusteltu.
  

Kunto tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä, ja vaatii kaiken itsehillinnän olla juoksematta ja kevennellä. Teen ensi viikolla vielä pari treeniä; alkuviikosta 6x500 vedot, yksi kevyt saunalenkki ja perjantaina jalat lennon rasituksista avaava mummohölkkä Kanarialla.

Loppuun vielä makoisa kirjasuositus: Christopher McDougallin loisteliaassa Born To Run- kirjassa mainitaan juoksuvalmentaja Eric Orton, jonka kynäilemä The Cool Impossible vaikuttaa ensiselailun perusteella juuri sellaiselta kirjalta, jota ei kannata lukea jos ei ole valmis astumaan ulos boksista ja muuttamaan omia asetuksiaan. Kerrassaan päräyttävää tavaraa.

Hyviä kilometrejä! Ilon kautta, tosissaan muttei vakavissaan!

Ihmisen luonto

Vielä pari vuotta sitten Brucen Born To Run- biisi oli vain yksi monista poika tapaa tytön- tarinoista, tosin kolossaalinen sellainen. Nykyään biisin nimi tarkoittaa minulle jotain ihan muuta.

Blogini aloitussivulla kirjoitan, että olen juossut itselleni muutamassa vuodessa uuden elämän. Saman mutta uuden. Juokseminen on minulle myös elämän maksimointia: lenkin jälkeen suihku tuntuu paremmalta, ruoka ansaitummalta, lapsen pää tuoksuu normaaliakin huumaavammalta, rakkaan suudelma suloisemmalta. Horisontti suoremmalta.

Jonkin verran filosofiaa harrastaneena olen lenkeilläni mietiskellyt juoksemisen tuoman pohjattoman nautinnon ja  luontoon sulautumisen tunteen alkuperiä. Varsinkin poluilla juostessa tulee välillä täydellinen ajasta, paikasta ja omasta ruumiista irtaantumisen elämys, joka ei voi johtua pelkästään juoksun tuomista fyysisistä palkitsemismekanismeista. Muistan Nuuksio Classicissa noin 35 kilometrin kohdalla pätkän, jossa ikäänkuin katselin itseäni lintuperspektiivistä juoksemassa kovaa keskellä märkää metsää. Täydellisen onnellisena. Tuntui että olisin voinut jatkaa loputtomiin, ja että sillä olisi joku tarkoitus.

Ihmisen elimistö on aikanaan rakentunut sen mukaan, että elämiseen vaadittava ravinto on palasina maailmalla ja usein juoksee karkuun. Ihminen on aina kulkenut ruokansa perässä metsästäen, keräten ja laiduntaen. Fyysinen ponnistelu on palkittu paitsi ruoalla, myös elimistön kehittämillä hyvinvointihormoneilla. Henkiin jääminen on palkittu. Samalla tavalla suvun jatkaminen tuottaa (pääsääntöisesti) fyysistä mielihyvää.

Nykyään ihmisen ruoka tulee pöytään hyvin monessa tapauksessa istumalla 8-10 tuntia perseellään huonossa asennossa, ilman ensimmäistäkään fyysistä ponnistusta. Tällainen omaa luontoaan vastaan toimiminen uuvuttaa ihmisen niin, että työpäivästä täytyy palautella ilta sohvalla makaamalla ja syömällä liikaa ja vääriä ravintoaineita kulutukseen nähden.

Muutos keräilystä ja metsästyksestä nyky- yhteiskuntaan on tullut niin nopeasti, että ihmisen evoluutio ei ole pysynyt perässä. Olen täysin vakuuttunut, että nykyään "muodissa" olevista burn out-, työuupumus- ja masennusdiagnooseista pääosa johtuu yksinkertaisesti ihmisen toimimisesta omaa luontoaan vastaan. Ihminen on tehty liikkumaan. Baby we were born to run.  

Minulle on kehittynyt selkeä juoksijan identiteetti, ja elämääni maksimoidessani olen tullut jollain tavalla tietoiseksi kaiken tämän ainutkertaisuudesta. Täällä pallolla taivalletaan vain tämän yhden kerran, ja siitä tulisi ottaa kaikki irti. Elää hetkessä. Sama ainutkertaisuus on kaiken aikaa läsnä juoksussa: jokainen askel on omansa ja ohi ennenkuin ehtii edes huomata. Polkujuoksijan jokainen askel on erilainen, ainutkertainen kuin elämä itse.

Tämä identiteetti ja ainutkertaisuuden ymmärtäminen taas on tehnyt minusta paremman isän, työntekijän, kumppanin. Paremman ihmisen. Juoksemisen ansiosta olen tuunattu versio itsestäni. Jani 2.0. 

Tiedän etten ole tällaisten ajatusten kanssa yksin. Olen saanut juoksuharrastuksen kautta elämääni hyviä ystäviä ja tavannut upeita ihmisiä, ja kaikkia tuntuu yhdistävän samanlainen henki. Elämän ilot ovat niitä pieniä iloja, aitoja asioita. Monesti uusia tuttavuuksia tavatessaan ajattelee, että on tuntenut toisen jo entuudestaan. Ei ole sattumaa, että kaikkein lähimpään ystäväpiiriin alkaa lukeutumaan suurimmalta osin juoksuharrastuksen kautta saatuja ystäviä.

Lopulta kyse on kuitenkin ulkoilemisesta ja itsensä haastamisesta. Asioiden kokemisesta fyysisyyden kautta ja luonnon kutsuun vastaamisesta. Ihmisen luonnon. Ja nautinnosta puhtaimmillaan. On mahtavaa mennä illalla nukkumaan tietäen että aamulla pääsee lenkille. Jouluaaton aatto joka ilta. 

Tällaisia ajatuksia tulvi mieleen lumisessa metsässä hyvän juoksukaverin kanssa juostun lenkin jälkeen, maailman parhaalta maistuvaa aamupalaa syödessä. 

Back to back- treenit

Ihmisen elimistö ja kroppa on rakennettu niin, että ne mukautuvat ja sopeutuvat, lopulta mukavoituvat vallitseviin olosuhteisiin. Aivot taas koittavat saada ihmisen pääsemään mahdollisimman helpolla, tämä on perua ajoilta jolloin ruoka juoksi pääsääntöisesti karkuun. Nämä asiat on hyvä tiedostaa arjessa, ja totta kai myös kestävyysharjoittelussa. Rutiineja ja vallitsevia olosuhteita tulee "järkyttää" aika ajoin, ja annostella itselleen psykofyysistä haastetta.

Toisaalta, arki on välillä niin hektistä, ettei kehitykselle välttämättömiä pitkiä harjoituksia pysty yksinkertaisesti tekemään ilman pelkoa työsuhteen päättymisestä tai sosiaalihuollon interventiosta, ihmissuhteiden nakertumisesta puhumattakaan. Vaatii todellista lajille vihkiytyneisyyttä raivata edellä mainitut asiat elämästään pitkisten, vetotreenien ja lappujuoksujen tieltä. 

Tosiasioiden edessä ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Olenkin kehitellyt itseäni kiusatakseni ja toisaalta aikatauluhaasteilla takalistoani pyyhkiäkseni oivan metodin: Back To Back(TM)- treenin. 

Yleensä ulkomaan kielellä koitetaan paketoida jotain peruskauraa myyvempään muotoon, eikä tämä tee poikkeusta: kyse on selkeästi palautumattomana tehdyistä harjoituksista. Idea on simppeli: lastataan kuormaa kuorman päälle elimistöä järkyttämään ja jäädään odottamaan superkompensaatiota. Kun edellinen harjoitus kummittelee vielä kropassa uuden jo alkaessa, elimistö joutuu väkisin mukautumaan uuteen ärsykkeeseen. Myös korvien väli saa shokkihoitoa, kun luonto käskisi chillaamaan raukeana sohvalla itsensä kiusaamisen sijaan. Yleensä järjestän treenit niin, että ensimmäinen on teholtaan kovempi ja sitä seuraava pk- harjoitus. Ensimmäinen treeni voi olla aamulla ja toinen illalla, tai kovan harjoituksen voi tehdä illalla ja seuraava harjoitus on aamulenkki.

Alla yksi esimerkki. Kävin illalla seitsemän aikaan tekemässä Mt Keinukalliolla porrastreenin, ja seuraavana aamuna ennen kuutta startanneen 15 km lenkin. Parin ensimmäisen kilometrin ajan pää yritti keksiä mitä ihmeellisempiä syitä kääntyä kotiin aamupalaa syömään, ja jalkojen tuoreus oli pakastesein luokkaa. Hiljalleen kone kuitenkin käynnistyi ja edellisen illan kuonat huuhtoutuivat liikkeelle, loppulenkki oli jo hyvää juoksua. Lenkin jälkeen kunnon aamupala ja seuraava päivä lepoa. Kunto kohisee vastustamattomasti kuin juna. 

Porrastreeni klo 19-20

Aamulenkki klo 5.50

Sanomattakin on selvää, että kuntoilijan ei kannata näitä harrastaa säännöllisesti. Silloin tällöin tehtynä tällainen "tuplatreeni" kuitenkin on enemmän kuin paikallaan alussa mainituista syistä. Edelleen, näiden yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota ravintoon ja (varsinkin toisen) harjoituksen jälkeiseen lepoon että niistä saadaan hyöty irti.

Hyviä kilometrejä just sulle!