Biisisuositus: Bloody Mother Fucking Asshole
Huomasin jossain vaiheessa lopputalvesta, että Sipoonkorven kolmekymppinen istuisi mukavasti harjoitusohjelman sekaan kovana kisavauhtisena treeninä. Ainoa miinus on se tosiseikka, että Bodom Trailiin palautumiseen jää ainoastaan viikko aikaa. Tavoite on kuitenkin Karhunkierroksen kasikymppisellä, joten panostus pidempään kisaan on perusteltua. Bodomiin osallistun lähinnä fiilistelyn vuoksi ja matkan päätän todennäköisesti juoksun aikana.
Otin alkutwerkan yhteydessä muutaman kovemman vedon todetakseni, että sykkeet ovat normaalia korkeammalla. Olen potenut viikon verran orastavaa flunssaa, jonka sain jalkapallovalmennushommissa suomalaisesta kevätkelistä täysimääräisesti nautittuani. Arvelin ettei juoksusta tulisi välttämättä kovin miellyttävä kokemus. Pitäydyin kuitenkin tavoitteessani alittaa kolme tuntia.
Reitin alku on hiekkapohjaista kuntorataa, jota voi päästellä nilkka suorana. Kärki erottuikin heti startista omaksi porukakseen. Ensimmäiset viisi kilometriä ovat suhteellisen helppoja, joten ne hujahtivat reilusti alle vitosen vauhtia. Tästä eteenpäin maasto muuttuu mäkisemmäksi ja vaikeakulkuisemmaksi, mutta Spartaniin napsahteli edelleen tavoitevauhtia kovempia kilometriaikoja helpon tuntuisen juoksun siivittämänä. Sykkeet vastavuoroisesti olivat tuntemuksiin nähden pöyristyttävän korkealla. Fiilis kropassa oli kuitenkin kosher, joten päätin jatkaa hyvältä tuntuvaa vauhtia. Ensimmäisen kympin väliaika oli 50:54.
Toiselle kympille osuu vaikeampaa ja mutaisempaa maastoa, mutta näiden vastapainoksi juostaan jonkun verran hiekkapohjaista kävelyuraa. Odottelin koko ajan sykkeiden tasaantumista juoksutuntumaa vastaavalle tasolle, mutta keskisyke pyöri itsepintaisesti kymmenisen pykälää normaalia korkeammalla. Toisen kympin väliaika oli 55:32.
Loppupätkä on vuorostaan hieman helpompaa hiekkaurineen ja runsaasti tallattuine polkuineen. Koleasta kelistä johtuen olin juonut varmaankin liian vähän, ja jaloissa alkoi tuntumaan pientä kireyttä. Koitin himmailla vauhtia ongelmia välttääkseni, ja aloin juomaan liivissä mukana ollutta elektrolyyttijuomaa. Juoksu kulki ihmeen hyvin, vaikka olin huseerannut koko reissun anakynnyksen hujakoilla. GPS näytti vasta 24 kilometriä, kun tajusin olevani jokusen kilometrin päässä Kuusijärven maalista. Luisuttelin maaliin ja totesin reitin olleen pari kilometriä alimittainen. Loppuaika oli 2:27.
Tulokset: http://www.racetecresults.com/live.aspx?CId=16587&RId=84
Kunto on tuntunut hyvältä pitkään, ja tämä juoksu vahvisti fiiliksen olevan oikea. Pystyin ylläpitämään hyvää vauhtia ylhäällä olevista sykkeistä huolimatta, ja juoksu oli vahvaa koko ajan. Keskivauhti oli 5:19 min/ km, ja keskisyke huimaavat 167 bpm. Nousua reitillä oli Spartanin mukaan 724 metriä.
Kiitokset järjestäjille ja kanssajuoksijoílle mukavasta tapahtumasta. Reitti oli hyvä, tosin hiekkauraa on omaan makuuni turhan paljon. Muutamassa kohdassa reitin merkitseminen oli hieman vajavaista, ja reitiltä harhautuminen kovassa vauhdissa sikäli mahdollista. Paikka paikoin oli todella kosteaa ja mutaista, mikä luettaneen plussaksi.
Nyt hieman palauttelua, siman juontia, ilmapallon puhallusta ja sitten katse kohti Bodomia.
Muutama varustehuomio:
jalassa oli Injinjin uudet kompressiosukat, ja niitä voi suositella varauksetta. Ei yhtään rakkoa/ hiertymää, ja kompressio on aivan eri luokkaa kuin säärystimissä.
Laitoin käteen Hetta- Pallaksesta tutut kertakäyttökumihanskat, ja ne toimivat mahtavasti. Kankaiset sormikkaat kastuvat näillä keleillä varmuudella ja sen jälkeen sormet ovat umpijäässä. Lisäksi kankaisilla sormikkailla ei saa mistään kunnolla kiinni. Nyt näpit olivat juoksun jälkeen lämpimät ja geelipussi tarttui liiveistä pihtiotteeseen kuin läski anoppiin.
Hyvää Wappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti