Montane

tiistai 15. tammikuuta 2019

Testipenkissä Hoka One One Evo Jawz ja Torrent

Tuskailin taannoin muutamankin kisaraportin yhteydessä kenkäongelmiani sekä poluilla että sileällä. Blogiani aktiivisemmin lukeneet ovat sittemmin todennäköisesti panneet merkille, että rasittava ruikutukseni on hiljentynyt. Syynä tähän on se tosiasia, että olen löytänyt jalalleni täydellisesti sopivan kenkämerkin.

Aloitin Hokaan tutustumisen Speed Instinctillä, joka toimi mahtavasti kaikkialla muualla kuin Vaaroilla, jossa liukastelin maratonin verran ennen kuin pääsin vaihtamaan kengät toiselle kierrokselle. Lesti kengässä oli kuitenkin kuin tehty jalalleni, joten kokeilin seuraavaksi Speedgoatin ensimmäistä versiota ja sileälle Cliftonia (kakkosmalli). Molemmat toimivat hyvin, ja puhdistin kenkähyllyn hiljalleen sieltä pölyttyvistä muista merkeistä. Varsinkin kun hankin monipuolisen Challenger ATR: n täydentämään kattausta. 
Sukkamaisesti istuvan lestin lisäksi Hokan kenkien- isosta vaimennuksesta huolimatta- maltillinen droppi sopii askellukselleni juuri passelisti. Speedgoatin kakkosversion muutokset (hieman kapeampi lesti, vähemmän sämpylämäinen, parempi pito) tulivat ainakin itselleni kuin tilauksesta, ja juoksu maistui.

Ainoa pilvenhattara muuten niin kirkkaalla taivaalla oli se tosiseikka, että Speedgoatilla pehmeämmällä alustalla ja lumessa juostessa tuntuma alustaan heikkenee, ja tulee ajoittainen tunne että kenkä "katoaa" alta. Speedgoat 2: n päkiässä on 27 mm ja kantapäässä 32 mm vaimennusta, joten tunne ei ole ihan tuulesta tempaistu.  Aloitin aikanaan poluilla juoksemisen muutamalla parilla Inovin X- taloneilla, ja pidin niiden down to earth-  tuntumasta oikein paljon (ko kenkä muuttui myöhemmin jotenkin käsittämättömällä tavalla itselleni täysin käyttökelvottomaksi). Jotain vastaavaa kaipasin aina silloin tällöin.

Purkka pysähtyikin suuhun useammaksi sekunniksi, kun näin ensimmäiset kuvat Evo Jawz- kengästä. Kenkää ei tunnistanut Hokaksi muusta kuin logosta, ja yleisilme oli todella asiallisen riisuttu. Kisakenkä. Droppi on polkujuoksuun sopivat 3 mm (18 mm päkiä; 21 mm kantapää), ja painoa 200 grammaa. Pohja on Vibram Megagrip varustettuna ääriaggressiivisilla 6 mm: n nappuloilla. Nämä oli saatava testiin.



Minulla on nyt menossa toinen pari kyseistä kenkää, ja kolmannet odottavat laatikossa Imelda Marcos- huoneessa vuoroaan. On selvää että olen malliin tyytyväinen, tässä eriteltynä syitä siihen.
Aloitetaan kengän haasteista. Kengän päällisen materiaali on erilaista kuin missään tuntemissani kengissä, se muistuttaa kreppipaperin ja anorakkikankaan aviotonta lasta. Se ei käyttäydy varsinkaan uutena tutumman mesh- kankaisen päällisen tavoin, vaan rutistuu vekeille. Tämä tarkoittaa, että ajan saatossa ja kovassa käytössä vekkien kohdat heikkenevät ja kuluvat puhki. Lisäksi materiaali päästää kastuessaan smurffinsinistä väriä, jota saa sitten jynssätä jaloistaan ensimmäisten lenkkien jälkeen (ensimmäinen pari päästi väriä reilusti enemmän kuin toinen, joten asialle lienee tehty jotain). 
Juoksin ensimmäisellä parilla noin 250 km, minkä jälkeen heitin ne melko riekaleisina roskikseen. Kyseiseen kilometrimäärään sisältyi Karhunkierroksen kasikymppinen, joka viimeisteli kengät tuhkaämpärikuntoon. Kengät olivat kuitenkin uineet syvälle suosiooni, joten en luovuttanut. Evo Jawz on, ainakin minun jalkaani, paljon napakampi kuin muut Hokan kengät. Käytän normaalisti US8- kokoista kenkää, ja otin seuraavaksi pariksi US8.5- koon. Tuntuma oli täysin sama, mutta kangas ei "soinut" jalassa samalla tavalla. Kotimaisessa kokotaulukossa koon muutos on 2/3 kokoa (41⅓ vs 42), joten dramaattisesta muutoksesta ei ole kyse. Tällä hetkellä käytössä olevalla parilla olen juossut kirjoitushetkellä 500 km, ja vaikka käytön jäljet alkavat näkymään, on kilometrejä vielä edessä:



Tällä parilla on juostu myös Vaarojen 65 km kilpailu, joten kestoon voi olla tyytyväinen.

Miksi tämä malli sitten on noussut ehdottomaksi suosikikseni? Kengän hyvä istuvuus ja keveys tekevät siitä erittäin nopean ja juostavan, ja aggressiivinen pohja tuo varmuutta kovaankin vauhtiin. Vibram- pohja ei lipsu märällä kalliollakaan, ja se pitää myös lumisella alustalla. Matala droppi ohjaa askelta päkiälle, mikä tuo juoksuun mukaan jalan luonnollista vaimennusta hokamaisittain ohuen Profly- välipohjan rinnalle. Vaikka kenkä onkin varmasti suunniteltu Hokan arsenaalissa lyhyempien matkojen kisakengäksi, edellä mainitut ominaisuudet tekevät siitä varteenotettavan vaihtoehdon myös ultramatkoille varsinkin kevyempitekoisille juoksijoille. Sitä onkin nähty kotimaisten keski- ja pitkän matkan polku- ultrakisojen podiumilla ja top 10: ssä viljalti viimeisen vuoden aikana. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kenkä.

Kuten on myös Hokan Torrent. Jos Evo Jawz on minimiin riisuttu kisakenkä, Torrent on sen vaimennetumpi isoserkku. Torrent painaa 250 grammaa, ja sen droppi on 5 mm (18 mm päkiä; 23 mm kantapää). 
Torrentin päällinen on tavallista mesh- kangasta, lisäksi päällisen alareunaa kiertää ohut kuminen kaistaa kankaalle ja varpaille suojaa tuomassa. Iltti on Evo Jawzia paksumpi, mikä saattaa tuoda helpotusta pidemmässä suorituksessa. Kangas hengittää hyvin, ja kenkään päässyt vesi tulee sieltä sutjakasti ulos. Toki kumikaista estää hieman veden ulos pääsemistä, mutta hyvin marginaalisesti. 
Kengän pohjan pito on haettu materiaalilla (sitkeä kumi) ja nystyröiden sijoittelulla, mikä on toimiva kombinaatio lähes kaikilla alustoilla. Parhaimmillaan pohja on kuivilla kovahkoilla alustoilla. Jos joskus pääsen Western Statesiin, pakkaan Torrentit ensimmäisenä kassiin :D.
Kengän lesti on toista maata Evo Jawzien (ja oikeastaan koko Hoka- armadan) kanssa. Toe box tarjoaa tilaa kengässä tuntikausia muhivan jalan turpoamiselle, ja tuntuu silti riittävän napakalta. Jalassa tuntuma on hieman sama kuin Inovin Race Ultra 270- kengässä, mutta juostessa täysin eri maata. Kenkä on kevyt ja rullaava, ja ohjaa askelta luonnollisesti päkiälle. Vaimennusta on juuri sopivasti, kenkä tuntuu ketterältä ja nopealta ollen silti selkeästi hokamaisen miellyttävä. Juoksin Torrenteilla reilun 40 km lenkin kovan lumen peitossa olleella asfaltilla, ja jalat olivat kuin pakasta vedetyt lenkin jälkeen. Mahtavat kengät.
Torrent. Kuvan parilla juostu vajaat 500 km.

Olen juossut suurimman osan polkulenkeistäni Evo Jawzeilla ja Torrenteilla pidemmän aikaa, ja näiden välillä vaihtelu tuo jaloille juuri sopivaa vaihtelua (sileän lenkkejä unohtamatta). Lisää vaihtelua taitaa olla tiedossa jo pikaisesti, kun sain käsiini Speedgoatien kolmosversion.

Speedgoat 3 oikealla, Torrent vasemmalla
  










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti