tag:blogger.com,1999:blog-85329709250231319512024-03-05T23:52:50.337-08:00Close Calls And Long HaulsAina välillä juoksun sisällä tulee täydellinen valaistumisen tunne, universumin jokainen irtonainen lanka solmiutuu sulavasti toiseensa ja kaikkiin kysymyksiin on vastaus.
Tämä blogi on loputon yritys koittaa sanoittaa edes hitunen tuosta valaistumisesta.
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.comBlogger53125tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-67947438392019522662021-07-12T00:38:00.013-07:002021-07-12T02:26:03.164-07:00NUTS Pallas Ylläs 100 km<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBKQk1le59jLi7AucKggbltWkRjSknl9Z_Ltn-ZTY8ibnRSMzTRVwZklf0eZgP8lcvramCv2XTyhmI5fIjeBHzG3bED31NXziu7ukj6TQv8kVyBxMj0B4EfiLxaE-nN2Qr2uIH4tq0Ge4Z/s677/nuts.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="288" data-original-width="677" height="170" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBKQk1le59jLi7AucKggbltWkRjSknl9Z_Ltn-ZTY8ibnRSMzTRVwZklf0eZgP8lcvramCv2XTyhmI5fIjeBHzG3bED31NXziu7ukj6TQv8kVyBxMj0B4EfiLxaE-nN2Qr2uIH4tq0Ge4Z/w400-h170/nuts.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Pitkästä aikaa tekstiä blogiin; edellinen postaus taisi olla viime keväänä ja nyt heti perään. Tätä kirjoittaessa on sattuneesta syystä sellainen tilanne, että on parasta vaan istua hanurillaan ja keksiä jotain tekemistä käsilleen. Mikseipä siis väkertää kisaraporttia, vaikka blogi onkin mediana kuulemma kuollut.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">NUTS Ylläs Pallas- polkujuoksukarnevaalin 100 km kilpailu oli minulle vuoden 2020 päätavoite, johon aloin treenaamaan itselleni kovinkin systemaattisesti loka- marraskuusta 2019 lähtien. Suunnitelmat sittemmin muuttuivat koronan vuoksi, ja keksin ulosmitata kertyneen kunnon omalla <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2020/05/every-single-street-kerava-15-1652020.html" target="_blank">every single street- projektillani</a> toukokuussa. Minkä seurauksena larppasin sitten koko kesän gravel- pyöräilijää tulehtuneen polven nivelpussin tiimoilta. Syksyn tultua selvisi, että koko tapahtuma siirtyy seuraavaan vuoteen odottamaan parempaa tilannetta pandemian suhteen.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Kirjoitan juoksukauden treeneistä tarkemmin raportin loppuun, mikäli joku on kiinnostunut tietämään tarkemmin millaisilla lähtökohdilla kisakauteen on lähdetty. Viimeisimpinä kovina treeneinä toimivat kolme viikkoa ennen kisaa juostu SisuXtrail 50 km ja kymmenen päivää ennen starttia tehty 50 km treenilenkki jonka starttasin keskiyöllä kuten itse kilpailukin. Sen perusteella tiesin odottaa, että nesteiden ja energian imeytyminen saattaa tuottaa päänvaivaa varsinkin kilpailun alkupuolella.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Lähtökäsky tuli tasan klo 0.00, ja oli aika aloittaa omanlaisensa yöjuoksu. Alun tieosuuden jälkeen reitti lähtee polulle päästyään laskemaan hiljalleen alaspäin ikään kuin vauhtia hakemaan tulevia nousuja varten. Polku on alkupuoliskolla melko teknistä juurineen, kivineen ja polun päälle lankeavine passelisti naaman korkuisine katajineen. Muutaman kilometrin jälkeen kärjessä oli erottunut vajaan 10 juoksijan porukka jonka seasta haettiin sopiva väli juosta; olin sopinut erinäisistä kisoista tutun Tonin kanssa kimpassa matkaamisesta saman vauhtisia menijöitä kun ollaan. Hiljalleen reitti alkoi tekemään nousua ensimmäisille keroille, ja noin 11 km kohdalla ympärille avautui pakahduttavan kauniit maisemat. Keskellä yötä taivaan rajassa paistava aurinko ja tunturi- Lapin erämaata silmän kantamattomiin. Tätä ei rahalla saa.</span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE5DsN7K-64dAvfqjw-I0qtqaN7Tgm-nlGt-aMDno0PjpljI5Eg26dtNaRxLAKBUiVHLqWJTuVvWcVIGEksmWvD-qaO3Z3GJ3n9L3Ht519pko-OuxYf47VTSv5TCbbPAegNQzezsxtwBFV/s1024/D47A7248.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="682" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE5DsN7K-64dAvfqjw-I0qtqaN7Tgm-nlGt-aMDno0PjpljI5Eg26dtNaRxLAKBUiVHLqWJTuVvWcVIGEksmWvD-qaO3Z3GJ3n9L3Ht519pko-OuxYf47VTSv5TCbbPAegNQzezsxtwBFV/w400-h266/D47A7248.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">Yöttömän yön taikaa Suomen Lapissa. Kuva: Guillem Casanova</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Ensimmäisen nousuosuuden jälkeen noustaan vielä Koivakerolle, mistä lasketaan edelleen melko teknistä alustaa Rauhalan huoltoon (21 km). Nopea vesitäydennys ja karkuun sakeaa mäkäräis- ja hyttyspilveä, joka hikisten juoksijoiden kimpussa ruokaili. Rauhalan jälkeen juostaan pari kilometriä Muoniontietä, ja pompataan takaisin luonnonpuiston puolelle. Rauhalan väliaika oli 2:06.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Olin alkanut tuntemaan noin 1,5 tunnin juoksun jälkeen ylimääräistä painetta alavatsassa (johtuen startin ajankohdasta ja päivän aikana syödyistä aterioista), ja se alkoi tuntumaan kivuliaalta alamäkeen juostessa. Päätin, että menen tyhjennykselle seuraavassa huollossa (Pahtavuoma 33 km). Ennen Pahtavuomaa noustaan kahdelle kerolle, ja sitten lasketaan hiljalleen kohti huoltoa. Harmikseni huoltopisteellä ei ollut vessaa, joten tyydyin täydentämään lötköpullot ja ottamaan vähän suolakurkkua. Aika Pahtavuomassa oli 3:24.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Saman tien huollosta lähdettyä vatsaan alkoi sattumaan oikein kunnolla, ja aloin jo hakemaan askelmerkkejä edessä vääjäämättömästi siintävään geo/ biokätköilyyn. Hieman ennen seuraavaa nousuosuutta Musta- ja Äkäskerolle eteen tuli kuitenkin puucee, ja pääsin eroon ylimääräisestä painolastista. Tämä helpotti juoksua melkoisesti, ja nousuosuudet menivät mukavasti. Maisemat Äkäskerolta läikyttelivät sielun jo muutenkin täysiä maljoja. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Laskun jälkeen tullaan hiljalleen Peurakaltion huoltoon, ja siellä oli myös dropbag odottamassa. Täydensin energiavarastot ja vaihdoin sukat ja kengät (olin juossut alkumatkan Hokan Evo Speedgoateilla, ja otin tilalle Challenger ATR: t koska tiesin loppuosuuden olevan melko "tasaista" alustaa). Join cokiksen ja söin Clif Barin. Verenimijäpopulaatio </span><span style="font-family: verdana;">huollossa</span><span style="font-family: verdana;"> oli niin järjettömän tiheä, että unohdin nesteytystabletit pöydälle kiireessäni päästä karkuun ihoa tikkaavia vampyyreitä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Peurakaltion jälkeen alusta muuttuu asteen verran helpommaksi ja juoksu taloudellisemmaksi. Matkaa tässä vaiheessa on tehty jo noin 50 km ja nousua kertynyt reilun kilometrin verran, joten tämä otetaan ilolla vastaan. Seuraava vesipiste on Kotamaja (55 km) Kukas- ja Lainiotunturin välissä noin viiden kilometrin hivuttavan nousun jälkeen. Sieltä saatiin ennakkotiedoista poiketen täydennystä vesitilanteeseen, ja alettiin tekemään taivalta etukäteen reitin hankalimmaksi osuudeksi kaavailemalleni pätkälle kohti Ylläsjärveä. Reitti laskee Kotamajalta Kesänkijärven rantaan, mistä se koukkaa rannan kainalossa kunnes lähtee nousemaan </span><span style="font-family: verdana;">Yllästunturin kuvetta</span><span style="font-family: verdana;"> Varkaankurun pitkoksia pitkin. Ennen pitkoksille siirtymistä istuttiin minuutin verran Varkaankurun pohjalla virtaavassa jääkylmässä purossa kuumentunutta kroppaa elvyttäen. Oli vasta aikainen aamu, mutta ilma oli jo todella lämmin. Iltapäivästä oli tiedossa kova helle.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Puurajan yläpuolelle päästyämme sovimme melko aikaisesta vaiheesta lähtien vatsaongelmien kanssa taistelleen ja välikuoleman kielissä piehtaroivan Tonin kanssa, että lähden juoksemaan omaa vauhtiani kohti Ylläsjärven huoltoa. Itselläni oli polvi kipeytynyt juoksun tiimellyksessä, eikä se kestänyt enää oikein pysähtelyä. Olin juossut torstaina reitin tämän osuuden, ja jos pitkä lasku kohti huoltoa tuntui silloin mahtavalta rallattelulta niin nyt tunsin jalkojeni menevän lihamyllyn läpi. Nousujen murjomat reidet kivistivät maukkaasti joka askeleella, ja luontainen reaktio jarruttaa vaan pahensi asiaa. Parempi vaan nauttia "ilmaisista" kilometreistä kivusta huolimatta. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Etukäteen olin miettinyt, että Ylläsjärvi on se piste reitillä, jonka jälkeen menisin perille vaikka pää kainalossa. Huoltoon laskettelu tuntuikin lähes maaliin saapumiselta. Lisäksi vastassa oli mukava yllätys, kun Anne (vaimo) ja Manu (koira) odotteli siellä miestä saapuvaksi. Kuulin, että gps- palloni oli simahtanut jo reilun tunnin jälkeen ja aiheuttanut sydämentykytyksiä huoltojoukolle. Täytin vesipullot ja havaitsin jättäneeni nesteytystabletit Peurakaltion hyttysmereen. Otin suun täyteen suolakurkkua ja lähdin hyvällä fiiliksellä tekemään nousua Ylläksen laelle. Aikaa oli kulunut tässä vaiheessa tasan 9 tuntia.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Hyvä fiilis otti takapakkia heti ensimmäisten ylämäkeen otettujen juoksuaskelten myötä; hetken paikallaan oleminen antoi polvikivulle mahdollisuuden palata ja sen se myös teki. Päätin kävellä koko matkan Ylläksen huipulle ja siten antaa polvelle armoa iskutuksesta. Puolivälin kohdalla alusta muuttui vaikeakulkuiseksi kivilouhokseksi, ja samalla aurinko paahtoi armottomasti suoraan niskaan. Join nousun aikana litran vettä, ja silti oli koko ajan jano. Loputtomalta tuntuneen kivikossa sinnittelyn jälkeen pääsin vihdoin huipulle, ja ilokseni huomasin polven kestävän taas juoksua. Lähdin laskemaan kohti Kellokasta ja seuraavaa huoltoa, mutta sekoitin saman tien reitin ilmeisesti maanrakentajan oranssien spray- merkintöjen kanssa ja löysin itseni louhikosta palloilemasta näkemättä ensimmäistäkään reittimerkkiä. Pyörin ympäriinsä, hölkkäsin takaisin päin ja tihrustin jokaiseen ilmansuuntaan. Saatoin kirota. Paikalle pelmahti mäessä ohittamani perusmatkalainen, joka näytti taas elämälle suunnan. Pitkä rinne alas ja loppupätkä Varkaankurun reittiä menivät todella hyvällä jalalla, ja tulin huoltoon ajassa 10.17. Matkaa oli takana 85 km.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Huollossa sain Annelta lötköpullollisen cokista, jonka vedin ykkösellä alas. Sain myös pyytämäni kolme nesteytystablettia, joista kiusakseni onnistuin pudottamaan kaksi samaan lötköön. Otin taas suun täyteen suolakurkkua, ja lähdin viimeiselle 14 kilometrin taipaleelle kohti Äkäslompoloa. Matkalle mahtuisi vielä raskas nousu Kesängille Pirunkurua myöten, ja aloin osoittamaan orastavaa väsymyksen merkkiä. Tajusin tämän itsekin, kun ääni petti vaimolle pauhaavaa rakkauttani tunnustaessa. </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Pätkä Pirunkurun nousulle on helppoa ulkoilupolkua, ja juoksu kulki mukavasti. Olin juonut loputtomaan janooni puolet tuplavahvuista nesteytysjuomaani, ja olo heilahti etovaksi kuin salamaniskusta. Koitin ottaa Noshtin vauhtikarkkia, mutta en saanut sitä uppoamaan. Olin säästänyt näitä kiinteämpiä energianlähteitä loppuun, ja geelit oli jo imeskelty parempiin suihin. Vaihdoin juoman pelkkään veteen. Reitin kääntyessä kohti Pirunkurun nousua alkoi jo yskittämään pahaenteisesti, ja noin puolivälissä vatsa tyhjentyi äänekkäästi, passelisti kahden lapsiperheen todistaessa tapahtumaa. </span></p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKQIOY3g8grme-vWF4XWaJKMPQrjpepgb3vWhGqXMh5oljZ5_YXqDF0ZAZlQZqDNt-fYdXQwK_5tpZWvqFehgQIvKloSBYEFTZ-0GmW9EL86zF9LoHNE2LtUzwzMeGztHbfGu3Th7-hPN_/s1024/NUTS-YPH-RamiValonen-Sat-34.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKQIOY3g8grme-vWF4XWaJKMPQrjpepgb3vWhGqXMh5oljZ5_YXqDF0ZAZlQZqDNt-fYdXQwK_5tpZWvqFehgQIvKloSBYEFTZ-0GmW9EL86zF9LoHNE2LtUzwzMeGztHbfGu3Th7-hPN_/w400-h266/NUTS-YPH-RamiValonen-Sat-34.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">Loppuluisussa. Kuva: Rami Valonen</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: verdana;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: verdana;">Kesängin huiputuksen jälkeen aloin laskemaan helppokulkuista reittiä kohti noin 7 kilometrin päässä odottavaa maalia. Juoksu kulki edelleen hyvin, mutta olin nyt jäljessä energian- ja nesteen saannistani homman mentyä kirjaimellisesti kiville ja tämä alkoi tuntumaan heti. Muistin ottaneeni mukaan pussin Chimpanzee- karkkeja, ja sain nieltyä muutaman kokonaisena. Pitkän laskun loputtua korviin alkoi kantautumaan kisakeskuksen ääniä, ja lehmän laukkahan paranee tunnetusti sen haistaessa lähestyvän ladon. Juuri starttaavan 37 kilometrin kisan lähtö oli saanut hienosti porukkaa kadun varsille, ja maalikarsinassa lähtöä odottavan juoksukansan kannustaessa oli hieno tulla maaliin. Olin sen verran sekaisin, että olisin saattanut lähteä paukusta liikkeelle ellei ystävällinen järjestäjärouva olisi ohjeistanut minua kohteliaan päättäväisesti sivummalle kohti soppalautasta. Päivän epistola osaltani oli ohi. Kello pysähtyi aikaan 11.56.</span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQd19GtWPY6CtfIjPt-3Rve02vNUbKhsChJoD77jR0kAIzUw08IVnUmUuiYN5tA1eZFJJR_SIXT3koyCnZf41pNYiY5SHwVP03A3CbOaGSdzGe2MJRukZHTLFuGkvNT91Po01pwUywBqUJ/s1024/D47A7702.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="682" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQd19GtWPY6CtfIjPt-3Rve02vNUbKhsChJoD77jR0kAIzUw08IVnUmUuiYN5tA1eZFJJR_SIXT3koyCnZf41pNYiY5SHwVP03A3CbOaGSdzGe2MJRukZHTLFuGkvNT91Po01pwUywBqUJ/w400-h266/D47A7702.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: verdana;">Maalissa. Kuva: Guillem Casanova.</span></td></tr></tbody></table><br /><p><span style="font-family: verdana;">Kiitokset kanssajuoksijoille ja onnittelut kaikille maaliin päässeille, keli oli todella raaka ja maali jäi monelta näkemättä. Kiitos NUTS: in porukalle viimeisen päälle hyvin toimineista järjestelyistä (reitiltä eksymisen otan 99% omaan piikkiini), kiitos kannustajille niin paikan päällä kuin etänä, spesiaalikiitos Sisun juoksukavereille. Annelle kiitos kaikesta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Nyt pari päivää kisan jälkeen juoksua makusteltuani jälkipyykin voisi tiivistää seuraavasti:</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- alkuperäinen tavoite oli saada aikaan ehjä suoritus ja hyvä kokemus ensimmäisestä 100 km kisasta. Edellisen vuoden (2019) aikojen perusteella mietin aikaraamiksi 13 tuntia, mikä alittui mukavasti. Peurakaltio- Ylläsjärvi- osuuden himmailusta olisi ollut louhittavissa aikaa pois reilustikin, mutta toisaalta se olisi saattanut kostautua myöhemmässä vaiheessa. Voi siis olla tyytyväinen</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- loppuvaiheen energiaongelmien välttämiseksi/ selättämiseksi energiaksi olisi hyvä olla useampaa sorttia tarjolla, nyt kaikki oli yhden kortin varassa ja se oli Musta Pekka</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- salihousut ja vyölaukku naftaliinistä. Korona antoi hyvän (teko)syyn jättää voimaharjoittelu pois ohjelmasta, ja vaikutukset näkyvät nyt heikentyneenä jalkojen iskunkestävyytenä. Kunnon puolesta ei ollut mitään ongelmia </span></p><p><span style="font-family: verdana;"> - karttaharjoitus ennen tapahtumaa. Pummasin muutama viikko takaperin <a href="https://ext.nytatime.se/race/?race=HyHDxdBPLgJeagT3Z" target="_blank">SisuXtrailin 46 km kisassa</a> parin kilometrin ketunlenkin, ja se näytti nyt jääneen tavaksi. Voisi olla hyödyllistä tietää tarkemmin minne on menossa niin ei tarvitse huutaa suutuksissaan ääntään käheäksi "offarilla"</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- Suomen luonto on pohjattoman kaunis</span></p><p><span style="font-family: verdana;"><b><u>Taustaa treenistä</u></b> </span></p><p><span style="font-family: verdana;">Mittavien ihmiskokeiden jälkeen olen löytänyt (ainakin itselleni) toimivan tavan harjoitella ultrasuorituksia varten. Vaikka tärkein ominaisuus onkin matalalla teholla tapahtuva, mahdollisimman taloudellinen eteneminen sen saavuttamiseksi tulee harjoitella muitakin energiantuottosysteemeitä kuin rasva- aineenvaihduntaa. Jos kisaspesifillä pitkäkestoisella peruskuntotreenillä tehdään perustukset, niin maksimaalisen hapenottokyvyn treeneillä saadaan katto mahdollisimman korkealle. Näiden välimaastossa operoitavalla vauhtikestävyysharjoittelulla saadaan tehokkuutta ja väljyyttä juoksuun.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Näiden periodisoinnin olen tehnyt niin, että mitä vähemmän kisaspesifiä osa- aluetta harjoittelen, sitä kauempana se on kisakaudesta. Eli ultramatkoja ajatellen treenikausi (tai blokki) alkaa maksimaalisen hapenottokyvyn treeneillä, kun aika usein kausi aloitetaan peruskunnon höyläämisellä. Seuraavaksi tehdään erilaisia vetoja, ja lopuksi mahdollisimman paljon kilpailua simuloivia treenejä.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Itselläni tämä tarkoitti seuraavaa:</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- marras- joulukuussa maksimaalisia mäkivetoja Mt Keinukalliolla nousevalla progressiolla; 3 kertaa viikossa 3-6 vetoa. Vetojen kestot olivat kahden minuutin hujakoilla, ja lepojakso nelisen minuuttia</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- alkuvuodesta aluksi 4-10 minuutin "maravauhtisia" vetoja vaihtelevassa maastossa, palautus yhtä pitkä kuin veto. Vetojen määrä niin, että työjakso maksimissaan 30 min. Yleensä tein kaksi tällaista treeniä viikossa</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- seuraavaksi tasavauhtisia reippaita lenkkejä, alkaen tunnista aina kahteen ja puoleen. Yksi pidempi tai kaksi lyhyempää viikossa</span></p><p><span style="font-family: verdana;">- viimeisessä vaiheessa sitten pidempiä lenkkejä maastossa, verttitonneja tai useamman tunnin mäkitreenejä. Myös aamulla ja illalla tai back to back- henkeen peräkkäisinä päivinä</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Edellä mainittujen treenien lisäksi juoksen huoltavia lenkkejä fiiliksen mukaan, keskimäärin juoksua tulee 6,64 päivänä viikossa :D</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Tämä on toinen vuosi, kun treenailen edellä kuvatulla tavalla. Toimii itselleni hyvin: olen liikkunut ja urheillut koko ikäni, ja olen lähes 50- vuotiaana kirkkaasti parhaassa kunnossa koskaan. Myös pään osalta.</span></p><p><span style="font-family: verdana;">Nyt lepäillään hetki ja kaivetaan pyörä esiin, sitten takaisin juoksun pariin. Hyviä lenkkejä! </span></p><p><span style="font-family: verdana;"><br /></span></p><p><br /></p>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-63365465728619494782020-05-18T06:31:00.006-07:002020-06-01T05:34:46.670-07:00Every Single Street Kerava 15.-16.5.2020 (ja pari hassua Sipoossa, Vantaalla ja Tuusulassa)<br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTycpA84Dpyjf3JNJFD9Dbym0pOtM8J5mMmKegiLHPshrwo4aGkpRmdZBulP376GN7bx5MhUX0ZKOf-C3c75feYfKXbc4l910OFy6pPT89E0dRbc_sDkXrdQJgQymMt06beaAV4jLAkEi9/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="412" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTycpA84Dpyjf3JNJFD9Dbym0pOtM8J5mMmKegiLHPshrwo4aGkpRmdZBulP376GN7bx5MhUX0ZKOf-C3c75feYfKXbc4l910OFy6pPT89E0dRbc_sDkXrdQJgQymMt06beaAV4jLAkEi9/w303-h400/hetamap.png" width="303" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Sattuneesta syystä monen juoksutapahtumia koluavan kevät- ja kesäsuunnitelmat ovat menneet romukoppaan, ja nyt jännitetään jo syksyn kisojen kohtaloa. Samalla moni kokee, että pitkän syksyn ja talven aikana tehty treeni menee osaltaan hukkaan.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Omatkin suunnitelmat ovat menneet pahasti puihin: pari viikkoa sitten oli tarkoitus juosta <a href="https://www.sisuxtrail.fi/" target="_blank">SisuXtrailin</a> 50 km kilpailu Lapinjärvellä, kesäkuussa olimme lähdössä Italiaan Gardan vuoria könyämään ja heinäkuussa kauden päätavoitteena oli juosta NUTS Pallas- Ylläs 107 km ja samassa yhteydessä saada oma Western States- lottoarvonta käyntiin. Monella tavalla tuntuu, että jää luu käteen.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Treenien näkövinkkelistä edellä mainittujen tapahtumien peruuntuminen kirpaisee myös ikävästi. Tein syksyn ja talven aikana <a href="https://trainright.com/coaches/jason-koop/" target="_blank">Jason Koopin</a> kirjan pohjalta pieteetillä rakentamani 16 viikon harjoitusohjelman millintarkasti, treeniäkään skippaamatta ja välillä hampaat totaalisen irveessä. Kevään korvalla kunto on tuntunut todella hyvältä, ja siltä pohjalta olisi ollut mahtava ponnistaa tuleviin koitoksiin. Toki on hyvä muistaa, että ulkona vietetty aika ei mene koskaan hukkaan.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Kisojen peruuntuessa meillä ja maailmalla sähköiset kanavat alkoivat pullistelemaan kisäjärjestäjien virtuaalikisoista, hulluista haasteista, kotona juostuista ultramatkoista ja ties mistä. Usein yhdistävänä tekijänä edellä mainituissa oli, että ollaan kotona tai kodin läheisyydessä omia rajojaan testaamassa. Osallistuin itsekin NUTS: in pääsiäispolkupuolikkaaseen, jonka juoksin kotipoluilla ihan kotini vieressä. Aloin kehittelemään itselleni sopivan älytöntä haastetta, jossa tulisi reilusti kilometrejä ja jonka parissa oltaisiin kuitenkin kotikonnuilla. Alueen metsät ovat minulle polkujuoksijana kovin tuttuja, kun taas ikäni samassa kaupungissa asuneena on edelleen paljon paikkoja joissa en ole koskaan käynyt.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Luin joskus viime vuonna <a href="http://www.rickeygates.com/still" target="_blank">Rickey Gatesin</a> tekemästä <a href="https://www.everysinglestreet.com/" target="_blank">Every Single Street</a>- projektista, joka putkahti sopivasti mieleen kun luin herran uunituoretta Cross Country- kirjaa (ehdoton suositus!). Otin yhteyttä kotikapunkini (Kerava) tekniseen osastoon ja kysyin josko sieltä löytyisi dataa ja materiaalia jonka pohjalta hommaa lähtisi viemään eteenpäin. Sain hyvän karttatyökalun käyttööni, ja tietoa kunnan liikenneväylien määristä. Kun vielä projekti herätti paikallislehden kiinnostuksen etukäteisjutun muodossa, ei takaporttia enää ollut. Oli ryhdyttävä suunnittelemaan. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1644" data-original-width="1106" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGw7FwGVBnmSHtdXLYGvBAWWkvZ9YK-QtdKefM9bHk3YgCfELZf3IVu7xht9SLf4DXXumXehzedrYf7oxVxSRmZiUUbL5tSAPOxJqaLXgjCfgVYNPYPvbVcYnQS5Hc2HdozzUJy_GDUC-4/w269-h400/IMG_1366+%25281%2529.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="269" /></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><font face="verdana">Keski-Uusimaa 10.5.2020</font></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Karttatyökalulla reittiä suunnitellessani huomasin, että omakoti- ja rivitaloalueilla (joita Keravalla on paljon) on runsaasti umpikujia. Tämä tarkoitti, että joutuisin näitä kolutessani juoksemaan loputtoman määrän tienpätkiä kahteen kertaan. Kevyttä väylää Keravalla on noin 170 kilometriä, ja laskeskelin aluksi joutuvani juoksemaan siitä noin puolet kahteen kertaan. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Suunnittelin reitin aluksi makrotasolla, katsomalla koko alueen karttaa ja jakamalla sen pienempiin osiin ja niitä yhdistäviin reitteihin. Kerava on pieni paikkakunta (ympärysmitta 30 km, senkin mittasin :D), ja kaupunginosat vierekkäin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Pidempiä siirtymiä oli vain kolme. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Kun "blokkien" järjestys oli selvillä, tutkin varsinkin itselleni vieraampien kaupunginosien karttoja miettiäkseni mistä suunnasta ja millä tavalla ko katuja kannattaisi juosta. Tulostin nämä blokkien kartat, ja piirsin niihin muutamia strategisia nuolia avuksi sitten kun aivot ovat jo offline- tilassa itse suorituksen aikana.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Kun reitti oli selvillä, piti suunnitella vielä huolto. Perheen naisväki (nuorikkoni/ kihlattuni Anne ja tyttäreni Sanni) lupasi toimia motorisoituna huoltojoukkona, joten voisin käyttää auton perätilaa dropbaginä. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGgT7nyiBvTPe6OFbJe160KZc4C1BahKDC3iUSEseigRa0Kz3YirWJKWgez1QO80FnrpNfFxOuYFJfcf-26tLOLMjs2psemy9Ia4-j89s2E1T2InTRu1Q3gmAWzcDB0tVTRSO0raijekDL/" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGgT7nyiBvTPe6OFbJe160KZc4C1BahKDC3iUSEseigRa0Kz3YirWJKWgez1QO80FnrpNfFxOuYFJfcf-26tLOLMjs2psemy9Ia4-j89s2E1T2InTRu1Q3gmAWzcDB0tVTRSO0raijekDL/s320/eb913864-cf75-4cd6-86ac-5dd08e4d98dc+%25281%2529.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><font face="verdana">"Huollossa"<br /><br /></font></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-family: verdana;">Huoltoauton varustuksena oli kaksi muovilaatikkoa: toisessa reilusti vaihtovaatetta, sadeasu, hanskoja, pipoja, buffeja, vaihtosukkia; toisessa laatikossa reissun eväät. Energiahuollon peruspilarina oli Noshtin <a href="https://nosht.com/fi/collections/energy-chews" target="_blank">energiakarkit</a>, joita pakkasin mukaan ison pussillisen eri makuja. Lisäksi otin kasan Clif Bareja suuremman nälän varuille. Nestepuolella mukaan tuli iso vesitonkka sekä muutama sokeriton Cokis ja Red Bull kofeiinituskiin. Elektrolyyttivajeen pidin loitolla <a href="https://nosht.com/fi/products/endurance-drink-mix" target="_blank">Noshtin Endurance Mix</a>- urheilujuomalla, jota sekoitin jokaiseen lötköpullolliseen. Lisäksi liivissä oli apteekin suolatabletteja, joita otin muutaman kerran. Näiden lisäksi laitoin autoon kahdet vaihtokengät (Hokan Carbon X ja Challenger ATR 5), matkaan lähdin Rinconeilla.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Itse suoritukseen lähdin perjantaina iltapäivästä kotiovelta, jalassa oli shortsit koska aurinko. Sata metriä juostuani iski reissun ensimmäinen raekuuro, ja samalla myös ensimmäinen epäilyksen häivä koko projektin mielekkyydestä. Keli parani kuitenkin puoli tuntia kestäneen rae- ja vesisateen jälkeen, ja vaatteet kuivuivat päälle hiljalleen. Matka eteni mukavasti, olin aloittanut taktisesti tutuilta kulmilta että juoksuun saa hyvän flown ilman karttasekoiluja. Ensimmäinen kymppi täyttyi vähän reilussa 50 minuutissa, ja olin tässä vaiheessa alle 2 kilometrin päässä kodistani. Juoksu kulki mukavan rennosti, alla oli yhden lenkin kevyt viikko ja karmea kilometrinälkä. Kahden kympin kohdalla siirryin radan itäpuolelle maalaismaisemiin, aikaa silloin oli kulunut 1:47. Kaskelan hevosenpaskan käryistä siirryin täysin tuntemattomiin maastoihin, kun aloin koluamaan Päivölän rinteisiin rakennettua omakoti- ja kerrostaloaluetta. Nousua ja laskua tuli runsaasti, ja paljon edestakaista juoksua kiitos syheröisen katusuunnittelun. Jouduin kaivamaan pari kertaa alueen kartan että saisin yleiskuvan siitä missä menen. Sama ralli jatkui vielä viereisen Viherlaakson kohdalla, onnekseni se on kuitenkin edellistä puolet pienempi alue. Olin niin innoissani ko alueen selättämisestä, että juoksin muutaman tienpätkän Sipoonkin puolella. Kuntarajan paremmalle puolelle päästyäni sain korvanappiin tiedon, että huoltoauto on mobilisoitunut maalinostoreissuun ja perheen hullu voitaisiin huoltaa samassa yhteydessä. Poimin vielä muutamat korttelit alkavasta blokista ja menin treffipaikalle. Matkaa oli mittarissa 36 km, ja aikaa kulunut 3:15.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Jatkoin matkaa ylläni kuiva paita ja tuulitakki ja jalassani Challengerit. Liiviin otin neljä lötköpullollista urheilujuomaa, ja autolla tempaisin Red Bullin. Juoksu kulki edelleen tosi mukavasti. Seuraava blokki oli taas tiiviisti rakenettua pien- ja rivitaloaluetta, jossa tiet, kadut ja polut risteilivät vieri vieressä. Tälle pienelle alueelle tuli kilometrejä melkein kymmenen, ja edestakainen sahaaminen meinasi hieman nyppiä. Maratonin väliaika oli 3:47, nyt oltiin ultramatkojen arvaamattomalla maaperällä.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Pian näin edessäni jo Keinukallion lumiset huiput, ja ajattelin ensin parkkipaikalle vievän tien päähän juostuani käydä huiputtamassa sen. Katsoin kelloani. Olin siinä vaiheessa tehnyt verttiä jo noin 800 metriä, joten päätin jättää tyrkyllä olevat nousut väliin. Seuraavaksi edessä olisi Vantaaseen rajoittuva Jokivarsi, joka on nimensä mukaisesti Keravanjokea reunustava kaistale. Samaa tietä ei onneksi tarvitse kaluta edestakaisin, menin etelään vanhaa Lahdentietä ja takaisin mukavaa joen vieressä kulkevaa hiekkatietä. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Olin alkanut aistimaan etureisissäni pientä vasta- argumentointia asfaltilla juoksua kohtaan, säälimättömän kova alusta ja monotoninen askellus saavat iskutuksen kohdistumaan armottomasti samoihin paikkoihin. Etukäteen olin odottanut kipuilua kuluvissa osissa, lähinnä nilkoissa ja akillesjänteissä, joten reisiongelmat tulivat vähän puun takaa.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Seuraavaan blokkiin sain seuraa juoksuseuran (Sikakorven Sisu) kavereilta, ja tiputimme hieman vauhtia reisieni säästämiseksi. Kiepuimme taas yhden rivitaloalueen, ja suuntasimme sitten eteläiselle teollisuusalueelle. Siellä odotti muutama mehukkaan pitkä umpiperäinen tie, mutta toisaalta vastapainona oli harvinaisia luuppeja. Toinen huolto osui tälle osuudelle, matkaa oli silloin takana noin 65 km ja aikaa kulunut kuusi tuntia. Vaihdoin kuivaa vaatetta päälle, ja laitoin jalkaan Carbon X: t. Join ison kupin kahvia ja söin Clif Barin.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Teollisuusaluetta oli vielä jonkin verran jäljellä, ja sitä juostessa päätin muuttaa suunnitelmiani. Alun perin tarkoitus oli juosta läpi yön ja mennä kotiin lepäämään joskus aamulla. Reidet olivat kuitenkin sen tuntuiset, että useamman tunnin niillä juoksemalla vastaan tulee oikeita ongelmia. Lisäksi laskeskelin, että alkuperäinen arvioni 250 kilometristä on reilusti yläkantissa. Karttaa katsomalla olin mielestäni puolessa välissä urakkaa, vaikka kilometrejä oli takana noin 70. Kunnan ilmoittamassa kevyen liikenteen tiemäärässä oli varmasti mukana isompien teiden molemmin puolin kulkeva jalkakäytävä/ pyörätie, joten tältä osin määrä pienenee radikaalisti edestakaisin juostavista pätkistä huolimatta. Niinpä päätin lopettaa homman etuajassa, mennä kotiin saunomaan ja reisiä juoksukuntoon huoltamaan. Perjantain saldoksi tuli 77 km ja aikaa liikkeellä kului 7:13. Kotona söin pari palaa pizzaa ja join muutaman siiderin (toim huom: olutta ei ollut).</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Aamulla nousin huonosti nukutun yön jälkeen, söin aamupalaa, kävin kävelemässä koiran kanssa, totesin reisien olevan kohtalaisessa juoksukunnossa ja herätin huoltoportaan. Pallo on saatava takaisin flipperiin.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Anne heitti minut Keravan ja Vantaan rajalle, missä odotti epistolan etukäteen kauhistuttavin osuus: isot pientaloalueet muutaman kummallisesti kulkevan pääväylän ympärillä, Tuusulan rajan kulkiessa teiden poikki ilman merkkejä. Paljon siksakkia ja edestakaista juoksua. Vettä tuli kuin aisaa. Laitoin Montanen kalvotakin päälle ja hyppäsin taas oravanpyörään.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLbC-SKHkN14iDLlt9oLEv0gOKKmyMt6_efaCK3GYB2rLphXmlH3pIviEdRXt8usDegivAPrcypitRMe4Q7bUOyXcJ1g5Pzq2q1WiN1vRuquxKNAAlZRN7YoUqykgTxAtVoV3t_ZiIYgRx/" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLbC-SKHkN14iDLlt9oLEv0gOKKmyMt6_efaCK3GYB2rLphXmlH3pIviEdRXt8usDegivAPrcypitRMe4Q7bUOyXcJ1g5Pzq2q1WiN1vRuquxKNAAlZRN7YoUqykgTxAtVoV3t_ZiIYgRx/w300-h400/WhatsApp+Image+2020-05-16+at+20.49.58.jpeg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><font face="verdana">Kakkospäivä alussa, ja maisteluliivi sopivasti juoponnapissa.</font></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Jalat tuntuivat aluksi täysin vieraalta kudokselta, mutta pikku hiljaa sain ne tottumaan ajatukseen että tänäänkin juostaan ja paljon. Otin ensimmäistä kertaa dopingin käyttöön ja aloin kuuntelemaan kirjaa Bookbeatista, Idiootit ympärilläni. Huvitti, näiden puuhien parissa ei ole kyllä varaa kutsua ketään idiootiksi. Kuuntelin kirjaa sen aikaa, että juoksu alkoi kulkemaan ja otin sitten luurit pois. Halusin saada fyysisen rasituksen myötä tulevan henkisen valkaisun, ja se ei onnistu jos harhauttaa ajatukset keinotekoisesti muualle.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Loputtomalta tuntuvan pyörimisen jälkeen tippaleipämäinen katulabyrintti alkoi olemaan takana päin, ja edessä hieman selkeämpää tieverkkoa ennen keskustaan päin siirtymistä. Edellinen pätkä oli ottanut aika paljon voimille, ja oikea reisi jo viittasi siihen malliin että sillä olisi jotain asiaa. En antanut vielä puheenvuoroa. Kiertelin viimeisen kerrostaloalueen ja suuntasin kohti keskustaa. Matkaa oli tehty 97 km ja aikaa oli mennyt 9:17. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Suuntasin pienen kerrostalo/ teollisuusalueen kautta edellisenä päivänä kiusallisesti unohtuneen pienen omakotitaloalueen (vaihteeksi) kimppuun, ja siitä keskustan vilkkuviin valoihin. Satoi edelleen. Sata kilometriä täyttyi ajassa 9:34, ja keskustasta eteenpäin siirtyessäni taivalta oli tehty noin 107 km. Siihen väliin tervetulleeksi seuraksi tuli juoksuseuran kaveri Antti, ja lähdimme nakertamaan melko laajaa Sompion pientaloaluetta (haukotus). Sinne on jostain syystä piirrelty vähän ennustettavampi ruutuasemakaava, joten omien jälkien tunnistaminen oli hitusen helpompaa. Sadekin lakkasi, ja kirsikaksi kakun päälle huolto porhalsi paikalle tuomaan täydennystä. Vaihdoin kuoritakin pois, ja Carbon X: t jalkaan.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Runttasimme työn alla olevan alueen loppuun ja lähdimme seuraavaa kohti. Olin suunnitellut reitin niin, että matka loppuu kotikulmille. Tämä sai aikaan sen, että mieli hairahtui välillä ajattelemaan kodin lämpöä, ruokaa ja saunaa. Sitä, että homman loppuun saattamiseksi on vielä sunnuntai aikaa. Päästin myös vihdoin nyt jo molemmat suoraa kurkkua huutavat reidet ääneen. Niillä ei ollut mitään hyvää sanottavaa. Hölkkäsimme työn alla olevan alueen loppuun, keskivauhti oli pudonnut reisieni takia kuuden minuutin heikommalle puolelle. Matkaa oli tehty 119 km, aikaa oli kulunut 11:30. Päätin, että juoksen muutaman alueen kautta kotiin syömään ja ottamaan kylmähoitoa reisille. Huomenna olisi uusi päivä. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Kiertelin vielä matkan varrella tulevaa urakkaa helpottavia pätkiä pois, ja vielä kotini läheisyydessä olevat kadut. Pysäytin kellon ajotien päässä, 124 km, 12 tuntia. Menin lämpimään suihkuun, join kylmän oluen ja söin. Pidin kylmägeelipussia reisillä vuorotellen, ja aloin katselemaan mitä puhelimeen on tullut päivän aikana. Aikani tsemppiviestejä, paikkakyselyjä ja seuratarjouksia katsottuani nousin ylös, laitoin juoksukamat päälle ja mobilisoin huollon viemään minut kaukaisimpaan kaluamattomimpaan lokaatioon. Huomiseen en näitä loppuja enää jättäisi.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Koluttavana oli enää neljä -rumpujen pärinää- pientaloaluetta ja matkaa maksimissaan 20 kilometriä. Reisien kipu oli jo melkoista, ja oikealla puolella se säteili jo polveen. Kipu oli kuitenkin kestettävissä, jos ei joutunut pysähtymään. Liikkeelle lähtö tämän jälkeen oli kovin tuskaisaa, ja turtuminen vei oman aikansa. Viimeisille kilometreille sain seuraksi pyöräsaattueen, kun sisulaiset Jukka ja Tiina tulivat todistamaan urakan loppumista. Lopulta juoksin vanhan lapsuudenkotini ohi lähikaupalle, ja sammutin kellon. 140 km, 13:45.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGlA5srgJADMuHv13E1bSBns-h6eWqDbHaK0HxDuxbIlKFgoK5sGAufWzg-VeKpm8l2YsaPgAqLGYciXbo_8UbokmzdOsAok4HkcULPt6kBSjNdZ3zPk4mTtS9aiHlJMPlNXlZVFNgl8Vp/" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGlA5srgJADMuHv13E1bSBns-h6eWqDbHaK0HxDuxbIlKFgoK5sGAufWzg-VeKpm8l2YsaPgAqLGYciXbo_8UbokmzdOsAok4HkcULPt6kBSjNdZ3zPk4mTtS9aiHlJMPlNXlZVFNgl8Vp/w300-h400/WhatsApp+Image+2020-05-16+at+20.49.52.jpeg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><font face="verdana">Homma paketissa.<br /></font></td></tr></tbody></table></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Toista vuorokautta levättyäni päällimmäinen fiilis on tyytyväisyys. Siitä, että se on tehty. Siitä että sitä ei tarvitse enää toista kertaa tehdä. Mutta etupäässä olen tyytyväinen niistä kokemuksista ja tuntemuksista (pl. reidet) joita juoksun myötä sain. Tuntien kuluessa mieli on kuin heiluri, joka aloittaa liikkeen ääripäästä ja hiljalleen asettuu kohti keskipistettä siihen koskaan kutenkaan pysähtymättä. On sataprosen läsnä ja samalla jossain ihan muualla. Epämukavuudesta on löydettävissä mukavuutta, kun keskittyy vain niihin asioihin joihin voi itse vaikuttaa. Sateen sattuessa sataa.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Olen myös tyytyväinen juoksukuntooni. Uskoisin, että armeliaammalla alustalla tuollaisen 5:00-5:30 min/ km- vauhdin, jota alussa juoksin, ylläpitäminen onnistuisi "loputtomiin". Juoksu oli kevyttä ja hyvää, selkeästi pk: n puolella ja kulutus taloudellista. Mutta fysiikan ehdoilla näitä juostaan, nyt ruletin pallo osui reisiosastolle.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Toinen tunne on kiitollisuus: siitä, että saa ja pystyy tekemään tällaisia asioita. Myös siitä, että tällainen elämäntapa on valinnut minut. Sekään ei ole itsestään selvää.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Kiitos kaikille projektissa auttaneille: Anne, Sanni, Harri, Antti, Krisse, Tiina, Jukka ja kaikki livenä ja langoilla tsempanneet. </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Kiitos Nosht energioista, Montane säänkestävästä vaatetuksesta ja Hoka One One ylivertaisesta kenkäarsenaalista.</font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana"><br /></font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><font face="verdana">Nyt palaudutaan aggressiivisesti, ja sitten ukko vilahtaa takaisin poluille. Katsotaan mitä seuraavaksi keksitään! </font></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-64326442241867814722020-01-06T06:48:00.000-08:002020-01-06T06:49:04.105-08:00Treenijuttuja, kisamietteitä ja ynnä muuta- osasto<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAHrQNLLqTItYPC1r7i7mF14TGWxcSfzsM6ShG1zj08i1_EXM27gXQc_3rVcJg8R_sNX0RdplssZwvWGQmjF29BQx-rmKC94yQaVmfZQkQ6X18guARJS5FiI6hpoaXvMeLN77PAihS6CWF/s1600/IMG_0663.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAHrQNLLqTItYPC1r7i7mF14TGWxcSfzsM6ShG1zj08i1_EXM27gXQc_3rVcJg8R_sNX0RdplssZwvWGQmjF29BQx-rmKC94yQaVmfZQkQ6X18guARJS5FiI6hpoaXvMeLN77PAihS6CWF/s400/IMG_0663.jpeg" width="300" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkia: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=A_xHMKkzPc4" target="_blank">Marcus King: The Well</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Melkoisesti on virrannut paskanruskeaa vettä Keravanjoessa sitten edellisen postaukseni. Kuitenkin, näin vuoden (ja vuosikymmenen) vaihduttua on syytä havahtua blogikoomastaan, summata mennyttä ja luoda autereinen katse horisonttiin. Syitä hiljaiseloon on oikeastaan kaksi: elämä itsessään ja uutiskynnyksen ylittävien aiheiden puute.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Treenirintamalla tosin on tapahtunut jotain raportoitavaaakin, kun olen tehnyt kohtalaisen ison syrjähypyn verrattuna aikaisempiin vuosiin. Normaalisti olen pitänyt viikon- kahden ylimenokauden loka- marraskuussa, ja alkanut sitten rakentelemaan pohjia seuraavaa kautta ajatellen. Määrää matalalla intensiteetillä. Tällä onkin ollut suotuisat vaikutukset, ja kehitystä on tapahtunut tasaisen nousujohteisesti. Kehitys on kuitenkin keskittynyt lähinnä aerobisen kynnyksen vauhdin kasvuun, korkeamman intensiteetin vauhtien junnatessa suurin piirtein samoilla lukemilla. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen lueskellut menneen syksyn aikana kaikenlaista kestävyyteen liittyvää materiaalia riittoisasti, ja varsinkin Jason Koopin Training Essentials for Ultrarunning on tullut tihrustettua sen verran pieteetillä, että ensimmäinen lukulasiresepti on kiistaton tosiasia. Lukemani perusteella olen päätynyt rakentamaan tulevan vuoden painotukseni totaalisesti eri tavalla kuin aikaisemmin. Treenit on jaksotettu kolmeen osa- alueeseen: pitkäkestoinen matalamman intensiteetin harjoittelu, vauhtikestävyys ja maksimaalinen hapenottokyky. Näiden sijoittelu tulevaan "kisakauteen" nähden menee taas niin, että mitä enemmän ko osa- alue on kilpailuspesifi, sitä lähempänä se on kisakautta. Ja päinvastoin; mitä vähemmän harjoitettava osa- alue on kilpailuspesifi, sitä kauempana kisakaudesta ajallisesti sitä harjoitetaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Omat suunnitelmani ovat pidemmissä matkoissa (yli 50 km), jolloin kilpailusuorituksen intensiteetti on aerobisen ja anaerobisen kynnyksen maasto. Tämä tarkoittaa sitä, että treenikausi alkaa maksimaalisen hapenottokyvyn (Vo2max) kehittämiseen tähtäävällä harjoittelulla, jatkuu vauhtikestävyysharjoittelulla ja päättyy matalamman intensiteetin pitkäkestoiseen harjoitteluun.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tätä kirjoittaessani takana on 8 viikon jakso, jolla tein 3 kertaa viikossa maksimitreenin. Käytännössä tämä tarkoittaa nousevaa määrää ylämäkeen tehtyjä 1-3 minuutin täysivauhtisia vetoja kävely- tai hölkkäpalautuksella. Ylämäkeen tehtynä vedoilla on tasaista pienempi riski loukkaantua, lisäksi kylkiäisenä tulee mukavasti lajivoimaa mäkeen runtatessaan. Ihanan ikäviä harjoituksia, joita jokaista edeltävällä lämmittelyosuudella koitin keksiä hyviä syitä siirtää/ skipata työosuuden. Kaikki tuli kuitenkin tehtyä, ja juoksussa tuntee tehdyn työn askeleen keveytenä ja helppoutena. Pidän nyt pari kevyempää fiilispohjaista viikkoa ja siirryn sitten tempojuoksun miellyttävään maailmaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Niistä kisoista/ tapahtumista. Vuoteen 2019 mahtui seuraavat lappu rinnassa juostut tapahtumat:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://keravanurheilijat.fi/yleisurheilu/keun-jarjestamat-kilpailut/sherwood-trail-run/" target="_blank">Sherwood Trail Run</a> (21 km)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://keravanurheilijat.fi/yleisurheilu/keun-jarjestamat-kilpailut/juhannuksen-verttitonni/" target="_blank">Juhannuksen Verttitonni</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/07/loppi-trail-21-km-2772019.html" target="_blank">Loppi Trail Run</a> (21 km)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/08/pyha-tunturimaraton-43-km-1082019.html" target="_blank">Pyhä Tunturimaraton</a> (43 km)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/09/nuuksio70-trail-ultra-792019-dnf.html" target="_blank">Nuuksio Ultra</a> (70 km, DNF)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/09/sipoonkorpi-trail-30-km-2192019.html" target="_blank">Sipoonkorpi Trail</a> (30 km)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/10/vaarojen-maraton-65-km-5102019.html" target="_blank">Vaarojen Maraton</a> (65 km)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje014qMqYa4ATxMeh91q2SkR4zcQSUmMa9Qvi5Pt5AotrcK15rSL8NKBDl_kanOH_PfOkZbka0j6TTnOo7qLbu8qMGIEoaGo-QdHblnYOzuUlLemZh8Mguv_9WcYtxaczI7Y2JRoaVMu70/s1600/5010BB93-FC67-48B0-9EB2-A7D34BE82E66.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1440" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje014qMqYa4ATxMeh91q2SkR4zcQSUmMa9Qvi5Pt5AotrcK15rSL8NKBDl_kanOH_PfOkZbka0j6TTnOo7qLbu8qMGIEoaGo-QdHblnYOzuUlLemZh8Mguv_9WcYtxaczI7Y2JRoaVMu70/s400/5010BB93-FC67-48B0-9EB2-A7D34BE82E66.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eli suhteellisen vähän kisoja verrattuna edellisiin vuosiin, erinäisistä syistä johtuen. Alkaneen vuoden osalta suunnitelmissa on vasta kaksi tapahtumaa: </span><a href="https://www.sisuxtrail.fi/" style="font-family: Verdana, sans-serif;" target="_blank">Sisu Xtrail</a><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> (50 km) ja <a href="https://nutsyllaspallas.com/fi/" target="_blank">NUTS Ylläs-Pallas</a> (107 km). Tässä oikeastaan tiivistyy tulevan kauden tavoitteet: haluan käydä tutustumassa pienempiin ja itselleni uusiin tapahtumiin kauden aikana (esimerkiksi Loppi Trail oli kokemuksena aivan mahtava) ja Pallas- Ylläs- välin juoksen aloittaakseni <a href="https://www.wser.org/" target="_blank">Western States</a>- lottoruljanssin. Edellä mainittujen lisäksi kalenteriin tulee varmasti jokin matka Nuuksiossa ja Vaaroilla (ei pitkä ultra), ja toivottavasti useampi pikkutapahtuma eri puolella Suomea. Keväällä juoksen todennäköisesti kympin ja puolikkaan tasaisella.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ynnä muut- osasto:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">1. Podcastit</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen kuunnellut lenkeilläni musiikin sijaan koko syksyn ajan erilaisia podcastejä, ja tämä on tuonut treenaamiseen ihan uutta ulottuvuutta ja mieltä. Yksi kiireisen arjen ja juoksuharrastuksen yhdistämisen varjopuolia on se, että en ehdi lukemaan niin paljon kuin haluaisin. Podcastejä kuuntelemalla saan katettua tätä puutosta mahtavasti. Korkkasin podcast- neitsyyteni juoksuun liittyvällä sisällöllä (Billy Yang, Science of Ultrarunning, Mario Fraioli), mutta olen laajentanut siitä sujuvasti "tiedostavamman" materiaalin suuntaan (Rich Roll etupäässä) ja kuunnellut myös oppimateriaalia (mm. Esa Saarisen Aalto Yliopiston Filosofia ja systeemiajattelu-luentosarjan pariin otteeseen). Uusia podcastejä tuntuu tulevan joka tuutista (mikä on hyvä asia), mielenkiintoisia uutuuksia ovat esimerkiksi Jason Koopin The Koop Cast ja eliittijuoksija Dylan Bowmanin The Well. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiothVVGOdCxFoKlSn8wlkC808pv8O42ch9yVaXDhcdUar6XbPpg1hY3tpKaER7shLiCew0uZTddioaDaKWXtFhPN3SBA_p0G0xa5DsDff57G9q3P9AaxqpadaUxvomT5HJKM2uA8_SnWlE/s1600/IMG_0320.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiothVVGOdCxFoKlSn8wlkC808pv8O42ch9yVaXDhcdUar6XbPpg1hY3tpKaER7shLiCew0uZTddioaDaKWXtFhPN3SBA_p0G0xa5DsDff57G9q3P9AaxqpadaUxvomT5HJKM2uA8_SnWlE/s400/IMG_0320.jpeg" width="300" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">2. Elämäntapojen hakkerointi</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen kuluvan vuoden ajan paisuttanut päätäni erilaisilla elämis- ja kulutustottumusten kyseenalaistamisen ajatuksilla, ja vuoden vaihtuessa niitä olisi sopiva sauma ottaa jossain määrin käytäntöön. Olen ollut ilman sokeria reilut pari vuotta, kokeilusta lähteneestä valinnasta on tullut elämäntapa. Nyt käyn samanlaista jaakobinpainia liha- ja maitotuotteiden kanssa. Olen ollut semi- kasvissyöjä jo pidemmän aikaa, mutta silloin tällöin lautaselle ilmaantuu lihaa tai kalaa. Maitotuotteista käytän ainoastaan juustoa. Suurempi linjanveto onkin henkisellä puolella, kasvissyöjä- status jotenkin kalskahtaa kummalta korvaan. Varsinkin kun harrastan jossain määrin metsästystä, ja pakkanen on ladattu lähilihalla ja -kalalla..</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen mietiskellyt paljon myös "henkistä ruokavaliotani", sitä millaisia ärsykkeitä nupilleni tarjoan ja millaisissa yhteyksissä. Instagramin tai Facebookin avaamisesta jokaisen odotuksen tai "tyhjäkäynnin" hetkellä on muodostunut ihmisille todella karmiva tapa, myös minulle. Enää ei osata vain olla, vaan aina täytyy olla jokin viihdyke tuuttaamassa usein vahingollista ärsykettä suoraan reseptoreihin. Tätä tapahtuu myös seurassa ollessa, pöydän ympärillä saattaa olla neljä ihmistä omiin puhelimiinsa hukkuneina. On vallalla käsitys, että elämän pitäisi olla tarkasti kuratoitu Insta- tarina, tai ainakin sellaisen näköistä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aion saada pääni pinnalle tästä sonnasta, ja koitan vetää mukanani mahdollisimman monta perheestäni.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen nyt ollut joitain päiviä katsomatta Facebookia kertaakaan, ja Instaa olen katsonut kerran päivässä. Elämä näyttäisi jatkuvan ilmankin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">3. Mielenkiintoisia juttuja</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaikka seuraankin maantiejuoksun tapahtumia melko pintapuolisesti, <a href="https://www.usatf.org/events/2020/2020-u-s-olympic-team-trials-marathon" target="_blank">USA: n maratonin olympiakarsinnoista</a> helmikuun lopussa Atlantassa tulee kaikella todennäköisyydellä todella kiinnostava tapahtuma. Ei vähiten siksi, että mukaan pääsi polku- ultrapuolelta hyvinkin tuttu Jim Walmsley juostuaan tammikuussa 2019 Houstonissa puolikkaan aikaan 1:04. Herran viimeaikaisia Strava- statseja tutkittuaan huomaa, että pelkälle tunnelmanhaistelureissulle ei olla lähdössä. Toki ainakin paperilla pari paikkaa kolmesta on varattu (Scott Fauble, Galen Rupp), mutta Atlantan reitti tarjoaa normaalia enemmän <a href="https://www.atlanta2020trials.com/uploads/AtlantaOTMprofileV2_8MILE.jpg" target="_blank">nousua</a>, mikä tarkoittaa että ajat painunevat 2:10 heikommalle puolelle. Tämä avaa mahdollisuuksia vertikaaliin tottuneille, hieman "hitaammille" maratoonareille.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Siinä viimeisimmät pitkästä aikaa. Hyviä lenkkejä ihmiset!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdXwRKny6eO7HzLq02Gpb-qu4EOuc9gkBpnVoR9dKap4u6Z-fxQUau_9J_L3EAH8oOyovkQ8UvKEiAmAJzgn3fCFlFSAZOHq8vdOkivbiy9P7AS8KQdde76RxsabnOLIahvhC5hNU3b7Y3/s1600/IMG_3199.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="798" data-original-width="1200" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdXwRKny6eO7HzLq02Gpb-qu4EOuc9gkBpnVoR9dKap4u6Z-fxQUau_9J_L3EAH8oOyovkQ8UvKEiAmAJzgn3fCFlFSAZOHq8vdOkivbiy9P7AS8KQdde76RxsabnOLIahvhC5hNU3b7Y3/s400/IMG_3199.JPG" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-41976797244538004472019-10-08T03:44:00.003-07:002019-10-08T04:32:59.922-07:00Vaarojen Maraton 65 km 5.10.2019<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjhnKFTuWyq9hRUT-w7GjLZxCJI85P6G2Pl23P8gCQZQrnTqbvCsFNjfHjccfF4pThAmxywQyHsjkwmtzfKrnmJSmZR2NlUJCnjUnysBinKasBfd4nnA17lVYQW3Fjwjnnt3AfAp6oVgHt/s1600/FQ4A1641.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="994" data-original-width="1600" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjhnKFTuWyq9hRUT-w7GjLZxCJI85P6G2Pl23P8gCQZQrnTqbvCsFNjfHjccfF4pThAmxywQyHsjkwmtzfKrnmJSmZR2NlUJCnjUnysBinKasBfd4nnA17lVYQW3Fjwjnnt3AfAp6oVgHt/s400/FQ4A1641.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Aapo Laiho</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkia: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=tiNeJu9AmrY" target="_blank">Tedeschi Trucks Band: Heavy</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lokakuun alku ja <a href="https://vaarojenmaraton.fi/" target="_blank">Vaarat</a>, tämä on ollut syksyn resepti jo neljänä edellisenä vuotena. Ensimmäisellä kerralla maraton, sitten kaksi kertaa 88 km ultra ja viime vuonna uusi kertaalleen 130 km ultran reitin kiertävä 65 km matka. Sama Eteläpään nujuaminen oli ohjelmassa tänäkin vuonna.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaaroja edeltävät viikot olivat menneet mukavasti; <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/09/nuuksio70-trail-ultra-792019-dnf.html" target="_blank">Nuuksion</a> keskeyttämiseen johtaneet syyt todettu flunssan jälkimainingeiksi jonkin vakavamman sijaan, ja valmistavana treeninä juostu <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/09/sipoonkorpi-trail-30-km-2192019.html" target="_blank">Sipoonkorpi Trailin 30 km kisa</a> meni ongelmitta. Muutenkin juoksu on ollut hyvää ja kaunista kuin elämä itse.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sääennusteet kisapäivälle heittelivät laidasta laitaan, mutta loppuviikosta alkoi näyttää siltä että pääsemme nauttimaan ensilumen raikkaudesta viime vuotiseen tapaan. Lämpötila tulisi liikkumaan nollasta pariin lämpöasteeseen. Nämä seikat toivatkin eteen pari visaista kysymystä: a.) shortsit vai raukkikset ja 2.) mitkä kengät jalkaan. Sotkin trikooni perjantaina juostun avaavan lenkin tiimellyksessä, joten ensimmäinen ongelma ratkesi kuin itsestään (lisäksi olen asettanut henkiseksi trikoorajaksi 0 astetta ilman real feel- variaatioita (lapset on jo tehty)). Kenkien suhteen olikin visaisempaa, koska viime vuotisesta poiketen lumi ei tulisi ainakaan kokonaan sulamaan reitiltä yön aikana. Vaikka Hokan Evo Speedgoat onkin ollut viime aikoina ehdoton suosikkini, päädyin <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/01/testipenkissa-hoka-one-one-evo-jawz-ja.html" target="_blank">Evo Jawziin</a> sen äärimmäisen aggressiivisen pohjakuvioinnin ansiosta. Lisäksi alusta reitillä on pääsääntöisesti pehmeää, joten erityistä vaimennusta ei hyttyssarjalainen tarvitsisi. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aamutoimet menivät rutiinilla, ja lähdimme kohti kisakeskusta reilut puoli tuntia ennen starttia. Puin pakollisiin varusteisiin kuuluvan kalvotakin liivin päälle aamun kylmyyttä torjumaan. Jouduimme odottelemaan parkkipaikalla kuljetusta pelipaikoille sen verran, että housuvalinta alkoi hieman mietityttämään. Ylös päästyämme hölkkäilin semihorkkaisena ympäriinsä saadakseni veren kiertämään. Tarkoitus oli laittaa takki reppuun ennen lähtöä, mutta päätin juosta se päällä muutaman kilometrin lämmetäkseni. Näytin tikkujalkaiselta penkki- hauispelleltä juomaliivini pullistellessa Montanen alla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Muutaman minuutin viivästyksen jälkeen juoksukansa päästettiin lähtöpilttuusta laitumelle kirmaamaan. Tuttuun tapaan kärkeen lähti noin 10 juoksijan porukka, joka hiljalleen silppoutui pienemmiksi porukoiksi muutamien ensimmäisten kilometrien aikana. Olin päättänyt lähteä hieman rauhallisemmin liikkeelle säästääkseni menohaluja Eteläpään hankalaan maastoon ja toivottavasti vähän myös Ryläyksen selättämiseen. Juoksin alkupätkän Rykiniemen joen ylitykseen osin yksin ja osin jojoillen lopulta neljänneksi tulleen Jukka Nurmisen kanssa. Juoksu tuntui kulkevan mukavasti. Otin takin pois vasta noin kilometrin ennen Rykiniemen huoltoa, tunsin vasta silloin olevani tarpeeksi lämmennyt. Huollossa aika oli 1.55, kolme minuuttia edellisvuotta jäljessä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alusta oli ollut jo alkupätkällä "normaalia" hankalampi; lumi ja puista pudonneet lehdet peittivät alleen mutalillin ja kivet tehden juoksemisesta voimia vievää ryskäämistä. Kalliot olivat superliukkaita. Eteläpäässä tämä hankala alusta kumuloitui, kun maasto muuttuu monta kertaluokkaa haastavammaksi. Pienipiirteistä, sanoisi karttaharrastaja. Täyttä paskaa, sanon minä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maasto on niin syheröistä, että vaaroille nousu tapahtui osittain täysin huomaamatta. Corosiin tuli koko ajan kuitenkin tasaisesti lisää nousumetrejä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuntui, että jokaisen askeleen joutui asettelemaan erikseen tukevaksi ja nilkkaa murtamattomaksi arvelevaansa kohtaan. Juoksun vauhti putosi kuin seinään. Tunnin verran könyttyäni huomasin, että reisi alkaa olemaan jo aika tyhjä. Olin pysynyt hyvin kaksi kertaa tunnissa- geeliaikataulussani, ja huomasin että minua alkaa etomaan aina noin viisi minuuttia geelin ottamisen jälkeen kun tavara alkaa imeytymään. Korvasin pari seuraavaa kertaa Noshtin chewsillä, ja ongelma poistui. Energian imeytyminen kuitenkin huolestutti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Onneksi ruskan ja lumiharson värittämät maisemat olivat välillä huikaisevan upeita, ja mieli ei päässyt tummumaan pahemmin. Kirosin vain kerran. Olin Kiviniemen huollossa neljän ja puolen tunnin kohdalla, kymmenisen minuuttia edellisen vuoden ajasta jäljessä. Olin aika väsyksissä. Jalkalihaksissa alkoi olemaan jo kunnon kipuja, lisäksi vasen polvi vihoitteli kohtaloaan. Liukastellessa olin potkinut Evo Jawzien terävillä nappuloilla nilkat ja sääret verille.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Edellisestä vuodesta tiesin, että reissun pahin oli jo takana päin joten läksin kohti Ryläystä päättäväisin mielin. Reitillä oli nyt myös maratonin matkaajia, joten enää ei tarvitsisi tehdä matkaa yksin. Sain pidettyä ihan kelvollista vauhtia yllä, mutta välillä jäin selkä edellä vastaan tulevan letkan perään hetkellisesti mukavoitumaan ennen kuin patistin itseni kovempaan vauhtiin. Ohittaminen, varsinkin ylämäissä, vaati välillä yksinkertaisesti liikaa voimia. Keskityin vain liikkumiseen, nesteen ja energian säännölliseen ottamiseen ja pystyssä pysymiseen. Äkkiä vastaan tuli tuttu iso pyöreä kivi, joka tarkoittaa mielikuvissani loppuluisun alkamista. Kohta laskin jo pitkoksia pitkin alaspäin, ja seitsemäs Ryläyksen ylitys oli tosiasia. Hölkkäsin Peiponpellon huoltoon noin kuuden ja puolen tunnin ajassa. Tästä menisi maaliin vielä noin 1,5 tuntia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnmYqjktx6DU77D0NgAa4pFY0bQ3oqp3MFKvnsYRZLRZIdQOhpMnj-ykjk_ucu3aygHbGtiw2ZOmqerRwX8c-UB3pvA4v1LpUdjG6M53vfk8GSuMW7n12RpfC7KbhXvQ4jLfPxvLbdZ5AC/s1600/VaarojenMaraton_Koli2019-575.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="1024" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnmYqjktx6DU77D0NgAa4pFY0bQ3oqp3MFKvnsYRZLRZIdQOhpMnj-ykjk_ucu3aygHbGtiw2ZOmqerRwX8c-UB3pvA4v1LpUdjG6M53vfk8GSuMW7n12RpfC7KbhXvQ4jLfPxvLbdZ5AC/s400/VaarojenMaraton_Koli2019-575.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mummo mustissaan Ryläyksen jälkeen. Kuva: Kari Kuninkaanniemi</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huollon jälkeinen Mäkrän pitkä nousu oli pakko mennä kävellen, kun reisissä ei tuntunut olevan enää ruutihippuakaan tallella. Ikolanahon ylityksessä olisin halunnut juosta, mutta edellinen nousu poltti edelleen reisissä. Tämän jälkeisiä loivempia nousuja koitin hölkätä väkisin ylös. Pitkässä laskussa metsätielle en pystynyt laskemaan normaalia hyvää vauhtia; lopussa olevat reidet, kipuileva polvi ja kiviin potkitut varpaat pakottivat vähän himmaamaan. Viime vuonna jouduin kävelemään osia hivuttavasti nousevasta metsätiepätkästä, nyt juoksin sen sinapin maku suussa kokonaan. Aloin vilkuilemaan kelloa, ja huomasin kahdeksan tunnin alituksen olevan haarukassa jos saan itseni juoksemaan edes kelvollisesti. Lehmä pystyi jo haistamaan lähestyvän tallin. Paha- Kolin portaat kävelin rauhassa ylös ja join samalla reilusti. Otin chewsin. Kohta laskin jo liukkaita pitkoksia pitkin kohti laskettelurinnettä, jonka kylkeä sitten hölkkäsin taas ylöspäin. Vielä viimeinen pitkä lasku satamaan vievälle tielle, taas normaalivauhdista pari pykälää varovaisemmin. Jalat tuntuivat hauraalta kuin lasi. Juostuani tiepätkän lähdin tunkkaamaan loppunousua. Soitin samalla Annelle kun en voinut sitä huohottamiseltani tehdä Mäkrän nousussa. Tulossa ollaan, hitaasti mutta varmasti. Olin alunperin suunnitellut juoksevani näytösluonteisesti koko loppunousun, mutta näillä jaloilla siihen ei ollut mitään leseitä. Jyrkimmät pätkät jouduin kävelemään polvista käsillä avittaen. Vielä viimeinen töyräs ja sitten maalikaaren ali. Aika oli 7:55, yllätyksekseni vain 8 minuuttia viime vuotista aikaa perässä. Keli oli kuitenkin, ainakin minulle, muutaman kertaluokan raskaampi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVdQpYfh1UIhAXnIPFCRO1sXgKabjwLRYBSE75IkKmZ0CwetiJXYH1ZZSI93ELb1zUuiS4rCNWV9oJ7nSXdgH9vtcZAh48YInukgTIis1jWiu2gC0FcitBWCyYoIr5KrZ5qWl6vE50Drkf/s1600/vaarojenmaraton2019-3609.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVdQpYfh1UIhAXnIPFCRO1sXgKabjwLRYBSE75IkKmZ0CwetiJXYH1ZZSI93ELb1zUuiS4rCNWV9oJ7nSXdgH9vtcZAh48YInukgTIis1jWiu2gC0FcitBWCyYoIr5KrZ5qWl6vE50Drkf/s400/vaarojenmaraton2019-3609.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maalissa. Kuva: OneVision</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksun jälkeisenä iltana olin satavarmasti sitä mieltä, että Vaarat olivat osaltani tässä. Tunsin, että en saanut koko potentiaaliani käyttöön ainakin itselleni todella huonosti sopivan maaston vuoksi. Kun joutuu töpöttelemään ja könyämään pari tuntia, vanha ruuna ei saa enää juoksua toimimaan normaalilla tavalla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt pari päivää savun hälvettyä en ole enää ihan niin varma. Josko vielä kerran?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lopullinen totuus on kuitenkin se, että tämä Suomemme on aivan käsittämättömän kaunis ainutkertaisine luontoineen ja saada olla osa sitä on etuoikeus. Tokihan nämä polut ovat aina juostavissa, mutta tällaisissa tapahtumissa on itse juoksun lisäksi paljon muutakin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos järjestäjille, kanssajuoksijoille, kannustajille ja vapaaehtoisille hienosta kauden lopetuksesta! Kiitos juoksuseuran kamuille, reissuseuralle ja Annelle! Elämälle kiitos!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt himmailen toivottavasti lokakuun ajan ja rupean sitten juoksupuuhiin ihan uudella kulmalla jonka olen tässä rakennellut. Juoksukiima on niin kova, että saa nähdä miten tuo himmailu lopulta onnistuu..</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varustenurkka:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengät: Hoka One One Evo Jawz</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksuliivi: Montane Gecko</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Takki: Montane Minimus Stretch Ultra Jacket</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Shortsit: Montane Razor</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paita: Montane Fang</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Irtohihat: Montane Via Armguard</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hanskat: Montane Via Trail Glove</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lippis: Montane Cadenza Cap</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sukat: Stance</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aluspaita: Nike Pro Combat</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Energiat sain Nosht- geelistä, jota oli mukana 4 kpl 150 ml lötköpulloa,</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">sekä 1 pkt (3 kpl) Nosht chewsiä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kamat toimivat loistavasti, kiitos siitä! </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-2544716051226625572019-09-22T09:59:00.001-07:002019-10-01T21:52:40.117-07:00Sipoonkorpi Trail 30 km 21.9.2019<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvPdDOKmMDSEFheXDsGZWHZsP5ZVU5Av5BKnnPBKl4vnX6_zr_wMla0gKMaw0qb3FWJa70P6vLXxV1QJiILSa2Agp2moSAxBChe2Om96fOaqOZVjxr7uGSbEWo6-7k5X1vYQTjM2FFBQgf/s1600/skt.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="253" data-original-width="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvPdDOKmMDSEFheXDsGZWHZsP5ZVU5Av5BKnnPBKl4vnX6_zr_wMla0gKMaw0qb3FWJa70P6vLXxV1QJiILSa2Agp2moSAxBChe2Om96fOaqOZVjxr7uGSbEWo6-7k5X1vYQTjM2FFBQgf/s1600/skt.png" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkia: </span><a href="https://www.youtube.com/watch?v=BLmo5gbZI0A" style="font-family: Verdana, sans-serif;" target="_blank">Night Flight Orchestra: Satellite</a><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaarojen valmistautumiseeni on kuulunut jo jokusen vuoden ajan pari viikkoa ennen Vaaroja kirmattava <a href="https://www.sipoonkorpitrail.com/syys-sipoonkorpi-trail" target="_blank">Sipoonkorpi Trail</a>, ja matkana on ollut 30 km. Niin tänäkin vuonna. Lisäksi halusin käydä kokeilemassa keuhkojen/ hengityksen pelaamista <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/09/nuuksio70-trail-ultra-792019-dnf.html" target="_blank">Nuuksion</a> DNF: ään johtaneiden ongelmien jälkeen. Minulla oli ollut myös vastoinkäymisiä vatsan kanssa alkuviikosta lähtien (ilmeisesti umpipussin tulehdus), ja sitäkin kautta hieman kysymysmerkkinen fiilis kunnosta. Kolille en lähtisi testaamaan josko mies olisi terve. Hakusessa oli siis reipasvauhtinen treenijuoksu all out- rypistyksen sijaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jäin startissa vaihtamaan vielä kuulumisia, ja kympin ja 21: n kärki luikahti omille teilleen. Nostin vähän vauhtia ja pääsin reitin kuntoradalta polulle siirtyessä hyvään väliin työntämään. Edellä meni sekä kympin että 21: n kolmen kärki, takana tuntui olevan 2-3 juoksijaa. Vanhan Porvoontien tasaisella sain kelattua kympin kakkoseksi tulleen Toni Malmin kiinni, ja juoksin peesissä aina 6,5 kilometrin kohdalla olevalle juomapisteelle josta kympin reitti reitti erosi pidemmiltä matkoilta. Olin lähtenyt reissuun ilman omia juomia, joten join pari mukillista vettä ja jatkoin matkaa. Edessä, eikä sen koommin takanakaan, näkynyt ketään. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksu kulki todella mukavasti, ja kokeilin välillä nostaa intensiteettiä anakynnyksen hujakoille. Ilokseni huomasin, että keuhkot pelaavat normaalisti. Kolmenkympin ja puolikkaan erkaantuessa reitillä on nätisti sanottuna pienipiirteisempää alustaa, jossa juoksun rytmittäminen käy hankalammaksi ja vauhti putoaa väistämättä. Kympin väliaika oli kuitenkin karvan alle 50 minuuttia, joten alkuvauhti oli ollut hyvä varsinkin kepeään juoksutuntumaan peilaten. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Järjestäjän jakaman reittikartan mukaan noin 12 km: n kohdalla piti olla juomaa tarjolla, mutta ilmeisesti pistettä oltiin vasta pystyttämässä kun siitä ohi menin. Kyseisen kohdan jälkeinen hakkuuaukea tarjosi polkujuoksuympyröissä hieman eksoottisempaa tukinpyöritystä, kun aukossa työssä oleva metsäkone oli kasannut runkoja poikittain polun päälle. Niiden kiertäminen olisi vaatinut ryteikössä paarustamista, joten juoksin runkoja pitkin loikkien. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Parin kilometrin jälkeen sakkolenkki yhtyi 21: n reittiin, ja aloin jo kaipaamaan juotavaa. Juoksu oli edelleen hyvää, ja juoksutuntuma heilui siinä aerobisen kynnyksen molemmin puolin. Kalkkiruukin parkkipaikan juomapiste tuli noin 17 km kohdalla, otin taas pari mukillista vettä ja jatkoin matkaa Brännbergetin lenkille. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Matkaa tehdään ulkoilureittiä pitkin, ja ihmetyksekseni siinä tuli vastaan muutamia puolikkaan juoksijoita sekä selkä että naama edellä. Mietin josko lenkki tehdään jostain syystä edestakaisena pätkänä. Tästä ei kuitenkaan ollut merkkejä, vaan reitti kääntyi normaalisti Brännbergetiltä takaisin Kalkkiruukkia kohti. Jostain syystä osa porukasta oli juossut ko luupin vastakarvaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hörppäsin taas Kalkkiruukin parkkipaikan juomapisteellä pari mukia vettä ja lähdin työntämään reitin loppuosuutta. Matkaa oli mittarissa noin 23 kilometriä, ja kaikkein terävin tuoreus jaloista alkoi jo kaikkoamaan. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pari kilometriä juostuani ohitin numeron mukaan jonkun kolmenkympin juoksijan, mitä ihmettelin melkoisesti. En ollut nähnyt ketään edessä saati takana sitten 6,5 kilometrin. Tästä hetken matkaa jatkettuani vastaan juoksi (siis vastavirtaan) kaksi sarjani juoksijaa ja kyseli onko vastaan tullut juoksijoita. Kysymys tuli jotenkin niin oudosta tulokulmasta, etten osannut oikein vastata mitään. Viimeiseen kahteen tuntiin en ollut mitään muuta nähnytkään, jos takalenkillä lähes jaloista lähtenyttä haukkaa ei oteta lukuun. Reitiltä harhautuminen tuntui olevan päivän teema.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jota sitten harjoitin itsekin, kun harhauduin Bisa- järven viereissä olevalta nyppylältä laskiessani kohti leveää avo- ojaa. Reitti oli kääntynyt heti mäen alta vasempaan ja teki parinkymmenen metrin silmukan ja jatkui ojan takana. Olin kuin Carl Lewis kelaamassa alkuvauhtia kohti lankkua alas mäkeä pyyhältäessäni, joten ajattelin hypätä ojan vastapenkkaan. Ponnistavaksi suunnittelemani jalan osuessa ojan penkkaan se luhistui allani ja vajosin köli edellä paikalliseen Kolera- altaaseen. Ojan pohja oli niin pehmeä että olin saman tien kainaloita myöden paskan hajuisessa suolillissä, ja jalat tuntuivat vain painuvan syvemmälle. Jopa siinä määrin, että tikapuuhermosto käskytti yläkroppaa suorittamaan voimakkaita kroolausliikkeitä ettei maallinen vaellukseni päättyisi kohtuuttoman noloon ojaan hukkumiseen. Sain raavittua itseni pehmeää penkkaa pitkin vastarannalle, ja jouduin tekemään töitä että sain kylmettyneet jalat taas juoksuun. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Onnekseni matkaa ei ollut tästä enää kuin muutama kilometri, ja sain kroppanikin lämpenemään. Pian könysin viimeisen nousun tieltä ylös, poukkoilin sen jälkeisen polkupätkän ja sitten olinkin jo Kuusijärveä kiertävällä kuntoradalla. Tulin maaliin ajassa 2:25. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Yllätysten päivä jatkui, kun maalissa oli jo kaksi sarjani juoksijaa selvittelemässä sijoituksia järjestävän tahon kanssa. Vertailimme kelloja, ja kavereilla oli kolmisen kilometriä minua vähemmän mittarissa. Aloin vaipumaan märissä kamoissani sellaiseen horkkaan, että jätin jälkipyykin sikseen ja lähdin autolle pujahtamaan johonkin mukavampaan ja kuivempaan asusteeseen. Tarkoitus oli juosta vielä kympin verran kisan päälle, mutta likomärissä vaatteissa tällä saisi itsensä vain kipeäksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksun suhteen kisa oli menestys; hengitysoireet loistivat poissaolollaan, ja vatsakin toimi normaalisti eikä kipuillut juostessa kuten alkuviikosta. Sipoonkorven reitit ja maisemat ovat aivan huiput. Järjestävälle taholle voisi antaa sellaista palautetta, että tapahtumaan enemmän panostamalla siitä saisi aivan toisen kokoluokan kilpailun ja vahvemman kokemuksen juoksijoille. Vähän paremmat oheistoimet, sosiaalisen median haltuunotto ja reitillä olevaan huoltoon satsaaminen maksaisivat itsensä korkoineen takaisin. Sijanti ja saavutettavuus ovat aivan omalla tasollaan, minkä johdosta Sipoonkorpi Trailista voisi tulla vaikka kuinka suosittu tapahtuma. Myös tuloslistan voisi päivittää niiltä osin kun reitin oikomista on tapahtunut.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt vaatteet pesuun ja ajatukset kohti Vaaroja.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kenkävalinta oli Hokan <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/01/testipenkissa-hoka-one-one-evo-jawz-ja.html" target="_blank">Evo Jawz</a>, ja ne toimivat hiekkatiestä mutaan vaihtelevassa alustassa loistavasti </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">(ja myös räpylöinä uidessa)</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Energiana mukana oli 150 ml <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/07/testipenkissa-nosht-geelit.html" target="_blank">Nosht</a>- geeliä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tulokset löytyvät <a href="http://www.racetecresults.com/results.aspx?CId=16587&RId=160&EId=1&dt=1" target="_blank">täältä</a>.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-37563620215201931592019-09-09T11:32:00.002-07:002019-09-09T11:32:37.398-07:00Nuuksio70 Trail Ultra 7.9.2019 (DNF)<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimaGUtGnf_0gLm3rGbjp-caL4ajxl9vc1V8UGdoP25EYEsWjk2FZeJY-QvKfOJxe-G6IZ-XuWZ9l1Wbpj9F5fUYoyelW3G58nOQiL4qDzDFLd5ehBnwVX5XlPUD9C3oDcuMVaf2h0sgHXN/s1600/nc70.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="88" data-original-width="375" height="93" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimaGUtGnf_0gLm3rGbjp-caL4ajxl9vc1V8UGdoP25EYEsWjk2FZeJY-QvKfOJxe-G6IZ-XuWZ9l1Wbpj9F5fUYoyelW3G58nOQiL4qDzDFLd5ehBnwVX5XlPUD9C3oDcuMVaf2h0sgHXN/s400/nc70.png" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
Musiikkia: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=FRg_clmvlE8" target="_blank">Royal Republic: Anna- Leigh</a></span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Blogisivuni liikenne piristyy kummasti juoksutapahtumien jälkeen, ilmeisesti sukulaiset käyvät kurkkimassa josko olisin jotain kisasta raapustanut. Tämän vuoden </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nuuksion jälkeen meinasin jättää blogipostauksen morkkiksessani kokonaan kirjoittamatta, mutta aina niin sydämenviisas avovaimoni laittoi minut kuriin ja nuhteeseen. Ketään ei kuulemma kiinnosta lukea siitä kun kaikki on perhosia ja yksisarvisia, mutta kesken jääneen kisan draama ja tragedia sen sijaan voisi oikeasti olla kiinnostava aihe. Aihe, joka meille jokaiselle tulee jossain välissä vastaan. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisaa edeltävä jakso <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/08/pyha-tunturimaraton-43-km-1082019.html" target="_blank">Pyhän</a> jälkeen meni oikein mukavasti, tosin minulle tuli kotiin päästyäni nuha joka kesti parisen viikkoa. Limaisuutta, mutta ei mitään keuhkoihin asti vaikuttavaa. Niinpä siis juoksin suunnitelmani mukaan. Ensimmäinen viikko kevyesti, sitten noin 140 kilometrin viikko jossa yksi 40+25 km back-to-back- treeni, sen jälkeen kevyempi viikko ja sitten oltiinkin jo kisaviikossa. Kroppa tuntui heti Pyhän jälkeen hyvältä eikä mitään ongelmia ollut.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisan startti oli klo 6, mikä tarkoitti herätystä ennen neljää että sai kauhottua puurot ja maapähkinävoit ajoissa vatsaan sulamaan. Sitten auton keula sumussa kohti Nuuksiota. Tulin paikalle puolisen tuntia ennen starttia, ja lähdin saman tien hölkkäämään elimistöä hereille. Oli todella kylmä, pidin untuvatakkia päällä juostessani. Nurmikko oli kuurassa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lähdimme paukusta aika hyvää vauhtia liikkeelle. Tähän vauhtiin ei kovin montaa juoksijaa lähtenyt, ja jo parin kilometrin jälkeen Juuso ja Tomi olivat menneet menojaan. Itse jäin siinä vaiheessa sijoilla 3-5 juoksevaan porukkaan (Osmo Liimataisen ja Timo Sereniuksen kanssa), ja pian perässä ei näkynyt mitään liikettä. Matka meni mukavasti, ja juoksu tuntui hyvältä. Ainoa takapakki oli muutaman kilometrin jälkeen tapahtunut toisen lötköpullon rikkoutuminen, sain äkisti korkin naamaani ja puolet pullon vedestä paidalleni. Sain pelastettua puolet vedestä pitämällä peukaloa kadonneen korkin päällä. Reitin huoltopisteet olisivat liian pitkät yhdellä pullolla pärjätäkseni, mutta ajattelin kompensoida tämän juomalla huolloissa pullollisen "varastoon". Pyhän kokemuksesta viisastuneena aloitin nesteen ja energian ottamisen suunnitellusti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Swinghillin mäkeä kiivetessä ylärinteessä näkyi Tomi, jonka askellus ei näyttänyt kovin hyvältä. Matka taisikin loppua siihen huoltoon. Nopea vesitäydennys ja takaisin hevosen selkään, nyt olimme sijoilla 2-4. Oli puhetta juosta kimpassa loppuun ja mennä maaliin pituusjärjestyksessä, mutta ei oikein päästy selvyyteen olisiko järjestys nouseva vai laskeva.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtGTh07mNw3dnZpC8KadSnQqK8wiFO4k1f96WIdWKihfYW9Jw9U8J_86LuopSOfOPWFmfMtwhYxox2DCLeiQsrL-AiUXhjfpi7BUgjEeB5ysSoMgpSmv5TORJU0-7IIdcSn_hOqRtho2kD/s1600/06F30F55-EA24-451C-ABAD-488A9E14F2D2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtGTh07mNw3dnZpC8KadSnQqK8wiFO4k1f96WIdWKihfYW9Jw9U8J_86LuopSOfOPWFmfMtwhYxox2DCLeiQsrL-AiUXhjfpi7BUgjEeB5ysSoMgpSmv5TORJU0-7IIdcSn_hOqRtho2kD/s400/06F30F55-EA24-451C-ABAD-488A9E14F2D2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Swinghill aamun sumussa. Kuva: Rami Valonen</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vauhti pysyi hyvänä, ja 20 km väliaika oli 1:48. Ultran lisälenkiltä takaisin Classicin reitille päästyämme aloin kokemaan ensimmäisiä ei- toivottuja tuntemuksia hengityksessä. Pienenkin mäen kohdalla tuntui ettei saanut riittävästi happea, ja juomisen jälkeen kesti puolisen minuuttia että hengitys tasaantui normaaliksi. Kokeilin pudottaa vauhtia, ja tämä toimikin hetkellisesti. Ajattelin juosta seuraavaan huoltoon asti helppoa matkavauhtia, ja katsoa josko vauhtia pystyisi nostamaan sen jälkeen. Otin nestettä ja energiaa kellon tarkkuudella. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aika nopeasti huomasin, että helppo vauhti on koko ajan hitaampaa ja että hengitys takkuaa jo tasaisellakin. Tajusin myös, että happi ei enää kulje lihaksiin niinkuin pitäisi. Juurakossa ja kallioilla juoksu meni rytmittömäksi poukkoiluksi, ainoastaan tasaisilla neulaspoluilla pystyin ylläpitämään siedettävää juoksua. Pienenkin nousun jälkeen jouduin vetämään happea koko kropan voimin haukkaamalla, kun normaali hengitys ei elämän eliksiiriä mihinkään kuskannut. Reilun kolmen kympin huoltoon tullessa kaikki navasta alaspäin sijaitsevat lihakseni olivat aivan tukossa ja säälimättömän kipeät. Ajattelin kuitenkin raahautua seuraavaan huoltoon (väli olisi noin 13 km), ja arvioida tilannetta siellä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hetkellinen seisahtuminen huollossa sai jalat vielä enemmän jumiin, ja juoksun päälle pääseminen vaati kaiken keskittymisen. Vaeltelin kipuluolassa. Huollon jälkeen aletaan tekemään nousua parin kilometrin verran, ja koko tämän ajan tuntui kuin pääni olisi muovipussin sisällä. Happea ei tullut tarpeeksi keuhkoille, koko ajan työtä tekevistä jaloista puhumattakaan. Olin tuhkaämpärikunnossa. Juostessani Kattilaa kohti vievää suoraa tein keskeyttämispäätöksen. Jos juoksisin vielä kolmisen tuntia happivajeessa kärvistelevillä jaloillani, saattaisin tehdä niille jotain suurempaa vahinkoa joka laittaisi pillit pussiin tämän kauden osalta. Jos nyt ikinä pääsisin maaliin. Himmasin kävelyyn ja pysähdyin. Sammutin GPS: n.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hetken istuttuani Kattilan levähdyspaikan penkillä raatokyytiä odotellessani tajusin, että en pystyisi enää edes lähtemään juoksuun, jalat olivat kuin vierasta kudosta. Tästäkin huolimatta koin lähes häpeän kaltaista tunnetta, pettymyksestä ja murheesta puhumattakaan. Koin myös pettäneeni minuun luottaneet ja minulta hyvää suoritusta odottaneet ihmiset, vaikka tällaisia todellisuudessa tuskin onkaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kummallinen on ihmisen mieli. </span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuloksellisesti onnistuneen kilpailun jälkeisessä euforiassa voi olla vaikea jäsentää asioita, jotka onnistumiseen erityisesti vaikuttivat. Myös matkan aikana kohdatut ja selätetyt ongelmat unohtuvat tai haalistuvat hyvän juoksun jälkeen, ja niistä saatu oppi jää niittämättä. Onnistuminen ei sinkoa oppimiskäyrälle eikä itsekritiikki menesty hyvänolontunteessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Epäonnistuneen kilpailun jälkeen mieli sen sijaan on paljon avoimempi käsittelemään negatiivisia asioita, usein jopa jumittumiseen asti. Ajatus palaa vähän väliä suoritukseen, ja sitä huomaa miettivänsä erilaisia skenaarioita epäonnistumisen tai keskeyttämisen syihin. Google on ahkerassa käytössä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Omalla kohdallani se saattoi olla kropassa edelleen jylläävä flunssapöpö tai sitten jotain muuta. Olen tässä tuskassani lukenut liudan urheilijoiden ei- astmaperäisistä hengitysongelmista (EIB, EILO, HAC) kertovia kirjoituksia ja siten sivistänyt itseäni tiedostavammaksi juoksijaksi. Ehkä minulla ei mitään tällaista ole, mutta ainakin olen nyt hitusen viisaampi kuin ennen Nuuksiota.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Faktisen tiedon ja oppimisen lisäksi ultrajuoksun harrastamiseen pitäisi osata liittää myös armollisuutta itseään kohtaan. Pitkän suorituksen aikana tulee vaikeita hetkiä, ja niistä suurimmasta osasta pääsee yli kun liikkuu, syö ja juo. On olemassa kuitenkin syitä, joiden perusteella saa ja pitää jättää homma kesken. Tällaisen tilanteen sattuessa tulisi oppia olemaan itselleen vähemmän ankara. Päähän pitää ottaa, mutta itseruoskinta pitäisi osata jättää vain treenien repertuaariin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oman kesken jääneen kisan märehtimisen sijaan voisi olla hyvä kääntää katse pois peilistä muihin juoksijoihin. Monesti yleinen kiinnostus kisoissa kohdistuu kärjen vauhtiin ja etujoukossa maaliin päässeisiin. Kun itse joutuu jättämään kisan kesken syystä tai toisesta, osaa arvostaa jokaista maaliin päässyttä ihan uudella tavalla. Itse asiassa kisan loppupäässä maaliin saapuva on tehnyt kertaluokkaa kovemman homman olemalla liikkeessä usein tuntikausia eliittiä kauemmin. Tämä juuri tekee ultrajuoksusta mahtavan lajin: jokainen maaliin päässyt on voittaja, ja kaikki reitillä uurastavat tuottavat saman inspiraatioruiskeen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt lepäilen vähän aikaa ja puuhailen muita juttuja. Esimerkiksi luen, pöydällä on menossa yhtä aikaa Jason Koopin Training Essentials for Ultrarunning: How to Train Smarter, Race Faster, and Maximize Your Ultramarathon Performance ja Kilianin Run Or Die (jonka nimi on hitusen ristiriidassa tämän blogitekstin kanssa). Jonkun viikon päässä siintää Vaarojen 65 km, jonne lähden varmasti täynnä menohaluja.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hyviä lenkkejä!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-20436784864832112822019-08-11T14:26:00.000-07:002019-08-12T01:21:53.083-07:00Pyhä Tunturimaraton 43 km 10.8.2019<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4-CSTzN4alkgrGT0ngIAn7f96889h8foZw8uJGzQr_KXCp8MPYbO48gKUcdP6ZEIri3XzWBdcW2q0ptCOPuAXFqPjgKAthRsX5CsMd9cA_jZod16dVkmYhzyV5Ny1b41kn5debchPJPUj/s1600/pyha-tunturimaraton-2019.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="80" data-original-width="191" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4-CSTzN4alkgrGT0ngIAn7f96889h8foZw8uJGzQr_KXCp8MPYbO48gKUcdP6ZEIri3XzWBdcW2q0ptCOPuAXFqPjgKAthRsX5CsMd9cA_jZod16dVkmYhzyV5Ny1b41kn5debchPJPUj/s400/pyha-tunturimaraton-2019.png" width="400" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkisuositus: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=J75enyWdbBM" target="_blank">Flames</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tulihan se elokuu vihdoin viimein ja samalla "kauden" ensimmäinen pidempi kilpailu. Vieläpä Pyhällä, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt, kesällä tai talvella. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisaan valmistautuminen oli mennyt hyvissä merkeissä, tasaista ja laadukasta nousujohteista treeniä keväästä lähtien. Muutama viikko takaperin kovana treeninä juostu <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/07/loppi-trail-21-km-2772019.html" target="_blank">Loppi Trail</a> sujui kovasta kelistä huolimatta mukavasti, ja viimeisenä kovana treeninä 10 päivää aikaisemmin juostu 32 km/ +1200 m harjoitus kulki sopivan kevyesti. Panostus vauhdikkaampaan juoksuun on tuonut askeleeseen enemmän lentoa, ja juoksu on taloudellisempaa. Kaikki siis hyvin. Ainoa kauhunhetki koettiin kisaviikon su-ma- yönä, kun hieman oireillut hartia kipeytyi joogan lopputulemana niin pahasti, että kättä ei voinut liikuttaa. Luottokiropraktikko DC Ville Heino sai kuitenkin sullottua minut johonkin hoitojen väliin heti maanantaina ja avasi takalukkoon menneet niskanikamat.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tulimme Pyhälle norjalaisin siivin ja vuokra- auton voimin </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">perjantai- iltapäivänä, juuri sopivasti ehtiäkseen pienelle herkistelylenkille ennen syömisiä ja kisakamojen välppäämisiä. Majoitus oli Pyhä Igloos- hotellissa, jota voi suositella lämpimästi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Laitoin aamulla loput kamat kasaan ja tein neste- ja energiaplänit noin neljän tunnin reippailua varten. Reitillä olisi viisi huoltoa, joten kaksi lötköpulloa olisi riittävästi. Energiaksi otin kuusi ravintola- annosta (yhteensä 300 ml) <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/07/testipenkissa-nosht-geelit.html" target="_blank">Nosht- geeliä</a> ja kaksi Nosht- chewsiä. Minigrippailin vielä nesteytys- ja suolatabut sekä särkylääkkeet ja sitten lähdettiinkin jo kohti starttiviivaa. Juoksin reilun kilometrin alkulämmittelyn ja menin lähtöviivalle tuttujen kanssa kihertämään hermostuneesti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paukusta liikkeelle! Juoksimme edellisen illan ravistelulenkillä reitin alkupätkän, joten tiesin mitä tuleman piti torven törähtäessä. Alkukiihdytys, sata metriä nousua laskettelurinteeseen ja sitten laskettelua alas kuruun, puurallia pitkin Aittakurun porrasrallin kautta pidemmälle hiekkatiepätkälle. Vauhdikas ja sykkeet nostattava alku, siis. Porukasta erottui vajaan kymmenen juoksijan porukka, josta kolmen kärki karkasi hiljalleen horisonttiin. Kouvan kölninveden tuoksu haihtui noin neljän kilometrin jälkeen. Karhunjuomalammen viiden kilometrin huollosta mentiin pysähtymättä läpi, ja vitosen väliaika oli alle 25 minuuttia. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgif3xsg7oHEGF2pLR2T9Z4Qd8PnKuCWbYArL2LDDYn2VTY8MWd-Z5eaq26OV8alPFAC33nHrVKdS8n2_Zxnq7fubeJxWeohwFqIGEnJeEy34-5NWfVhC1ZoTJDtQ9UIiNQhpnfpnjd7TJK/s1600/DSC_9195-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="576" data-original-width="1024" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgif3xsg7oHEGF2pLR2T9Z4Qd8PnKuCWbYArL2LDDYn2VTY8MWd-Z5eaq26OV8alPFAC33nHrVKdS8n2_Zxnq7fubeJxWeohwFqIGEnJeEy34-5NWfVhC1ZoTJDtQ9UIiNQhpnfpnjd7TJK/s400/DSC_9195-2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Poppis Suomela.</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Poluille päästyämme juoksu alkoi tuntumaan hyvältä elimistön toettua shokkialusta, ja matka taittui todella reippaasti. Kympin kohdalla kello näytti 54 minuuttia, ja tässä vaiheessa oli jo tehty nousua Noitatunturin, Laakakeron ja Peurakeron rinteillä mukavasti. Huttuloman huoltopisteellä huomasin, että lötköpulloissani ei ole oikein mitään täytettävää ja geelishottikin oli unohtunut ottaa. Huollon jälkeen lähdetään nousemaan Huttutunturin rinteitä, minkä jälkeen tulee Kapusta. Maasto oli paikoin todella teknistä, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa pitkiä pätkiä mielipuolista kivikkoa. Juoksu oli välillä todella hankalaa, ja rytmin pitäminen suorastaan mahdotonta. Kapustan jälkeen aletaan laskettelemaan kohti Latvavaaran kääntöpaikkaa, ja helpon alustan siivittämänä matka taittui vauhdikkaasti. 20 kilometrin väliaika oli 1:45.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huoltoon tultaessa huomasin taas, että olin tippunut vauhdin pitämisen ja teknisiin pätkiin keskittymisen lomassa neste- ja energiasuunnitelmani kelkasta totaalisesti. Alkutahdit loppureissulle alkoivat jo soimaan... </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paluu Latvavaarasta kohti Huttulomaa tehdään eri reittiä kuin tullessa, mutta menosuunnan pitkä laskuosuus piti kuitenkin maksaa nousun muodossa takaisin. Hivuttavat nousut tuntuivat äkisti melko raskailta, ja hapen saaminen samalla työläältä. Tuntui kuin moottorista olisi tippunut yksi lohko pois, ja muutaman juoksijan porukkamme vauhdissa pysyminen oli koko ajan vaikeampaa. Noin 24 kilometrin kohdalla, pidemmässä louhikkoisessa nousussa se sitten iski. Kuolema. Hengittäminen tuntui lähinnä pillin läpi imemiseltä, ja vatsa meni krampinomaiseen kouristukseen. Jalkojen lihakset kiristyivät niin, että mäen juokseminen ei enää onnistunut. Jäin porukasta kuin takki Kynän narikkaan. Hetkellisesti tajuntaan iski kolossaalinen epätoivon ja vitutuksen sekasikiö; pää huusi jatkamaan juoksua mutta kroppa ei halunnut liikkua mihinkään. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Annoin itselleni henkisen avokkaan naamaan ja selvitin faktat: olin neste- ja energiavajeessa ja se tulisi vaan hoitaa kuntoon. Kävelin hiljalleen pitkän mäen ylös asti samalla juoden molemmat pullot lähes tyhjäksi, söin yhden chewsin ja otin geeliä aimo tujauksen. Tein tätä kilometrin matkaa melkein yhdeksän minuuttia. Mäen päällä aloin hiljalleen hölkkäämään ja kiristin hiljalleen vauhtia. Back in the saddle! Tiesin että loppumatkasta tulisi vaikea, mutta maaliin pääsemisestä ei olisi huolta. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijb0UB0-oct2UZMkvHWt42IF0uerc3aYBtlkJwzHk7AxFNflzTSizBMrQ8vMXyrP9ii7caTU5EVQE_a9ZKM4Zc_Ot75zhJTDinWaT2N8pAvniNG9SkXCBjv2cofTwhkOsi-EYOc8GJzS2N/s1600/IMG_0331.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijb0UB0-oct2UZMkvHWt42IF0uerc3aYBtlkJwzHk7AxFNflzTSizBMrQ8vMXyrP9ii7caTU5EVQE_a9ZKM4Zc_Ot75zhJTDinWaT2N8pAvniNG9SkXCBjv2cofTwhkOsi-EYOc8GJzS2N/s400/IMG_0331.jpeg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Yllättävän teknistä polkua</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nestevajeen korjaamiseen meni lähes kaikki vedet, joten
kilometrit ennen Huttuloman huoltoa (n 33 km) olivat aika tikkuisia. Sain
kuitenkin pidettyä hyvää matkavauhtia yllä, joten olin ilmeisesti noussut
kuolleista takaisin pitkän matkan juoksusta nauttimiseen. 30 kilometrin
kohdalla aikaa oli kulunut 2:40.</span><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Otin Huttulomassa täydennykset pulloihini ja lähdin tekemään
uuvuttavaa nousua Peurakeron, Laakakeron ja Noitatunturin rinteille. Lihasten
kiristely ja kipu jaloissa alkoi kasvamaan louhikossa teutaroidessa, ja vedin
pari kertaa kunnon pannut jalkojen toimiessa oman mielensä mukaan. Ihmettelen
suuresti, ettei mitään ihmeempää sattunut. Otin suolaa ja pari särkylääkettä,
mutta niistä ei tuntunut olevan kummemmin apua. Tämä pätkä oli reissun
ylivoimaisesti hankalin vaihe. Hankala alusta, yhtämittainen nousu ja
haaksirikkoinen mies ei ole voittava kombinaatio. Juostavilla osuuksilla sain
kuitenkin taottua parempaa vauhtia, joten matka ainakin tuntui edistyvän. Sain
jopa yhden minut kuolemanlaaksossa haahuillessani ohittaneen juoksijan kiinni,
joten sijoitus kympin sakkiin voisi olla mahdollinen.</span><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2gBiCy8-6B-tTBYSK5_j2eEHOjuGMoP2y9ME6-vvnnjRFO2FOkvdN55hXrKM0vXbY7DIOjTyz4ThjGA6HTIPze7XO65YdygcItUCdto-n1KebdqXeqamcnaDWpiQw1poENrOOmyUoXLZX/s1600/DSC_2208-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="576" data-original-width="1024" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2gBiCy8-6B-tTBYSK5_j2eEHOjuGMoP2y9ME6-vvnnjRFO2FOkvdN55hXrKM0vXbY7DIOjTyz4ThjGA6HTIPze7XO65YdygcItUCdto-n1KebdqXeqamcnaDWpiQw1poENrOOmyUoXLZX/s400/DSC_2208-2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Poppis Suomela</span></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lopulta louhikossa poukkoilu kääntyi voitoksi ja reitti
kurvaa Annikinlammen kautta viimeiseen huoltoon Karhunjuomalammelle. Otin vettä
ja suolaa suoraan paketista ja lähdin viimeisten kilometrien kimppuun. Ensin
pari kilometriä ulkoilu- uraa pitkin ja sitten loppunousuun kohti Kultakeron
huippua. Tulin nousun alkupätkän reippaasti kävellen ja samalla juoden kaikki
jäljellä olevat nesteet.</span></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPZXMCjlurPLL2qcm7WkeIXn6__93t4_bIrXApbQpjnQC0Erco6dSQeGTywWTzk3AFLt5XElaQWqbXixpAbrW0F7979DBel4VSJvRdBlHlnAYLULIb2gJdOzOsjxo5EAmbQO441hgHvhIA/s1600/tunturimaraton2019-2676.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPZXMCjlurPLL2qcm7WkeIXn6__93t4_bIrXApbQpjnQC0Erco6dSQeGTywWTzk3AFLt5XElaQWqbXixpAbrW0F7979DBel4VSJvRdBlHlnAYLULIb2gJdOzOsjxo5EAmbQO441hgHvhIA/s400/tunturimaraton2019-2676.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loppunousun kimpussa. Kuva: Juha Saastamoinen/ OneVision</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loppuosan noususta hölkkäsin aivan helvetinlieskoissa
olevilla jaloillani, ja kurvasin kohti laskettelurinteen loppuluisua. Noin 50
metriä alas pudoteltuani toinen pohje vetäisi aivan nippuun, ja koitin venyttää
sitä kiveä vasten painamalla ja huutamalla. Jompi kumpi näistä auttoi, ja
pääsin painamaan kohti maalia. Vaikka jalkoihin sattuikin makoisasti, pidin
vauhdin väkisin kovana. Maalikaaren ali tulin ajassa 4:06.</span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: 16px;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: 16px;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4fKbOnvyk-2xjrdw3v7BzmJkL6YsVRAbhgSKYg3YDwlkMwEM0lmPrz55LFog5G4Tu6H0Cq9vSTpCb7Q-e4BjxIhhQNUW2ZQsVgYkLS3kKEkk0IngJtKrCIayfmHhyphenhyphenL67xl3skEwKioOJe/s1600/0E0FA549-F266-4E2A-8066-DCC01931E1DD.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1149" data-original-width="1149" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4fKbOnvyk-2xjrdw3v7BzmJkL6YsVRAbhgSKYg3YDwlkMwEM0lmPrz55LFog5G4Tu6H0Cq9vSTpCb7Q-e4BjxIhhQNUW2ZQsVgYkLS3kKEkk0IngJtKrCIayfmHhyphenhyphenL67xl3skEwKioOJe/s400/0E0FA549-F266-4E2A-8066-DCC01931E1DD.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; font-family: "verdana" , sans-serif; font-size: 16px;"><br /></span></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisan jälkeen mieli oli todella musta, koin mokanneeni juoksuni aivan alokasmaisella virheellä. Paukkuja olisi ollut parempaan suoritukseen, ja neljän tunnin olisi voinut alittaa reilustikin. Aika nopeasti murjottamisen tilalle tuli kuitenkin kuitenkin armollisuus itseään kohtaan ja ilo muiden onnistumisista joita maalialueella sai todistaa. Reitti on raskas ja kelikin oli aika haastava, joten jokainen maaliin päässyt on voittaja. Perseelleen menneistä kisoista oppii enemmän kuin täysin tuubiin menneistä, joten seuraavalla kerralla olen hieman viisaampi ja kokeneempi. Tämä oli myös hyvä muistutus siitä, että pitkää matkaa täytyy osata kunnioittaa. Sain itseni kiinni siitä, että ajattelin matkan olevan "vain" maraton ja sitä kautta helppo elimistölleni. Niinpä niin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos kaikille kanssajuoksijoille (etenkin Heikille juttuseurasta, hieno juoksu!), kannustajille, järjestäjille, talkoolaisille ja muille hienon tapahtuman mahdollistaneille. Kiitos Sikakorven tiimille mukavasta seurasta. Kiitos Anne kaikesta.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengät: Hoka One One Evo Speedgoat</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juomaliivi: Montane Via Gecko</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Shortsit: Montane </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sukat: Stance Feel 360</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kello: Coros Apex</span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-84991063801719483992019-07-31T00:07:00.000-07:002019-07-31T01:23:10.345-07:00Testipenkissä Nosht- geelit kestävyysurheilijoille<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0L6b_87cd0E2mOtyM9BMQK0oOAZdUt1zXmlwyAVHwbUMnD2Bm5anP320vvyXQbEryUgxJfJc97MqBqs9cGEq62w74cmaTwy2MKnOg3GKfOYsbV2ZY7J8GEO41jJ8vAKEBCJkwGYLyJ5P8/s1600/nosht.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="140" data-original-width="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0L6b_87cd0E2mOtyM9BMQK0oOAZdUt1zXmlwyAVHwbUMnD2Bm5anP320vvyXQbEryUgxJfJc97MqBqs9cGEq62w74cmaTwy2MKnOg3GKfOYsbV2ZY7J8GEO41jJ8vAKEBCJkwGYLyJ5P8/s1600/nosht.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">
Olen jo pidempään puntaroinut kilpailujen ja pidempien harjoitusteni syömisiäni ja sitä, mistä saisin tarvittavan energian ilman mahdollisia vatsavaivoja ja muita ongelmia. Olen vuosia luottanut "YläVitosen" geeleihin, mutta nyt lähes kahden vuoden sokerittomuuden jälkeen sen sisältämä maltodekstriini on alkanut antamaan piikinomaisen tunteen energian saannissa ja niiden maku on alkanut tuntumaan yksinkertaisesti liian äklömakealta. Lisäksi- varsinkin pidemmillä matkoilla- tulee jossain välissä tarve kiinteämmässä muodossa olevalle energialle, jonka lähteenä haluaisin käyttää jotain muuta kuin suklaata tai vastaavaa höttöä jonka imeytymisestä ja sisällön tuomasta energiasta ei ole mitään varmuutta(s</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">uorituksen aikaista energiapolitiikkaa on hyvä tuntea sen verran, että osaa suunnitella matkalla tarvitsemansa energian. Elimistö käyttää kestävyyssuorituksessa pääasiallisena energianlähteenä rasvaa. Toimiakseen optimaalisesti tämä prosessi tarvitsee kylkeensä (yksinkertaista) hiilihydraattia, mitä elimistö ottaa suorituksen aikana rajallisesti vastaan. Tällaisena määränä käytetään yleisesti arvoa gramma/ minuutti, minkä tuloksena päästään Elon laskuopin mukaanlukemaan 60 grammaa tunnissa). Toivoin löytäväni jotain luonnollista, loppuun asti mietittyä, kestävää, oikeasti maukasta, terveellistä. Toimivaa.</span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olikin aivan huippua, kun aiemmin tänä vuonna huomasin tällaisia tuotteita löytyvän. Vielä superimpaa oli, että nämä tuotteet kehittää ja valmistaa suomalainen <a href="https://nosht.com/" target="_blank">Nosht</a> jonka taustajoukoissa vaikuttaa niin urheilun kuin ravintoasioiden asiantuntijoita ja osaajia. Tuotteet ovat kasvisperäisiä ja FODMAP- ruokavalion mukaisia (imeytymättömien hiilihydraattien määrä karsittu), ja niiden kehityksessä on panostettu vatsaystävällisyyteen ja toiminnallisuuteen makua unohtamatta.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuotteet on jaettu kolmeen kategoriaan: energia, proteiini ja nesteytys. <a href="https://nosht.com/collections/energy" target="_blank">Energiatuoteryhmästä</a> löytyy geelit ja chewsit sekä esimerkiksi terveellisinä välipaloina toimivat Vegetable Candies- kasvikset. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Geelien hiilihydraatti tulee ruokosokerista ja rypälesokerista; glukoosin ja fruktoosin suhde on optimi 2:1. Lisäksi mukana on mausta riippuen eri täysmehua ja öljyä (makua tuomaan), C- vitamiiniä ja liukenevaa kaurakuitua verensokerin vaihtelua tasaamaan. Elektrolyyttipuoli tulee puhdistamattomasta merisuolasta. Geeli on pakattu 250 ml pulloon, ja tämä määrä on 5 annosta. Yhdessä annoksessa on 25 grammaa hiilihydraattia. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Makuja on kolme: Salted Lemon, Cranberry & Peppermint ja Bilberry & Eucalyptus. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhkwfOcPMjqCPbWDzns524AwzhEI_-vT9KH-jyCaF29ZuvnAyjPJw5buag-j5JCQJnFeNNrfixtemOiFzfZWX_4mNcRNe8rk_AyGvG6UDSk0H36QfRnt1VTeRyBoJCImQFqDFOa_Oplj24/s1600/Nosht_energy-gels-1_2048x2048.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="536" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhkwfOcPMjqCPbWDzns524AwzhEI_-vT9KH-jyCaF29ZuvnAyjPJw5buag-j5JCQJnFeNNrfixtemOiFzfZWX_4mNcRNe8rk_AyGvG6UDSk0H36QfRnt1VTeRyBoJCImQFqDFOa_Oplj24/s320/Nosht_energy-gels-1_2048x2048.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Geelin ravintoarvot</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Testasin Noshtin energiageeliä noin 3,5 tunnin vuoristojuoksulla, lämpötila oli lähtiessä noin +20 ja lenkin lopussa +30. Otan harjoituslenkillä yleensä kisatilannetta vähemmän energiaa opettaakseni elimistöä tulemaan toimeen vähemmällä, ja tälle lenkille otin mukaan pullollisen mustikka- eukalyptusgeeliä. Otin varuiksi mukaan myös suolatabletteja, mutta tarkoitus oli testata Noshtin geelin elektrolyyttien riittävyyttä kuumissa oloissa (jos ongelmia ei olisi, niitä tuskin olisi kotimaan kisoissakaan). </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Otan useimmiten pitkällä lenkillä ensimmäisen kerran geelin noin tunnin- puolentoista kuluttua liikkeelle lähtemisestä (jos olen syönyt aamupalan), koska aamiainen on vielä "putkessa". Tällä lenkillä otin sen hieman myöhemmin, päästyäni ensimmäiselle huipulle. Lenkin alku kesti 1h 45 minuuttia, ja se oli jatkuvaa nousua merenpinnasta 1150 metriin. Kropassa alkoi jo tuntumaan väsymystä ja pientä nuukahtamista, joten lisäenergia oli tarpeen. Noshtin geeli on tavallista hieman nestemäisempää koostumukseltaan, joten sen alas saamiseen ei tarvita vettä. Mustikka-eukalyptus on makuna hieman karvas ja piristävä, ja eukalyptuksesta jää mukava jälkilöyly suuhun. Liikkeellä ollessani en huomannut mitään piikkiä energiatasossa, vaan energia vapautuu selvästi tasaisemmin. Otin loppulenkin ajan geeliä noin puolen tunnin välein, ja energiatasot pysyivät hyvinä loppuun asti. On huomattava, että tuttu pitkän lenkin jälkeinen Floridan kokoinen nälkä loisti poissaolollaan, ja sain käytyä suihkussa rauhassa ennen aamiainen 2.0:aa. Join vettä 1,5 litraa koko aikana, enkä joutunut turvautumaan suolatabletteihin. Elektrolyyttien määrä geelissä lienee siis riittävä. Toistin testin pari päivää myöhemmin (hieman lyhyempänä) samoilla spekseillä, ja tulos oli täysin vastaava.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kolmas testi oli Loppi Trailin <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/07/loppi-trail-21-km-2772019.html" target="_blank">puolikkaalla</a> kesän helteisimpänä päivänä, ja kolme annosta (150 ml) 1:45 aikana toimi mainiosti niin energian saamisen kuin elektrolyyttienkien suhteen. Makuna oli karpalo- piparminttu, mikä on henkilökohtainen suosikkini kahdesta maistamastani vaihtoehdosta. Sitruuna on vielä testaamatta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sen lisäksi, että Noshtin geeli toimii vatsalleni ja varsinkin energiansaannin kannalta hyvin, pidän myös erittäin hyvänä ratkaisuna pakata geeli pulloon. Geelipussien- täysien ja tyhjien- kanssa sählääminen, varsinkin kisoissa, on todella rasittavaa. Tosiasia on myös se, että geelien roskia jää aina luontoon vaikka kuinka niitä kehotettaisiin keräämään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Noshtin geeli valmistetaan Suomessa ja osittain käsityönä, ja tämä näkyy lopputuotteen hinnassa. Yksi pullo maksaa vajaa kymmenen euroa, eli annokselle tulee hinnaksi kolmisen euroa. Netti on pullollaan toinen toistaan halvempia energianlähteitä, ja kilpailun aikaisen ravintopläninsä saa kasattua hyvinkin edullisesti niin halutessaan. Muutaman euron säästäminen on kuitenkin todella kova hinta siitä, että kilpailu johon on saattanut pitkäänkin valmistautua, menee pieleen toimimattoman energian vuoksi. Itse haluan rajata kilpailuyhtälön muuttujat minimiin, ja energia on yksi näistä. Haluan, että pystyn luottamaan valitsemiini tuotteisiin kaikissa olosuhteissa ja että suoritukseni ei jää niistä kiinni. Tämän Noshtin geelit minulle tarjoavat.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Testaan myöhemmin myös Noshtin chewsit (todennäköisesti Pyhän maratonilla) ja kirjaan myös kokemukseni Endurance Drink Mix- elektrolyyttijuomasta, jota olen testannut jonkin aikaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Energistä kesän jatkoa! </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZM4l5wfvTHHPaagbgS9Z1y-v1n67xUNh6oxqB2Ji-eiV37RSz2dCcnqjIVKKzkDg8ctUEo8_UL5aQEVZ-rQmIwjJ6bih3_56r7d9rwSDwShoKI1WQI58RywRat302lD32yzKYGN2R7Dvi/s1600/IMG_0135.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZM4l5wfvTHHPaagbgS9Z1y-v1n67xUNh6oxqB2Ji-eiV37RSz2dCcnqjIVKKzkDg8ctUEo8_UL5aQEVZ-rQmIwjJ6bih3_56r7d9rwSDwShoKI1WQI58RywRat302lD32yzKYGN2R7Dvi/s320/IMG_0135.jpeg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></div>
<div>
<div>
<div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div>
</div>
</div>
</div>
</div>
</div>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-789779133631232392019-07-28T04:15:00.001-07:002019-07-31T01:20:59.538-07:00Loppi Trail 21 km 27.7.2019<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghyphenhyphenWJcymrMORAD6PidWdZ1ZJr3mF-XuGDZXurSNHdV68qCQFYAwkfjmDZzC05sNpi9J8iOpA1CFUH3WWT9VKjtWADg3g9MqJNquB1KX3Bq02mEZloq8P1XIGfwsIOK0xcSxxj0CHFqr36U/s1600/loppi2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghyphenhyphenWJcymrMORAD6PidWdZ1ZJr3mF-XuGDZXurSNHdV68qCQFYAwkfjmDZzC05sNpi9J8iOpA1CFUH3WWT9VKjtWADg3g9MqJNquB1KX3Bq02mEZloq8P1XIGfwsIOK0xcSxxj0CHFqr36U/s400/loppi2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Loppi Trail</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkisuositus: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=nMR7bofUZbo" target="_blank">The Allman Betts Band: Down To The River</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aika pitkälle meni meikäläisen "kisakauden" avaus tänä vuonna, kun kävin viikonloppuna juoksemassa <a href="http://lopensamoojat.net/loppi-extreme/" target="_blank">Loppi Trailin</a> puolikkaan aivan mahtavissa maisemissa. No, ihan ensimmäinen lappujuoksu kyseessä ei ollut, juoksin kevättalvella puolikkaan <a href="https://keravanurheilijat.fi/yleisurheilu/keun-jarjestamat-kilpailut/sherwood-trail-run/" target="_blank">Sherwood Trail Runissa</a> ja ainakin lähtökohtaisesti leikkimielisen <a href="https://keravanurheilijat.fi/yleisurheilu/keun-jarjestamat-kilpailut/juhannuksen-verttitonni/" target="_blank">Juhannuksen Verttitonnin</a> paikallisessa tuttuakin tutummassa vuoristossa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Syitä tähän niukkaan kisaamiseen on lukuisia. Päällimmäinen on ehkä CCC- arvonnan pettymys ja sen mukanaan tuoma tyhjiö kisasuunnitteluun. Tosin NUTS Ylläs Pallas- tapahtuman 105 km matka olisi kiinnostanut kovasti, mutta samana viikonloppuna oli paljon tärkempää tekemistä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksemisen ilo ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään, ja olenkin käyttänyt syksyn, talven ja kevään entistä paksumman pohjan rakenteluun juoksemisesta nauttien ilman suurempia suuntaviivoja tai varsinkaan ohjelmia. Kesän korvalla olen alkanut sitten hakemaan tehoa ja vauhtia juoksuun hieman tavoitteellisemmin tulevia tapahtumia silmällä pitäen. Kalenterissa on elokuun alussa</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://tunturimaraton.fi/" target="_blank">Pyhä Tunturimaraton</a> (43 km), syyskuun alussa <a href="https://nuuksioclassic.com/en/" target="_blank">Nuuksio 70</a> ja lokakuun alussa <a href="https://vaarojenmaraton.fi/" target="_blank">Vaarojen Maraton</a> (65 km).</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loppi Trailin puolikkaalle lähdin hakemaan kovaa harjoitusta juuri Pyhän maratonia ajatellen, kisojen välissä on sopivasti kaksi viikkoa aikaa superkompensoitua optimisti. Kisareitti kulkee Komion luonnonsuojelualueella Luutaharjun Samo- luontopolun ja Poronpolun reiteillä, ja maasto on pääasiassa kuivaa kangas- ja harjumaastoa. Harjujen myötä reitillä on mukavasti korkeuseroja ja muutama pitkä terävä nousu, vertikaalia puolikkaalle tulee viitisensataa metriä. Puolikas juostaan kahtena reilun 10 kilometrin luuppina.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisapäiväksi sattui todennäköisesti kesän kuumin päivä, lämpötila keikkui 25 asteen hujakoilla jo aikaisin aamulla. Olin tätä ennakoiden juonut edellisen vuorokauden aikana muutaman litran elektrolyyttijuomaa ja ottanut suolaa ja magnesiumia. Edeltävän viikon treenit olin tehnyt kuumimpaan aikaan päivästä elimistöä lämpöön totuttaen. Reitillä tulisi olemaan neljä juomapistettä, joten nestettä ei tarvitsisi itse mukanaan kantaa. Energiaksi otin lötköpulloon 150 ml eli kolme annosta <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/07/testipenkissa-nosht-geelit.html" target="_blank">Nosht</a>- geeliä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0E31iTvaQTetckLucQsApYLoYfVmgjy9Yer5_xjbfS0ErIPUspkwZwVhOjw6MtoG2JMdrxjLDDhZWuTAxqNyIEv-eEZ5pIHNt7DdUuTYBlw9-dV5SkIP76jFE997ZdNaEe732hXYEcdty/s1600/asteet.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0E31iTvaQTetckLucQsApYLoYfVmgjy9Yer5_xjbfS0ErIPUspkwZwVhOjw6MtoG2JMdrxjLDDhZWuTAxqNyIEv-eEZ5pIHNt7DdUuTYBlw9-dV5SkIP76jFE997ZdNaEe732hXYEcdty/s320/asteet.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuvaaja: Aulis Lindfors</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br />Kävin juoksemassa noin 2 kilometrin alkuverkan reitin alkupäässä, ja menin odottelemaan starttia. Kuumuus oli suorastaan painostava, ja heitin paidan pois hetki ennen lähtöä. Kaikki viilennys tarvittaisiin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tarkoitus oli juosta ensimmäinen kierros hieman tunnustellen ja puristaa perseellä enemmän jälkimmäisellä, mutta tämä osoittautui käytännössä mahdottomaksi (kuten suurin osa strategioistani muutenkin). Lämpötilan vaikutus alkoi kumuloitumaan heti kun Hoka rouhaisi lähtökiihdytykseen, ja tekisi juoksusta vaikeampaa loppuun asti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ensimmäinen kilometri meni alun pitkästä noususta huolimatta 4:30 min/ km tahtiin, ja vauhti pysyi maastoon nähden napakkana. Suurin osa noususta tulee ensimmäisen neljän kilometrin aikana, ja kovalla alkuvauhdilla ja helteellä höystettynä tämä tarkoitti että seikkailin anakynnyksen tuolla puolen olevalla kartoittamattomalla ei- kenenkään maalla vailla tietoa tulevasta. Noin viiden kilometrin kohdalla, kun puolikkaan reitti erkanee 14 km: n reitistä, elimistö selvästi ymmärsi kupletin juonen ja juoksu alkoi tuntumaan hyvältä. Tai niin hyvältä kuin kovaa juoksu helteessä nyt voi tuntua. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Otin jokaisella juomapisteellä kaksi mukillista vettä, ja kastelin itseni likomäräksi reitillä olleella vilvoituspisteellä. Ensimmäinen geelishotti oli tarkoitus ottaa noin 8 kilometrin kohdalla, mutta unohdin sen täysin mahtavia neulaspolkuja painaessani. Tulin puoliväliin noin 51 minuutin kohdalla, ensimmäisen kierroksen vauhti oli ollut aika tarkkaan 5 min/ km. Otin maalialueella pikaisen suihkun, imaisin geeliä ja lähdin jahtaamaan omia jälkiäni toiselle kierrokselle. Pitkä ylämäki tuntui jonkin verran jaloissa, mutta mäen päällä jalat vertyivät taas mukavaan kulkuun. Geeli alkoi selvästi vaikuttamaan, ja energiataso tuntui hyvältä. Huomasin, että neste ei tunnu imeytyvän (satuin kuuntelemaan Billy Yangin podcastin, jossa valmentaja Jason Koop jutteli helteen vaikutuksesta verenkiertoon suorituksen aikana. Kuumuus tekee sen, että verenkierto on sitoutunut ihon viilentämiseen paljon normaalia enemmmän ja siten pois energian ja nesteen imeytymisen tehtävistä. Paras tapa välttää nestehukka ja ongelmat tällöin olisi tiputtaa suorituksen intensiteettiä. No, kuuntelin tämän päivän liian myöhään :D), mutta pidin silti matkavauhdin reippaana. Alkupuolen nousujen jälkeen nautiskelin täysin siemauksin mahtavista neulasbaanoista ja pitkistä loivista laskuista keskellä kesäistä mantymetsää. Noin 15 kilometrin paikkeilla laitoin merkille, että hengittämiseni on mennyt zachmiller- tyyliseksi vesikauhuiseksi pihinäksi ilmeisesti nestevajeen aihauttamana. Tässä vaiheessa vastaan alkoi tulla muiden matkojen (14 km ja maraton) taivaltajia, joita äänekäs juoksunautintoni tuntui vähän kummastuttavan. Kastelin itseni taas viilennyspaikalla, mikä helpotti hieman löylynlyömää oloani. Rasitus alkoi kuitenkin tuntumaan, ja mäkisemmille 17 ja 18 kilometrille tuli 6 minuutin kilometriajat. Sain pidettyä kuitenkin jonkinlaista vauhtia loppuun asti, ja tulin maaliin ajassa 1:45. Toinen kierros meni siis nelisen minuuttia ensimmäistä hitaammin. Reitti taisi olla hivenen alimittainen, Suunnon mukaan yksi kierros oli noin 10,2 kilometriä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Menin suoraan suihkun alle viilentymään, ja siitä nopean sortsivaihdon jälkeen järveen seisomaan. Join kuin kameli. Nestetasapainon vajumisesta kertoo hyvin se, että kävin ensimmäisen kerran vessassa noin kolme tuntia maaliin tulon jälkeen vaikka olin juonut siihen mennessä karkeasti 2,5 litraa nestettä kisan aikana ja sen jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suuret kiitokset Lopen Samoojille hyvistä järjestelyistä ja maukkaasta keitosta kisan jälkeen. Samon ja Poronpolun reitit ja maastot ovat mielestäni parasta eteläisessä Suomessa, suosittelen Loppi Trailia kaikille ohjelmaan ensi vuonna.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos myös muille jotka olivat hellepäivää poluilla viettämässä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kenkävalinta oli Hokan <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/01/testipenkissa-hoka-one-one-evo-jawz-ja.html" target="_blank">Evo Jawz</a>, joka toimi mainiosti kuivassa maastossa. Noshtin geelit ovat jatkossa ykkösvalintani kisaevääksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt katse kohti Pyhää!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2019_loppi/?fbclid=IwAR0WbkaFVBQ2ps8XxbSxA3LqoF_nTKCcxnIGYe4b_DjfrGDRb5JJLjeSBlI" target="_blank">Tulokset</a>. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqXvAFsDQXmA3bT6hogCdq8mCOxL6XZnbX1kxLdfZxch39S42EwGXD3iEPf87TrT1JDW8KrzaiDW6NIxfaXKcKTTDqydsgz-COUoomxwCE4l7mzINzjBUVq1W4MtWsxnCDkM0gol903xkK/s1600/loppi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqXvAFsDQXmA3bT6hogCdq8mCOxL6XZnbX1kxLdfZxch39S42EwGXD3iEPf87TrT1JDW8KrzaiDW6NIxfaXKcKTTDqydsgz-COUoomxwCE4l7mzINzjBUVq1W4MtWsxnCDkM0gol903xkK/s400/loppi.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Neulasbaanaa. Kuva: Antti Risikko</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></td></tr>
</tbody></table>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-1870342106534078152019-07-12T04:54:00.003-07:002019-07-12T04:54:58.874-07:00Trailvelogue - Fuengirola<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nykyään perheen lomareissua suunniteltaessa
standardiproseduuri- lentojen ja majoituksen varaamisen jälkeen- on tutustua
lomapaikan topografisiin muotoihin ja tarjolla oleviin mahdollisuuksiin päästä
vuorille juoksemaan. Ensin Google Maps auki, ja vuorten bongaamisen jälkeen
Stravan tai Suunto App: in heatmapia tutkimaan. Jos ja kun jälkeä näkyy, reitit
selville esimerkiksi Viewranger- apilla tai netistä etsimällä. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kesälomareissu suuntautui tällä kertaa sukulaisvetoisesti
Espanjan Aurinkorannikon Fuengirolaan, joka paikkana tuo mieleen kaikkea muuta mielleyhtymää kuin veret seisauttavaa juoksua vuoripoluilla. Aika nopeasti kuitenkin tajusin,
että turistirysän kupeesta kohoaa noin tonnisia huippuja ja että läheisen
Mijas- nimisen kylän reunamilta lähtee merkittyjen reittien verkko.
Pakkauslistalle ilmestyi siis juoksuvehkeet rantalelujen ja aurinkorasvan
lisäksi. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Majoitus meillä oli Los Pacosissa reilun kilometrin päässä
rannasta, joten logistisesti järkevintä oli rajata tulevat reissut Mijasin
ympäristössä pyörimiseen. Mijasiin pääsee todella helposti paikallisbussilla,
vuokra- autolla, taksilla tai juosten kuten itse tein vertikaalipäissäni.
Juosten siirtymisen tehdessään kannattaa mennä Los Pacosin ja Torreblancan
välistä lähtevää hiekka-, betoni- ja asfalttitietä niin saa juosta rauhassa
liikenteeltä. Tämä pätkä on reilut viisi kilometriä jatkuvaa ylämäkeä, ja
sitten ollaan idyllisessä Mijasin pikkukylässä.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH91TGi7ph6lIh1a8GFSsiVf_X8qUGhHdRyvkyqIBI5P8ZbsWblbykpNvZzmHlcwiohAbaYT-leEpnl5C_t8OwmAktSWjhyERWSdgDHms3lN1bC3TxziPrNZpXf-WU1MSJQgc6Yo1deftJ/s1600/IMG_0219.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH91TGi7ph6lIh1a8GFSsiVf_X8qUGhHdRyvkyqIBI5P8ZbsWblbykpNvZzmHlcwiohAbaYT-leEpnl5C_t8OwmAktSWjhyERWSdgDHms3lN1bC3TxziPrNZpXf-WU1MSJQgc6Yo1deftJ/s400/IMG_0219.jpeg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mijasin valot edessä, huiput siintävät aamutaivasta vasten.</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGTDR7UxJt8zxp3pnJHpP6WNifmGqRiX7mlyo2K9OB5iuiDvxjnm4m40Ilxlp82Nzliw5gwMbxNSWxx9qQqz1TXxSPt74W_-DVf9KUSDEH4ipEUcAfItKsc39STywR3FR82mi3WCFasT6/s1600/IMG_0185.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="612" data-original-width="1600" height="152" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLGTDR7UxJt8zxp3pnJHpP6WNifmGqRiX7mlyo2K9OB5iuiDvxjnm4m40Ilxlp82Nzliw5gwMbxNSWxx9qQqz1TXxSPt74W_-DVf9KUSDEH4ipEUcAfItKsc39STywR3FR82mi3WCFasT6/s400/IMG_0185.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mijas Coinsiin vievältä tieltä kuvattuna. Polut alkavat tien toiselta puoleta.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Poluille pääsee helpoiten joko
Sendero de las Cañadas- nähtävyydeltä kylän itälaidalta, tai kylän
keskivaiheilta nousevaa betoniluiskaa pitkin Coinsiin vievän tien yli. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mijasin kylä on juuri alkavan mäntymetsävyöhykkeen
alkupäässä, joten poluille hypätään vehreään maisemaan. Polku tällä
vyöhykkeellä on aika kivikkoista, ja koska nousukulma on pääsääntöisesti
jyrkkä, eteneminen juoksemalla on raskasta. Välillä polku siirtyy rinteessä
vaakatasossa, joten helposti juostavaa pätkää mahtuu mukaan nousuvaiheessakin.
Havumetsävyöhyke on melko kapea (karkeasti pari sataa vertikaalimetriä), ja
tämän jälkeen alkaa lähinnä pensaista koostuva floora. Nousua aletaan tekemään
enemmän serpentiinimäisesti vuoren kylkeä mutkitellen, ja touhu on juostavissa.
Maisemat alkavat olemaan jo todella upeat: alhaalla Mijasin valkokalkittu kylä
havumetsävyöhykkeen kehystämänä, ja sivuilla rinteiden muodostamia kanjoneita
ja kielekkeitä. Kaukaisuudessa näkyy meri ja rantakaupungit täynnä ihmisiä,
joilla ei ole aavistustakaan täällä tarjolla olevista herkuista. Ylöspäin
katsoessa näkee kauempana olevien vuorten huiput ja kapuamansa vuoren rinteen jyrkkänä
edessään. Omalla naamalla näkyy kestohymy.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8M_nkPO5CxMW6ovPG0ijdz3djdZaznwSr8lxu440xdmo_PQxS3QSTFGSXTDxsOKRtkWoriDVbYAcCIg2T29DqznBns7bcjqJ0ni9C6Ef4z3UaQwyB3deSR9lj1ENO1G7KfMSwxg-v26F0/s1600/IMG_0236.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8M_nkPO5CxMW6ovPG0ijdz3djdZaznwSr8lxu440xdmo_PQxS3QSTFGSXTDxsOKRtkWoriDVbYAcCIg2T29DqznBns7bcjqJ0ni9C6Ef4z3UaQwyB3deSR9lj1ENO1G7KfMSwxg-v26F0/s320/IMG_0236.jpeg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPQki90Ng5DBnUxS7FAmnvyhNWEfWfbqd9a8fLcYzfM7DbDGJqRCY_eHImU9yVDyz0WBU9jsTAk2q-H2uiNOyU2xne8tcqiSq5XTwH1fWh-FjER2WFFwVtwS4ytfw0z6FQwTIz1pJcG7zf/s1600/IMG_0237.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPQki90Ng5DBnUxS7FAmnvyhNWEfWfbqd9a8fLcYzfM7DbDGJqRCY_eHImU9yVDyz0WBU9jsTAk2q-H2uiNOyU2xne8tcqiSq5XTwH1fWh-FjER2WFFwVtwS4ytfw0z6FQwTIz1pJcG7zf/s320/IMG_0237.jpeg" width="240" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mijasin läheisyydessä korkein huippu on Pico de Mijas, joka
kohoaa 1150 metriin. Sinne pääsee muutamaa eri reittiä, ja myös vuorten
rinteessä pääsääntöisesti vaakatasossa kiertävää kapeaa hiekkatietä. Itse huiputin
Pico Mijasin pienempiä huippuja pitkin könyten, mikä oli kunnollisen polun
puuttuessa hidasta ja haastavaa. Pusikko huipun lähellä on piikikästä sorttia,
joten kinttupolkuja kulkiessaan jalat saavat varmuudella osumaa. Pico Mijasin
päällä on sääasema, jonka valkoinen pallo näkyy rannalle asti. Näkymät ovat
kirkkaalla säällä huimaavat: edessä meri ja rannan kaupungit, näiden jälkeen
vuoristoa pikkukylineen. Taakse katsoessaan näkee loputtoman oloisesti lisää
vuoria, pieniä pikkukyliä ja peltoja. On top of the world, baby! Huipulle
päästyään takana on 10- 12 kilometriä yhtäjaksoista nousua, kun lähestymisen
aloittaa Fugen kulmilta. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Muut huiput ovat tonnin molemmin puolin, ja kaikille
tuntuisi menevän jonkinlainen polku.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAhwquDGe7ATcnBKz-LDLEH8AIg5f4xXU9ZiSty19ZZcNX-cYZ-0G1d3ZdIpeTcZ33IrdDdIOPAoYOAlzEohU4k5h3wtCx7zIZxTJkCOWazzf63mk2aYKKNu-k7Cd_XaDKMUa0INZspO5u/s1600/IMG_0193.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="562" data-original-width="1600" height="140" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAhwquDGe7ATcnBKz-LDLEH8AIg5f4xXU9ZiSty19ZZcNX-cYZ-0G1d3ZdIpeTcZ33IrdDdIOPAoYOAlzEohU4k5h3wtCx7zIZxTJkCOWazzf63mk2aYKKNu-k7Cd_XaDKMUa0INZspO5u/s400/IMG_0193.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Näkymä Pico Mijasilta.</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAFyExIIjvJ_UCi-nwGHlWywpu51E9Of9pnU_HtjDc7iisANetVIs2z-HBW-B_-WIDp6LQ36qLqnT_9LaFSAFEzRHDd_-UUZz9IXlgrkIoPlrMjPPoQX7hUl0o7C1uee_xHGKi3AuWnq78/s1600/IMG_0226.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAFyExIIjvJ_UCi-nwGHlWywpu51E9Of9pnU_HtjDc7iisANetVIs2z-HBW-B_-WIDp6LQ36qLqnT_9LaFSAFEzRHDd_-UUZz9IXlgrkIoPlrMjPPoQX7hUl0o7C1uee_xHGKi3AuWnq78/s400/IMG_0226.jpeg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pico Mendoza. Aurinko nousi vuoren takaa juuri sopivasti huipulle päästyäni.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reittejä ja merkitsemättömiä polkuja risteilee mukavasti
huippujen luota, joten pakosti ei tarvitse lähteä seuraamaan omia jälkiään
takaisin päin. Joka tapauksessa edessä on suomalaisittain harvinaista treeniä,
pitkään kestävää alamäkeen juoksemista. Koska polku on pitkälti irtonaista
kivikkoa, laskeutuessa saa olla tarkkana ettei taita nilkkaansa tai kaadu.
Välillä vieressä oleva rinne on todella jyrkkä, joten pannuttamisella voisi
olla kohtalokkaatkin seuraukset. Serpentiinimäisissä laskuissa ei kannata
tykittää aivan sata lasissa, koska suunnan vaihtaminen tehdään terävässä
kulmassa. Kivikko on suhteellisen terävää, joten kenkävalinnassa kannattaa
suosia vaimennusta (itse juoksin reissun lenkit Hokan Evo Mafatella, joka oli
5/5). Varsinkin Pico Mijasilta laskeva Ruta Verde tarjoaa pitkiä loivia laskuja, joita ei voi paatuneinkaan polkumatkailija hymyilemättä pudotella. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tein omat lenkkini perhepoliittisista ja lämpötilallisista syistä aikaisin aamulla, ja ainakaan tuohon aikaan reiteillä ei todellakaan ole tungosta. Näin koko aikana kaksi muuta juoksijaa ja yhden maastopyöräilijän, muuten sain nauttia omasta seurastani. Yksinäisyydellä on myös kääntöpuolensa. Tällaisella reissulla olisi hyvä olla kaveri mukana, koska haaverin sattuessa vuorelta pois pääsy voisi olla yksin todella hankalaa. Kaveria tarvitaan luonnollisesti myös huiputusten poseerauskuvien ottamiseen.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Korkeuserojen tuomia vaaroja lukuunottamatta poluilla on turvallista liikkua. Vaarallisia käärmeitä ei pitäisi juurikaan esiintyä, enkä yhtään matelijaa nähnytkään. Mitään hyttysten tai mäkäräisten kaltaisia hyöteisiäkään ei ollut.</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Aurinko ja sen mukanaan tuoma kuumuus asettavat omat haasteensa kesäaikaan, mutta niihin pystyy varautumaan vaatetuksella ja riittävällä nesteen kantamisella. Kun itse lähdin liikkeelle aikaisin, niin olin jo takaisin kotona ennen lämpötilan nousemista tukaliin lukemiin. Lisäksi aamulla rinteet tarjoavat varjoa toisin kuin päivällä auringon porottaessa suoraan yläpuolelta. Yhtenä aamuna vuorelta alas lasketellessani vastaan tuli Mijasiin vievän tien alkupäätä tunkkaava juoksukamoihin sonnustautunut pariskunta, ja olotila oli jo siinä vaiheessa ilmeisen tuskainen. Hikinen päivä oli tiedossa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Täytyy vielä selvyyden vuoksi todeta, että kyseessä oli perheen lomareissun yhteydessä tehdyt retriitit luonnon keskelle. Puhtaasti juoksureissulle
en Fuengirolaan ikinä tule lähtemään. Mutta jos matka sinne joka tapauksessa suuntautuu, Fuge tarjoaa hyvät olosuhteet päästä ottamaan irtiotto
perusturremeiningistä ja nauttimaan upeista maisemista ja hyvistä poluista
melko vaivattomasti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;">Lisätietoa löytyy paljon netistä, tässä yksi linkki:</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;"><a href="https://www.spain-holiday.com/Mijas-Pueblo/articles/hiking-in-mijas-a-walk-up-the-pico-mijas-la-bola">https://www.spain-holiday.com/Mijas-Pueblo/articles/hiking-in-mijas-a-walk-up-the-pico-mijas-la-bola</a></span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAKniG37Ymci0_KnkAEW1YkPSvMxyjg1A6mA9dHtgspM_YjKFCPMPLOwEL0gBtWD3496Yuy4ouW4SCokwrq5CdQrQHk80e4HFSxKY39eT4zUNdCQKjHRdaN_f3w1KNWdx0DjSLg-lZwyXf/s1600/BD04DB83-407F-40A5-82C8-FF6E2CD2A1F9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1280" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAKniG37Ymci0_KnkAEW1YkPSvMxyjg1A6mA9dHtgspM_YjKFCPMPLOwEL0gBtWD3496Yuy4ouW4SCokwrq5CdQrQHk80e4HFSxKY39eT4zUNdCQKjHRdaN_f3w1KNWdx0DjSLg-lZwyXf/s400/BD04DB83-407F-40A5-82C8-FF6E2CD2A1F9.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Väsynyt mutta onnellinen. Kolme tuntia seikkailua takana.</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="mso-spacerun: yes;"><br /></span></span></div>
<br />Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-24349204412399073792019-06-16T05:12:00.000-07:002019-06-16T05:12:03.154-07:00Testipenkissä Montane VIA Gecko Vest<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikzQXu2xsqP4YF8snqohXFo5aS5LMbSyRD-jsmqOVG4jdMXEnqEnnaKZQnBjVW80WBgbjyM-6k1vGHsH6uqUHGTYkCeBz6zoDqryLEe5-ADz5k9vO6amTkjkBibIzYUFj_XdTNABO4jWo5/s1600/Montane.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="107" data-original-width="350" height="121" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikzQXu2xsqP4YF8snqohXFo5aS5LMbSyRD-jsmqOVG4jdMXEnqEnnaKZQnBjVW80WBgbjyM-6k1vGHsH6uqUHGTYkCeBz6zoDqryLEe5-ADz5k9vO6amTkjkBibIzYUFj_XdTNABO4jWo5/s400/Montane.png" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Musiikkisuositus: Royal Republic: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=FRg_clmvlE8" target="_blank">Anna Leigh</a></span><br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sain ilokseni testiin brittiläisen Montane- merkin VIA Gecko- liivin, jota valmistaja kuvaa vaatimattomasti "ultimaattiseksi kisapäivän ja treenin liiviksi, suunniteltu maksimaalisen tehokkuuden ja korkean tason suorituskyvyn saavuttamiseksi". Kuulostaapa hyvältä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="https://www.montane.co.uk/" target="_blank">Montane</a> on Suomessa suurille massoille hieman tuntemattomampi vaate- ja varustemerkki, mutta sitä tapaa ulkoilmaihmisten ja ulkona työskentelevien päällä varsinkin kun vaatetukselta vaaditaan suojaa ulkoilman haasteilta. Montanen vaatteet on tehty koviin olosuhteisiin vuori- ja muihin aktiviteetteihin; säänkesto, keveys ja hengittävyys ovat avainasemassa. Montanelta löytyy myös trailrunning- mallisto, johon testaamani liivi kuuluu.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ensipuraisulta liivin kangas tuntuu keveydestään huolimatta aika paksulta, ja siinä on hieman reppumainen suutuntuma. Liivi kiinnitetään kolmella joustavalla remmillä, joiden päässä on näppärä koukku. Kiinnitysmahdollisuuksia on lähesrajattomasti, koska liivissä on kymmenkunta kiinnityspistettä molemmin puolin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHpOoACAU9kYoLmpQWAu4_9Xlpk6B_pj-E0cgaYbsqgDyZi_J0Wve0bFtxuMM8cqhx0N6xtsHcxpeVa-zBQURB5MENzDWppmBk9DlQEqRbMKqPSHZMV8GrpWGM9B6XKY7EGY-bSnnZ__Po/s1600/IMG_0053.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHpOoACAU9kYoLmpQWAu4_9Xlpk6B_pj-E0cgaYbsqgDyZi_J0Wve0bFtxuMM8cqhx0N6xtsHcxpeVa-zBQURB5MENzDWppmBk9DlQEqRbMKqPSHZMV8GrpWGM9B6XKY7EGY-bSnnZ__Po/s320/IMG_0053.jpeg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Gecko edestä<br /></span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Liivin etuosassa on vasemmalla puolella yksi avoin ylätasku ja isompi vetoketjullinen tasku, johon mahtuu 0,5 litran lötköpullo. Oikealla puolella yläosassa on vetoketjullinen pienempi tasku (jonka sisällä hätäpilli) ja alempana avoin tasku joka vetää lötköpullon. Isompien taskujen asettelu on sellainen, että jos haluaa juoda niistä olevista pulloista ottamatta niitä taskusta, tarvitsee pillillä varustetun pullon (palaan tähän tuonnempana). </span><div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBJDfIfGF9BkjPwGphN5utLa8Djy-ZZtcXyFAJZVkgv-eXBRDv4uualJZNQ_cU83DKQVouy_JOQt4K6UU_8FZk29VJYaKJ2xg0VuojM_9qwgpdnQWNslVX4I03O-rkIlsR9O0zqV9npdk5/s1600/IMG_0054.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBJDfIfGF9BkjPwGphN5utLa8Djy-ZZtcXyFAJZVkgv-eXBRDv4uualJZNQ_cU83DKQVouy_JOQt4K6UU_8FZk29VJYaKJ2xg0VuojM_9qwgpdnQWNslVX4I03O-rkIlsR9O0zqV9npdk5/s400/IMG_0054.jpeg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Gecko takaa<br /><br /></span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Liivin takaosassa on iso joustava selkäosan tasku, johon menee helposti muutama lötköpullo ja takki. Alaosassa sivuilla on avoimet taskut, joihin menee esimerkiksi geelilötköpullot mukavasti. Taskut ovat avoimia, mutta liivin ollessa päällä niistä ei pääse tavaraa putoamaan. </span><div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Lisäksi liivissä on kainalon alle tuleva kiinnityssysteemi sauvakävelijöiden varusteille. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen testannut liiviä tätä kirjoittaessani kymmenisen tuntia, ja kokemukset ovat poikkeuksetta positiiviset. Aloitetaan liivin istuvuudesta. Liivin materiaali on Montanen omaa Contact Flyte Mesh- kangasta, joka on eräänlaista päällystettyä isosilmäistä verkkoa. Kangas on perinteiseen kisaliiviin verrattuna jäykemmän oloista, mutta verkon silmäkoko tekee siitä hyvin tuulettuvan. Jäykkyys ja vapaasti säädeltävä 3- pistekiinnitys tekevät liivistä todella tukevan, eikä se heilu täydessäkään lastissa päällä. Tähän liittyy myös aiemmin mainitsemani pullojen sijoittelu: kun pullot ovat normaalia alempana, ne eivät heilu täytenäkään ollessaan kuten esimerkiksi Salomonin tai UD: n liiveissä on tapana. Samaten, jos pullot ovat liivissä ylhäällä, liiviä joutuu kiristämään samaa tahtia kun pullot tyhjenevät että liivi istuisi kunnolla. Tätä ilmiötä ei Geckossa ole, vaan liivi istuu yhtä napakasti oli pullo täysi tai puoliksi tyhjä (tai puoliksi täysi jos sattuu olemaan yltiöpositiivinen ihminen). Kääntöpuolena pullojen sijoittelulla on se, että pullosta ei saa juotua- ainakaan niskojaan katkaisematta- ilman pullon nostamista taskusta. Tämä ei taas ole ongelma kuin pikaisemmissa kilpailuissa, joissa pullojen kanssa sähläämiseen hukatut sekunnit ovat jossain roolissa. Ongelman saa blokattua kokonaan hankkimalla pulloihin pillilliset korkit. Pilleille on omat lenkit liivin olkaimissa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Liivin taskuosasto on viety melko luilleen, mutta se on kaikessa minimalistisuudessaan riittävä pidempäänkin jalkapatikkaan. Edessä oleva toinen pullotasku on tehty vetoketjulliseksi, joten siihen voi halutessaan laittaa vaikkapa puhelimen pullon sijasta. Selkäosan ison taskun suuaukko on sen verran ylös sijoitettu, että siihen yltää mukavasti liivin ollessa päällä. Tämä on loistava asia kaltaiselleni pulloindividualistille, selkään saa pari vaihtopulloa ja niihin pääsee käsiksi helposti (en käytä juomarakkoa, koska haluan tietää paljon olen juonut, lisäksi rakon täyttäminen kiireessä ja väsyneenä on silkkaa helvettiä). Selkäosan tasku on tiukka mutta joustava, joten tavara pysyy hyvin selkään kiinni painautuneena. Alaosan taskut ovat myös sijoiteltu niin, että niihin saa kätensä liikkeellä ollessaan. Taskuissa on esikiristetyt suuaukot, joten ne pysyvät napakasti kiinni kun liivi on päällä eikä tarvitse pelätä merkkaavansa reittiä omaisuudellaan. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mukava yksityiskohta liivissä on selkäpuolella oleva ripustuslenkki, josta liivin saa kuivumaan oksaan tai josta voi vaihtoehtoisesti nostaa pystyyn polulle tuupertuneen nestehukkaisen juoksubloggaajan.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Liivi on unisex- malli, ja sitä saa S/M- ja L- koossa. Värivaihtoehtoja on tasan yksi, aina ajankohtainen musta.</span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Yhteenvetona voi siis huoletta todeta, että Gecko on huippuliivi kisaan ja treeniin, ihan niin kuin mahtipontiset saatesanat kuuluivatkin. Huono uutinen on se tosiseikka, että liiviä ei saa- vielä- Suomesta. Tilanne saattaa hyvinkin muuttua. </span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfMDZlvPBLqQV9cyrkN8CU2mTJOWdwvpr3Qc4Iwa3_CprPB_Xdm08WiFUfJYXO2f4FegLCRIK88VP-Tiaw2yJQjkRByzy2ZZ1jF-_gcmhW3gSAfNlfc5YH6qkYxyWpWd9cihRz_afwYQTs/s1600/IMG_0060.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfMDZlvPBLqQV9cyrkN8CU2mTJOWdwvpr3Qc4Iwa3_CprPB_Xdm08WiFUfJYXO2f4FegLCRIK88VP-Tiaw2yJQjkRByzy2ZZ1jF-_gcmhW3gSAfNlfc5YH6qkYxyWpWd9cihRz_afwYQTs/s320/IMG_0060.jpeg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kekkonen Keravalla</span></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span></div>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-78464400727600749712019-05-21T22:27:00.002-07:002019-05-26T23:28:28.463-07:00Testipenkissä Hoka One One Evo Carbon Rocket<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyaL_Iu_fc9yq038g6FkhLCPYf_PQio6wnV1pzR3JoT9O3JD2HLCsZIuOXjFcIVV2EGVntHvClrK7EgvqH2mj_ec-tzXJu27Z7CqpwI7aApBISazwg93VajKxHl0_z13dhjbax9jnEPNhi/s1600/5297730A-251F-4F05-89CD-5C6158A5C4B2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyaL_Iu_fc9yq038g6FkhLCPYf_PQio6wnV1pzR3JoT9O3JD2HLCsZIuOXjFcIVV2EGVntHvClrK7EgvqH2mj_ec-tzXJu27Z7CqpwI7aApBISazwg93VajKxHl0_z13dhjbax9jnEPNhi/s320/5297730A-251F-4F05-89CD-5C6158A5C4B2.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkia: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=zqhM4rft3PQ" target="_blank">Wille and the Bandits: Four Million Days</a></span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ja niin koitti aika loputtoman metsissä ja mäissä juoksemisen loppua. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tein loppuvuodesta päätöksen ottaa tuottavuusloikan kestävyyden ja mäkikyvykkyyden saralla, ja päätöksen tiimoilta olen sitten rakentanut peruskuntopohjaa tiiviisti puolisen vuotta. Pääasiassa juosten, mutta sydäntalvella myös hiihtäen. Treeni on ollut peruskuntoalueen hinkkaamista lähinnä poluilla, ja viikon- kahden välein paikallisen laskettelunyppylän kyljessä tunkkaamista. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kääntöpuolena tällaisella puuhastelulla on kuitenkin vauhtien katoaminen, joten seuraava looginen askel onkin hypätä enemmän tasaiselle uinuvia vauhtisoluja herättelemään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen juossut suurimman osan edellä kuvatuista treeneistäni <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2019/01/testipenkissa-hoka-one-one-evo-jawz-ja.html" target="_blank">Hokan Evo Jawzeilla ja Torrenteilla</a>, joissa on Hokamaisittain verrattain luomujuoksutuntuma ja matala droppi. Yllätys olikin suuri, kun laitoin pitkästä aikaa jalkaan sileän alustan luottokenkäni Cliftonin. Juoksu tuntui hankalalta ja jalka jotenkin liian tuetulta kengässä. Tuli siis akuutti tarve sileän kengälle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hokalta on tullut mielenkiintoisia uutuuksia viime aikoina, joten ihan totaaliseen paniikkiin en tilanteessa alun hyperventilaatiostani selvittyäni ajautunut. Sain käsiini Evo Carbon Rocket- mallin, joka käyttää Hokan uutta hiilikuitulevytekniikkaa pohjassaan. Carbon Rocket on tehty pääasiassa lyhyen matkan kisakengäksi, mutta itseni kaltaiselle kevyemmälle juoksijalle siitä on yleiskengäksi pidemmillekin lenkeille. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ensituntuma kenkään on juuri niin kisakireä kuin ulkonäkö antaa ymmärtää. Kenkä on kevyt (218 g) ja aggressiivisen keltainen. Päällinen on avointa verkkoa tuuletuksen maksimoimiseksi, ja verkko on täysin saumaton blokaten hiertymäriskin. Iltti on hieman sukkamainen, ja esimerkiksi Hokan Traceriin verrattuna sen saa paremmin aseteltua nauhojen sitomisen yhteydessä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Todellinen showstopper on kengän pohjarakenne: välipohja (eng midsole) on hokamaisen elastinen kerros ProFly- foamia vaimennusta tuomaan, ja pohja (outsole) pitoa lisäävällä kumilla ryyditetty. Näiden välissä on koko kengän mitan kulkeva hiilikuitulevy, mikä tekee kengästä lähes täysin jäykän. Tällä kombinaatiolla (hiilikuitulevyn jäykkyys ja ProFlyn pehmeys) haetaan maksimaalista energiataloutta vauhdikkaassa juoksussa. Hiilikuitulevy toimii vauhdissa jousen lailla antaen varpaille tuen ponnistusvaiheessa, ja välipohja vaimentaa iskutusta alastulossa. Kengän droppi on 1 mm, mikä ohjaa askelta luontaisesti päkiälle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxm0R8FKxZbJYCxPhGvbMj8-IsAWpeqDpeNOyfI7l-WsPlwfiRqu_okGnMmVYU5I4l9hz8_kK2zb6P3JMOtwTfDg4zJzvCePqdSzQytNpAHwp__qTiNTVve1sIRvWcnOIX6-dByolsAt2J/s1600/8DEADAEF-DF02-46BA-A0A8-F3774E8C46C3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxm0R8FKxZbJYCxPhGvbMj8-IsAWpeqDpeNOyfI7l-WsPlwfiRqu_okGnMmVYU5I4l9hz8_kK2zb6P3JMOtwTfDg4zJzvCePqdSzQytNpAHwp__qTiNTVve1sIRvWcnOIX6-dByolsAt2J/s400/8DEADAEF-DF02-46BA-A0A8-F3774E8C46C3.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kesä, hiekkatie ja Carbon Rocketit</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jo muutamien lenkkien perusteella voi turvallisesti todeta, että Carbon Rocket on totaalinen huippukenkä. Hiilikuitulevyn jäykkyys (keveyden ja kengän lievästi kaarevan pohjan ohella) tekee kengästä mukavasti rullaavan, ja ponnistusvaiheessa se antaa jämäkän tuen varpaille. Tämä rullaavuus suorastaan pakottaa juoksemaan reippaasti, joten ihan hitaimpiin pk- lenkkeihin kenkä ei ehkä sovellu. Vaikka Carbon Rocket on varmasti tarkoitettu kisakengäksi pääasiassa lyhyemmille matkoille, se olisi ehdottomasti valintani myös sileän maratonille. Vaimennusta ei ole (Hokan näkövinkkelistä katsottuna) hirveästi, mutta kuitenkin riittävästi antamaan suojaa iskutukselle. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hokan Carbon- sarja on tietysti kilpavarustelua muiden hiilikuituteknologiaa hyödyntävien kenkävalmistajien (Niken VaporFly 4% etunenässä) ponnisteluiden vanavedessä. Niken VaporFly- kengän ja Carbon Rocketin hiilikuitulevyn välillä on muutama merkittävä ero: Carbon Rocketin levy on tasainen ja asennettu kenkään vaakasuoraan, kun taas VaporFlyn levy kääntyy holvikaaren jälkeen varpaiden alle. Carbon Rocketin levy on kaksipiikkisen haarukan muotoinen, ja VaporFlyn levy on yhtenäinen. Haarukkamainen muoto tuo levyyn hieman joustavuutta, mikä auttaa jalan omia mekanismeja toimimaan ponnistus- ja maahantulovaiheessa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Itse en ole VaporFly- kenkää testannut, mutta mittavan kenttätutkimuksen perusteella sen juoksutuntuma on lähellä vauhdikasta eteenpäin- kohti uutta ponnistusta- kaatumista. Carbon Rocketilla juoksu on enemmänkin dynaamista rullaamista.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ja aivan mahtavaa sellaista. Olen juossut kengällä joitakin eri vauhtisia ja eri pituisia lenkkejä asfaltilla ja soralla, ja matkanteko on ollut äärimmäisen mukavaa. Lenkkien jälkeen jaloista on kuitenkin puuttunut iskutuksen tuoma lasinen tuntuma, joka kisakengällä (Hokan Tracer, adidas adios) juostun lenkin jälkeen ainakin minulle tulee.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pörssikielellä suositus siis joko osta, pidä tai lisää.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1eawNh8Z-OLawvYxK5qVmYG-BRCKHCmM5E2s4TrbcqpnUWjAh8W1-HwyDLbJiHxIjk1Qqy5U16FUOuq8wsy-7-7iV-Rhn9CXXAqWTC1JSfuEGm_2OeP0MH8dkbdvlumVH0STgBE0pxOjV/s1600/0A2B8B06-3879-4974-9BB7-D67981BF9FE8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1eawNh8Z-OLawvYxK5qVmYG-BRCKHCmM5E2s4TrbcqpnUWjAh8W1-HwyDLbJiHxIjk1Qqy5U16FUOuq8wsy-7-7iV-Rhn9CXXAqWTC1JSfuEGm_2OeP0MH8dkbdvlumVH0STgBE0pxOjV/s320/0A2B8B06-3879-4974-9BB7-D67981BF9FE8.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vahva suositus myös radalle</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-8379619818320486912019-01-15T02:41:00.003-08:002019-01-16T22:30:43.670-08:00Testipenkissä Hoka One One Evo Jawz ja Torrent<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuskailin taannoin muutamankin kisaraportin yhteydessä kenkäongelmiani sekä <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2016/09/nuuksio-classic-392016.html" target="_blank">poluilla</a> että <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2016/08/hcm-1382016.html" target="_blank">sileällä</a>. Blogiani aktiivisemmin lukeneet ovat sittemmin todennäköisesti panneet merkille, että rasittava ruikutukseni on hiljentynyt. Syynä tähän on se tosiasia, että olen löytänyt jalalleni täydellisesti sopivan kenkämerkin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aloitin Hokaan tutustumisen <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2016/09/testipenkissa-hoka-one-one-speed.html" target="_blank">Speed Instinctillä</a>, joka toimi mahtavasti kaikkialla muualla kuin <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2016/10/vaarojen-87-km-1102016.html" target="_blank">Vaaroilla</a>, jossa liukastelin maratonin verran ennen kuin pääsin vaihtamaan kengät toiselle kierrokselle. Lesti kengässä oli kuitenkin kuin tehty jalalleni, joten kokeilin seuraavaksi Speedgoatin ensimmäistä versiota ja sileälle Cliftonia (kakkosmalli). Molemmat toimivat hyvin, ja puhdistin kenkähyllyn hiljalleen sieltä pölyttyvistä muista merkeistä. Varsinkin kun hankin monipuolisen Challenger ATR: n täydentämään kattausta. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sukkamaisesti istuvan lestin lisäksi Hokan kenkien- isosta vaimennuksesta huolimatta- maltillinen droppi sopii askellukselleni juuri passelisti. Speedgoatin kakkosversion muutokset (hieman kapeampi lesti, vähemmän sämpylämäinen, parempi pito) tulivat ainakin itselleni kuin tilauksesta, ja juoksu maistui.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ainoa pilvenhattara muuten niin kirkkaalla taivaalla oli se tosiseikka, että Speedgoatilla pehmeämmällä alustalla ja lumessa juostessa tuntuma alustaan heikkenee, ja tulee ajoittainen tunne että kenkä "katoaa" alta. Speedgoat 2: n päkiässä on 27 mm ja kantapäässä 32 mm vaimennusta, joten tunne ei ole ihan tuulesta tempaistu. Aloitin aikanaan poluilla juoksemisen muutamalla parilla Inovin X- taloneilla, ja pidin niiden down to earth- tuntumasta oikein paljon (ko kenkä muuttui myöhemmin jotenkin käsittämättömällä tavalla itselleni täysin käyttökelvottomaksi). Jotain vastaavaa kaipasin aina silloin tällöin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Purkka pysähtyikin suuhun useammaksi sekunniksi, kun näin ensimmäiset kuvat <a href="https://www.hokaoneone.eu/en/men-trail/evo-jawz/1091578.html?dwvar_1091578_color=CCTRS#start=2&cgid=men-trail" target="_blank">Evo Jawz</a>- kengästä. Kenkää ei tunnistanut Hokaksi muusta kuin logosta, ja yleisilme oli todella asiallisen riisuttu. Kisakenkä. Droppi on polkujuoksuun sopivat 3 mm (18 mm päkiä; 21 mm kantapää), ja painoa 200 grammaa. Pohja on Vibram Megagrip varustettuna ääriaggressiivisilla 6 mm: n nappuloilla. Nämä oli saatava testiin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkeEAlERHydBD34SlYF7nlT-6KYEqtO0kCewbs_FleCASkhk1xJI-e38vgkTK1Wcaw9YCNm4YB_QcpqBFOUiWIBhPbG-OyuLNdTcWfJN4TEeTaTldmctwaOxZjOdAs5UCVWGzbZxNOMAzX/s1600/IMG_3296.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkeEAlERHydBD34SlYF7nlT-6KYEqtO0kCewbs_FleCASkhk1xJI-e38vgkTK1Wcaw9YCNm4YB_QcpqBFOUiWIBhPbG-OyuLNdTcWfJN4TEeTaTldmctwaOxZjOdAs5UCVWGzbZxNOMAzX/s320/IMG_3296.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla on nyt menossa toinen pari kyseistä kenkää, ja kolmannet odottavat laatikossa Imelda Marcos- huoneessa vuoroaan. On selvää että olen malliin tyytyväinen, tässä eriteltynä syitä siihen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aloitetaan kengän haasteista. Kengän päällisen materiaali on erilaista kuin missään tuntemissani kengissä, se muistuttaa kreppipaperin ja anorakkikankaan aviotonta lasta. Se ei käyttäydy varsinkaan uutena tutumman mesh- kankaisen päällisen tavoin, vaan rutistuu vekeille. Tämä tarkoittaa, että ajan saatossa ja kovassa käytössä vekkien kohdat heikkenevät ja kuluvat puhki. Lisäksi materiaali päästää kastuessaan smurffinsinistä väriä, jota saa sitten jynssätä jaloistaan ensimmäisten lenkkien jälkeen (ensimmäinen pari päästi väriä reilusti enemmän kuin toinen, joten asialle lienee tehty jotain). </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksin ensimmäisellä parilla noin 250 km, minkä jälkeen heitin ne melko riekaleisina roskikseen. Kyseiseen kilometrimäärään sisältyi Karhunkierroksen <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2018/05/nuts-karhunkierros-80-km-2652018.html" target="_blank">kasikymppinen</a>, joka viimeisteli kengät tuhkaämpärikuntoon. Kengät olivat kuitenkin uineet syvälle suosiooni, joten en luovuttanut. Evo Jawz on, ainakin minun jalkaani, paljon napakampi kuin muut Hokan kengät. Käytän normaalisti US8- kokoista kenkää, ja otin seuraavaksi pariksi US8.5- koon. Tuntuma oli täysin sama, mutta kangas ei "soinut" jalassa samalla tavalla. Kotimaisessa kokotaulukossa koon muutos on 2/3 kokoa (41⅓ vs 42), joten dramaattisesta muutoksesta ei ole kyse. Tällä hetkellä käytössä olevalla parilla olen juossut kirjoitushetkellä 500 km, ja vaikka käytön jäljet alkavat näkymään, on kilometrejä vielä edessä:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijomoJf3gm2dIIBsJeSCwPp_V5ncyy0g8k7vW3h_3kkM_50n2YDT-d9waoro06uY3K5dRhgslEPAbKNI9M7sBdacShC2YS1prUhqSQnbL4M9sM_yj8htXTgyCX4zULYLB66zY8ncNZVTbA/s1600/IMG_3295.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijomoJf3gm2dIIBsJeSCwPp_V5ncyy0g8k7vW3h_3kkM_50n2YDT-d9waoro06uY3K5dRhgslEPAbKNI9M7sBdacShC2YS1prUhqSQnbL4M9sM_yj8htXTgyCX4zULYLB66zY8ncNZVTbA/s320/IMG_3295.JPG" width="240" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällä parilla on juostu myös Vaarojen 65 km <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2018/10/vaarojen-maraton-65-km-6102018.html" target="_blank">kilpailu</a>, joten kestoon voi olla tyytyväinen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Miksi tämä malli sitten on noussut ehdottomaksi suosikikseni? Kengän hyvä istuvuus ja keveys tekevät siitä erittäin nopean ja juostavan, ja aggressiivinen pohja tuo varmuutta kovaankin vauhtiin. Vibram- pohja ei lipsu märällä kalliollakaan, ja se pitää myös lumisella alustalla. Matala droppi ohjaa askelta päkiälle, mikä tuo juoksuun mukaan jalan luonnollista vaimennusta hokamaisittain ohuen Profly- välipohjan rinnalle. Vaikka kenkä onkin varmasti suunniteltu Hokan arsenaalissa lyhyempien matkojen kisakengäksi, edellä mainitut ominaisuudet tekevät siitä varteenotettavan vaihtoehdon myös ultramatkoille varsinkin kevyempitekoisille juoksijoille. Sitä onkin nähty kotimaisten keski- ja pitkän matkan polku- ultrakisojen podiumilla ja top 10: ssä viljalti viimeisen vuoden aikana. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kenkä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuten on myös Hokan <a href="https://www.hokaoneone.eu/en/men-trail/torrent/1097751.html" target="_blank">Torrent</a>. Jos Evo Jawz on minimiin riisuttu kisakenkä, Torrent on sen vaimennetumpi isoserkku. Torrent painaa 250 grammaa, ja sen droppi on 5 mm (18 mm päkiä; 23 mm kantapää). </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Torrentin päällinen on tavallista mesh- kangasta, lisäksi päällisen alareunaa kiertää ohut kuminen kaistaa kankaalle ja varpaille suojaa tuomassa. Iltti on Evo Jawzia paksumpi, mikä saattaa tuoda helpotusta pidemmässä suorituksessa. Kangas hengittää hyvin, ja kenkään päässyt vesi tulee sieltä sutjakasti ulos. Toki kumikaista estää hieman veden ulos pääsemistä, mutta hyvin marginaalisesti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengän pohjan pito on haettu materiaalilla (sitkeä kumi) ja nystyröiden sijoittelulla, mikä on toimiva kombinaatio lähes kaikilla alustoilla. Parhaimmillaan pohja on kuivilla kovahkoilla alustoilla. Jos joskus pääsen Western Statesiin, pakkaan Torrentit ensimmäisenä kassiin :D.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengän lesti on toista maata Evo Jawzien (ja oikeastaan koko Hoka- armadan) kanssa. Toe box tarjoaa tilaa kengässä tuntikausia muhivan jalan turpoamiselle, ja tuntuu silti riittävän napakalta. Jalassa tuntuma on hieman sama kuin Inovin Race Ultra 270- kengässä, mutta juostessa täysin eri maata. Kenkä on kevyt ja rullaava, ja ohjaa askelta luonnollisesti päkiälle. Vaimennusta on juuri sopivasti, kenkä tuntuu ketterältä ja nopealta ollen silti selkeästi hokamaisen miellyttävä. Juoksin Torrenteilla reilun 40 km lenkin kovan lumen peitossa olleella asfaltilla, ja jalat olivat kuin pakasta vedetyt lenkin jälkeen. Mahtavat kengät.</span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGzBAr8w5y8sEFX_3yXqCBmSNdrMYoHMaBJ5_D1cY091CyQdbYhH4sM_A4IucbUOMTEN415876OEl_2LBeGtJ-6qCz6okHVv5JQSj0Dgu6qURYT0jqgfVkAVeBjUTJjJ0o-0C9Lxhpzm_i/s1600/IMG_3297.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGzBAr8w5y8sEFX_3yXqCBmSNdrMYoHMaBJ5_D1cY091CyQdbYhH4sM_A4IucbUOMTEN415876OEl_2LBeGtJ-6qCz6okHVv5JQSj0Dgu6qURYT0jqgfVkAVeBjUTJjJ0o-0C9Lxhpzm_i/s320/IMG_3297.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Torrent. Kuvan parilla juostu vajaat 500 km.</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br /><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen juossut suurimman osan polkulenkeistäni Evo Jawzeilla ja Torrenteilla pidemmän aikaa, ja näiden välillä vaihtelu tuo jaloille juuri sopivaa vaihtelua (sileän lenkkejä unohtamatta). Lisää vaihtelua taitaa olla tiedossa jo pikaisesti, kun sain käsiini Speedgoatien kolmosversion.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNeB5qEzMKQn1etKfK8VjE7IcdGfEqgw41KfXTZZw-mjfv_RyiOexCpJUsV90g0h2oS6wOkcgZM83u5b4e4A508c9W4JZMAl1Nv2AJCQ0lzg2sgXhmdq0Yv93QxlUOh8Oo3VhmodIkKZox/s1600/IMG_3299+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNeB5qEzMKQn1etKfK8VjE7IcdGfEqgw41KfXTZZw-mjfv_RyiOexCpJUsV90g0h2oS6wOkcgZM83u5b4e4A508c9W4JZMAl1Nv2AJCQ0lzg2sgXhmdq0Yv93QxlUOh8Oo3VhmodIkKZox/s320/IMG_3299+%25281%2529.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Speedgoat 3 oikealla, Torrent vasemmalla</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br /><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-85820019742023322492018-11-02T09:54:00.003-07:002018-11-02T11:10:39.933-07:00Wanderlust<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Parasta musiikkia juuri nyt: <a href="https://youtu.be/1-4C5nwazig" target="_blank">Marcus King Band: Goodbye Carolina</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Marraskuu. <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2018/10/vaarojen-maraton-65-km-6102018.html" target="_blank">Vaarojen</a> rasitukset karistettu kropasta ja mieli halajaa jo taas kovasti juoksun pariin. Olen aikaisemmassa elämässäni kokenut tämän ajan vuodesta vuosi vuodelta raskaampana, mutta juoksuharrastuksen myötä olen oppinut pitämään myös tästä pimeästä, märästä ja koleasta ajanjaksosta. Marraskuu merkitsee juoksijan kalenterissani uuden alkua, ja lisäksi olen </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">todennäköisesti</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> karaissut kermaperseeni vihdoin sinuiksi suomalaisen sään kanssa. Kylmyys ja sade ovat pukeutumiskysymyksiä, ja (otsa)valo voittaa pimeyden.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXNx9iEmPB1tsXBFlYK0UiInjI8RxWyxXXGHI3rAvxEGwaezm7EauH-HB8RuMGovEyDEsbbQrRQz7c-hDo7tJTjDiAKbSz-hC8nwfoIhY72AyfC6xfSQkdCrIGQB91QHKxTJbtQqZX0W8D/s1600/IMG_2852.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXNx9iEmPB1tsXBFlYK0UiInjI8RxWyxXXGHI3rAvxEGwaezm7EauH-HB8RuMGovEyDEsbbQrRQz7c-hDo7tJTjDiAKbSz-hC8nwfoIhY72AyfC6xfSQkdCrIGQB91QHKxTJbtQqZX0W8D/s320/IMG_2852.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Itse asiassa ylimenokauteni rajoittui yhteen (vajaaseen) täysin juoksuttomaan ja yhteen höyhenenkevyeen viikkoon. Vaikka olinkin Kolin punaisella matolla tuhkaämpärikunnossa, palautuminen oli varsin nopeaa "lyhyestä" suorituksesta johtuen. Palautumiseen vaikuttaa myös valtavasti kisan aikainen neste- ja energiatankkaus, joiden onnistuessa elimistöllä on paljon vähemmän kiinni kurottavaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Asiaan. Olen mielestäni harrastanut juoksua tässä vaiheessa sen verran, että osaan a.) hahmottaa kehitystarpeeni kilpailemista silmällä pitäen ja 2.) pitää mielessä perimmäiset <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2018/06/miksi.html" target="_blank">syyt</a> miksi ylipäätään juoksen. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tärkeä, ellei tärkein, elementti harjoittelun suunnittelussa on omien sykerajojen tunteminen. Keskimatkan ultrakilpailuihin osallistuessani haluan liikkua mahdollisimman nopeasti mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. Koneen tulee olla taloudellinen, ja lihaskunnon tulee tukea tätä. Käytännössä tämä tarkoittaa järjestelmällistä nostoa aerobisen kynnyksen vauhdissa (Alle aerobisen kynnyksen eli peruskestävyysalueella </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">tapahtuvan harjoittelun tavoitteena on parantaa lihasten kykyä käyttää rasvaa energianlähteenä eli kehittää </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">hapen avulla tapahtuvaa energiantuottoa lihaksissa. Peruskestävyysalueen harjoittelulla voidaan myös </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">parantaa lihasten verenkiertoa (ns. hiussuonisto) sekä kehittää yleisesti harjoituskestävyyttä ja </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">palautumiskykyä</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">). </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen panostanut muutaman viime vuoden peruskuntokauden harjoittelulla tähän, ja kehitys on ollut suotuisaa: </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPpKYS4UDlSLSemV8gSuyedwKnhHuJkQP3wTmd4SL011RPkI_hoCC6tYvnpiuW-GMiI0UMO2mRHOQX9c19FJWmo_bPIuG7OW3u2uSfbOWWizcJY93VISl6CEnQpezdwf_SSbZxpk1WrKIl/s1600/pk.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="165" data-original-width="487" height="107" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPpKYS4UDlSLSemV8gSuyedwKnhHuJkQP3wTmd4SL011RPkI_hoCC6tYvnpiuW-GMiI0UMO2mRHOQX9c19FJWmo_bPIuG7OW3u2uSfbOWWizcJY93VISl6CEnQpezdwf_SSbZxpk1WrKIl/s320/pk.png" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aerobisen kynnyksen hujakoilla tapahtuvat harjoitukset ovat itselleni niitä ehkä mieluisimpia; maisevat vaihtuvat kohtalaisen nopeasti ja juoksu on hyvää ja kevyttä. Good clean fun!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksussa, kuten kaikessa urheilussa sen koommin, mukavuusalueelle tai yksipuolisuuteen jämähtämisellä kuitenkin on kääntöpuolensa. Pk- aluetta huolella jynssätessä kasvattaa kyllä perustusta nopeammalle juoksulle, mutta on hyvä sisäistää että siinä se sitten about onkin. Puoli- ja kokomaratonin ennätykset tehdään harjoituksilla jotka on rakennettu hyvän pk- kauden päälle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin pk- vauhtiin tehdyn tietoisen panostuksen vaikutukset vauhtikestävyysvauhdeissa samoina ajankohtina. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnD9coeKs6d0PK4lhTY2fHV7XdQkQ0odSLr2Hi4p8Rw-FT0mly4awwMZb5PatQJRJh_yTZ7JIsmsjfg3YYaoIRkuiJm5pHJl0onGmvaL7RCKAOKFRXU3dnVTfF1TReNhTwmRXURxTzR-4x/s1600/vk.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="322" data-original-width="494" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnD9coeKs6d0PK4lhTY2fHV7XdQkQ0odSLr2Hi4p8Rw-FT0mly4awwMZb5PatQJRJh_yTZ7JIsmsjfg3YYaoIRkuiJm5pHJl0onGmvaL7RCKAOKFRXU3dnVTfF1TReNhTwmRXURxTzR-4x/s320/vk.png" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tulevan peruskuntokauden prinsiipit onkin taottu kahdesta eri alkuaineesta: kokemus kilpailutilanteista ja sykerajojen statistiikasta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">1. Olen pannut kiusallisesti merkille, varsinkin tämän vuoden <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2018/05/nuts-karhunkierros-80-km-2652018.html" target="_blank">Karhunkierroksella</a> ja Vaaroilla, että kestävyyteni nousuissa ja mäissä on sitä samaa kestävyyttä jolla raastan koko kilpailun läpi. Minulta ei löydy erillistä mäkivaihdetta, vaan kerään itseäni, puhallan ja laskettelen sykettäni jokaisen nousun jälkeen. Nousu nousulta juoksun päälle pääseminen vie enemmän aikaa, ja analyysini mukaan tässä syntyy ero terävimpään kärkeen (ei pidä tästä ymmärtää, että kilpailen voittaakseni. Oman suorituksen vertaaminen muiden aikoihin antaa kuitenkin viitekehyksen, jota vasten rakentaa harjoitteluaan).</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuleva peruskuntokausi sisältää yhden viikottaisen mäkiharjoituksen, jossa kipuan vähintään kilometrin ylöspäin (lue: verttitonni) jotain pienempää tai isompaa rinnettä joko pk- sykkeillä tai sitten nousut kunnolla juosten vk1- alueella. Lisäksi painotan peruslenkeillä mäkistä maastoa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mäkiharjoituksessa on nousumetrien haalimisen lisäksi plussana alamäkijuoksun harjoittelu, joka myös avaa jalkoja suorituksen aikana. </span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNJ6O3MPSnMP-z23fSZq3Wi6rVD1oz77pCjM2iECtRfKlZm4HMHM-6COKMM8sF0llCkcTvYtJFHCkgrziNNZ71-bxpfEUT3LJAQDeY79lMBEY5trrv-XgILy6O-KJYXoodJUMdA3wKsWE4/s1600/IMG_3132.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1350" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNJ6O3MPSnMP-z23fSZq3Wi6rVD1oz77pCjM2iECtRfKlZm4HMHM-6COKMM8sF0llCkcTvYtJFHCkgrziNNZ71-bxpfEUT3LJAQDeY79lMBEY5trrv-XgILy6O-KJYXoodJUMdA3wKsWE4/s400/IMG_3132.JPG" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mt Keinukalliolta laskeutuessa</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">2. Aion panostaa peruskuntokaudella myös nopeampaan juoksuun. Nopeat vedot pitävät hermo- ja lihasjärjestelmän aktiivisena, ja tuovat lisäksi liikkuvuutta ja lajivoimaa. Ne valmistavat myös vauhtikestävyysharjoitteluun, joka alkaa kevään kynnyksellä. </span><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Teen tämän niin, että lisään rentoja tasavauhtisia ja kiihtyviä, noin 100 metrin vetoja jokaisen peruslenkin keskelle tai lo</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ppuun. Määrä viidestä kymmeneen, ja palautus kävellen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Edittiä: tuohon peruskestävyyteen liittyen olen antanut itselleni sen verran palautetta, että pk1- alue on jäänyt aika vähälle huomiolle. Kesällä hankitun koiran myötä tähän on tullut muutos, päivään tulee puolesta tunnista puoleentoista reipasta kävelyä. Tämän huomaa hyvin palautumisessa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällaisia ajatuksia alkavan peruskuntokauden kynnyksellä. Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että pystyn harjoittelemaan loppuvuoden ilman työkiireitä. Aionkin ottaa kaikki irti tästä mahdollisuudesta, ja olla keväällä joko paremmassa kunnossa kuin koskaan tai tukevasti telakoituneena.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Niin tai näin, lähden alkavaan juoksukauteen jokaisesta askeleesta nauttien.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loistavaa marraskuuta ihmiset!</span></div>
<div>
</div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<br />
<br /></div>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-68208141113398439682018-10-07T12:29:00.002-07:002018-10-13T04:06:16.840-07:00Vaarojen Maraton 65 km 6.10.2018<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3TgrlJ4NlkzMapVcv6cZVXE1v_Uk-MompO_4dLeC4eHz3QZU6E7AO-FQ1FVcb8c8Pibv_mV3mizJV5TtRC0pKd5F5L8Bwh6PY3J83zrQ64ByuIr2TjaRU_mTHVkLieM698mhcPVhpbmYo/s1600/vaarat.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="114" data-original-width="144" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3TgrlJ4NlkzMapVcv6cZVXE1v_Uk-MompO_4dLeC4eHz3QZU6E7AO-FQ1FVcb8c8Pibv_mV3mizJV5TtRC0pKd5F5L8Bwh6PY3J83zrQ64ByuIr2TjaRU_mTHVkLieM698mhcPVhpbmYo/s320/vaarat.png" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkisuositus: Lenny Kravitz: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Azd6ex0ml0w" target="_blank">Low</a></span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lokakuu. Polkujuoksijan päässä kyseinen sana assosioituu nopeasti erinäisiin fiiliksiin, tuoksuihin, häivähdyksiin, sanoihin: ruska; tihkusade; vesistön ylitys; Ryläys; loppunousu; illan kähmä; Suklaamunat. Vaarojen Maraton. Voisiko mikään tapahtuma kruunata juoksuvuotta ikonisemmin kuin tämä Kolilla tapahtuva ruumiista irtautuminen, viimeinen rypistys ennen ansaittua ylimenokautta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oma valmistautuminen Vaaroille ei ollut ainakaan liiallisella kisaamisella pilattu, toukokuun lopun <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.com/2018/05/nuts-karhunkierros-80-km-2652018.html" target="_blank">Karhunkierroksen kasikymppinen</a> oli edellinen lappu rinnassa juoksemani reissu. Mietinnässä kyllä oli kaikenlaista, mutta elämä. Ulkoilua on toki tullut harrastettua, ainoastaan heinäkuussa otin hieman iisimmin ja juoksukilometrit jäivät normaalikuukautta vähäisemmiksi (osin myös pyöräilyn vuoksi). Treeni on ollut pitkälti peruskestävyyspainotteista, elo- ja syyskuussa otin mukaan vähän järjestelmällisemmin vauhtikestävyysharjoituksiakin. Kunto on tuntunut hyvältä pidemmän aikaa. Testilenkkinä juostu Sikakorven Laudatur (48 km, +1000 m) kulki mukavasti karvan yli neljään tuntiin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisaviikko meni jo tutun kaavan mukaisesti: keskiviikkona ja torstaina avaavia 200 metrin vetoja, perjantaina pelkkää lepäilyä. Tankkaus hoitui keskiviikon aamulenkin jälkeisellä 4 desin maltodekstriiniyllätyksellä (olen ollut koko vuoden syömättä sokeria, ja olo kyseisen lemmenjuoman kietaistuani oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Tunsin jokaisen ihokarvan naamassani). </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämän vuoden reitti tulisi olemaan kahdesta edellisestä vuodesta poikkeava, kun "keskisarja" kiertää kertaalleen ultramatkan reitin. Mukavaa vaihtelua, Vaarojen reitti tai sen variaatio on tullut huideltua jo viisi kertaa. Lyhyemmän reitin myötä dropbagin kanssa jahkailu jäisi myös pois, mikä täytyy huomioida mukana kannettavan nesteen ja energian kohdalla. Reitti poikkeasi Lakkalan kohdalla maratonin reitiltä Herajärven kierrokselle Pielisen ja Herajärven välistä ja kävisi kääntymässä Eteläpäässä yhtyäkseen Kiviniemessä tutulle reitille.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUfSwVn6_qRdvvPU8p3yuF0H34tJfwJfK5KyJLDIK4K6mbbRjeWUsfWAc1EwH-O-NIZK2EQ1WbZxYOsjC5-W_rLC06HjwsrjakCu1Np5icBH_JlOi1bqcVm5JHYW4sPlUuXMJtX04npm_H/s1600/vm_2017_130kmreitti_60.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1175" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUfSwVn6_qRdvvPU8p3yuF0H34tJfwJfK5KyJLDIK4K6mbbRjeWUsfWAc1EwH-O-NIZK2EQ1WbZxYOsjC5-W_rLC06HjwsrjakCu1Np5icBH_JlOi1bqcVm5JHYW4sPlUuXMJtX04npm_H/s400/vm_2017_130kmreitti_60.jpg" width="292" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eteläpään osuudesta en tiennyt etukäteen muuta kuin että se ei tulisi olemaan pelkkää neulaspoluilla rallattelua, vaan osittain kohtuulisen haastavaa ja teknistä könyämistä. Lisämausteen matkaan toisi perjantaina satanut ensilumi.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Katselin edellisen vuoden 134 km: n aikoja, ja asetin tavoitteeksi päästä maaliin alle 9 tuntiin. Olin myös päättänyt, että pakotan itseni pois mukavuusalueelta aina kun siihen matkaa tehdessä jämähdän. Toisin sanoen koitan ulosmitata tehdyn treenin täysimääräisesti.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pääsimme starttipaikalle reilut 10 minuuttia ennen lähtöä pienen pysäköintisekoilun jälkeen, ja siinä ajassa ehti juuri juosta pienet lämmittelyt ja moikata tuttuja. Lämpöä oli kolmisen astetta, eli shortsikeli.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Startista alkoi tutuksi tullut kolmen kilometrin Aamokin juoksu, jolla kärki erkani omaksi porukakseen aika nopeasti. Mäkrän nousun jälkeen takana tulevia ei enää näkynyt oikeastaan koko loppumatkalla. Porukan vauhti tasoittui hieman, mutta pysyi kuitenkin kohtalaisen napakkana. Juoksu kulki hyvin.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Noin kahdeksan kilometrin kohdalla huomasin, että sykkeet eivät laske alun rypistyksen jälkeen vaan seilasivat itsepintaisesti lähellä anaaerobista kynnystä. Tämä tietäisi miehen katkeamista ennemmin tai myöhemmin, joten himmasin vauhtia noin kympin kohdalla pykälän pienemmäksi. Terävin kärki katosi aika pian näköpiiristä, ja juoksinkin seuraavat 30 kilometriä omasta seurasta nauttien. Ensimmäisen kympin väliaika oli 56 minuuttia.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Herajärven kierroksen alkupätkä aina Rykiniemen 19 km joen ylitykseen ja huoltoon on melko helppoa ja todella kaunista reittiä. Olin ajatellut olevani huollossa noin 2,5 tunnin kohdalla, mutta matka oli taittunut puoli tuntia ripeämmin. Juoksu tuntui todella hyvältä, mutta alle minuutin huollon jälkeen sisäreisiin iski yllättäen kramppaamisen merkkejä liikkeelle lähtiessä. Olin juonut vain puoli litraa ensimmäisellä pätkällä, mikä oli selkeästi liian vähän. Tätä en sitten saanutkaan korjaantumaan enää koko loppumatkan aikana, vaan jouduin taiteilemaan suolatablettien kanssa loppuun asti.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwSKffiFMXX4jSWUKqrc2t448FiiT-S9BnPX-vpfb4Nx3WBaVtjP8jlwb7_GDHij3Pj8X0iz5VFmewlkKAgNScJPHM5Au0AAeSNkb9qF2Fd2Ze9OgTYdDkZ-z2AEvSjiI25P2UCkTlnbfm/s1600/VaarojenMaraton2018-186.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwSKffiFMXX4jSWUKqrc2t448FiiT-S9BnPX-vpfb4Nx3WBaVtjP8jlwb7_GDHij3Pj8X0iz5VFmewlkKAgNScJPHM5Au0AAeSNkb9qF2Fd2Ze9OgTYdDkZ-z2AEvSjiI25P2UCkTlnbfm/s320/VaarojenMaraton2018-186.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vesistönylitys. Kuva @karikuninkaanniemi</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huollon jälkeen alkoikin sitten mielestäni reitin hankalin ja raskain vaihe. Matka Rykiniemestä Eteläpään "roskikselle" reiluun 30 kilometriin oli ryläysmäistä nousevaa ja laskevaa kivistä ja mutaista syheröä, jonka siedettävällä vauhdilla juokseminen oli äkkiväärää ryskäämistä. Hommaa ei helpottanut paikoin jäätynyt lumi, joka liukastutti kivet ja kalliot entisestään. Polvet, nilkat ja sääret saivat koko ajan iskua kivistä jalkojen lipsuessa niille astuessa. Kahdesti kaaduin itkunsekaisen kiroilun säestämänä. Juoksu oli geishamaista töpöttelyä, mikä on omiaan lisäämään lihaskipua ja kramppaamista liikeratojen typistyessä. Aina kunnon pohjalle päästyäni otin vauhtia korostetulla loikalla, että saisin jalkoja auki. Eteläpäästä Kiviniemeen on hieman halpompaa pätkää, ja saavuin huoltoon ajassa 4:25. 20 edellisen kilometrin selättämiseen oli mennyt siis kaksi ja puoli tuntia. </span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiviniemen huollosta pari kilometriä juostuani sisäreisiin iski taas voimakkaampaa kramppaamisen oiretta, ja jouduin kävelemään metsään johtavaa polkua hyvän matkaa ennen kuin suola alkoi vaikuttamaan. Jalat kuitenkin vertyivät, ja pääsin selättämään Ryläystä hyvällä fiiliksellä. Juostut 40 kilometriä painoivat jo jaloissa, mutta rasitus oli vielä hallinnassa. Oli myös mukavaa, että Kiviniemestä eteenpäin reitillä oli 43 kilometrin matkalaisia tuomassa vaihtelua yksin puurtamiseen. </span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhdqf2PoVEfpg6rzuVL8Qc5cF05hxYya-xuw0IRcv5y0o3B_WApQGU1fmf_0Dmv7sPodyZpOuoV-m6HtDy7LBmiuthHPAEMBtcbtrjzKckQ_kpLwN6obwWsK4QGkHPqYAWCqlOcYiKiTQK/s1600/vaarojenmaraton2018-7033.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="640" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhdqf2PoVEfpg6rzuVL8Qc5cF05hxYya-xuw0IRcv5y0o3B_WApQGU1fmf_0Dmv7sPodyZpOuoV-m6HtDy7LBmiuthHPAEMBtcbtrjzKckQ_kpLwN6obwWsK4QGkHPqYAWCqlOcYiKiTQK/s320/vaarojenmaraton2018-7033.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: @onevisionfi #vaarojenmaraton2018</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kolinvaaran ja Ryläyksen läpi taistelu meni jo tottumuksen voimalla, ja lisääntyvästä väsymyksestä huolimatta yllättävän vaivattomasti. Väliaika 50 kilometrin kohdalla oli 5:45, ja totesin alittavani aikatavoitteeni helposti ilman suurempia haavereita. Olin tyhjentänyt kaikki kolme lötköpulloani taistelun tiimellyksessä, ja matka tieltä Peiponpellon huoltoon tuntui loputtoman pitkältä. Otin huollossa suolaa ja täytin kaikki pullot ja lähdin viimeisen osuuden kimppuun. </span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kombinaatio jäljellä olevan matkan vähyydestä ja Mäkrän päälle kiipeämisestä iski totaalisen väsymyksen kroppaan, ja jouduin patistamaan itseäni tosissaan matkavauhtia pitääkseni. Tyhjiin imetyn elimistön ja kipuilevien jalkalihasten lisäksi uupumusta ryyditti näön jatkuva sumeneminen, mikä johtui varmaankin kylmän viiman ja elektrolyyttivajeen yhdistelmästä. Tunsin vaeltavani kipuluolassa, ja aloin syömään elefanttia pala kerrallaan. Mäkrän jälkeinen hissukseen nouseva latupohja oli silkkaa murhaa, ja tässä vaiheessa Voronkov meni ohitse paskaa fiilistä maksimoiden.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj18qlG8bfBcmRZaYX0t3JV6TsUc2NPkLu-RkXuyaVgpNNzK1dMFwiuo8P0ouOKlYdVM1D_Iuo3S8RrlCmjnKsAyUUsw5DUCgbBsPPR3wxV1_TJgRdedQCoNCqqlOJTeGVyY6eUZfYs5lB5/s1600/VaarojenMaraton2018-594.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj18qlG8bfBcmRZaYX0t3JV6TsUc2NPkLu-RkXuyaVgpNNzK1dMFwiuo8P0ouOKlYdVM1D_Iuo3S8RrlCmjnKsAyUUsw5DUCgbBsPPR3wxV1_TJgRdedQCoNCqqlOJTeGVyY6eUZfYs5lB5/s320/VaarojenMaraton2018-594.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Peiponpellon jälkeisessä nousussa. Puhalluttaa. Kuva @karikuninkaanniemi</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuskastuttavan könyämisen jälkeen tajusin vihdoin laskevani jo viimeistä laskua kohti satamaa hakkelukseksi muussattujen etureisien huutaessa armoa. Pieni pätkä tietä ja sitten vielä loppunoususta nautiskelemaan. Kävelin jyrkät osuudet ja juoksin loput. Kohta olinkin nojailemassa maahan punaisella matolla jossain tajunnan reunamailla. Olin todella piipussa. Aika oli 7:45, ja olin sillä kokonaiskilpailun seitsemäs. </span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ5d901p-GrlfGLaYw4q0O0R4AzKWSjAevrbUVSYN7mGvgFRlP3gZVPgzSB7ykjkvRfOK1xrPkD2Rd8RjmwZAJv3zJjiJxf1Vv9O_4m4h5Ib4TKDMZzKO1OTe9DF5sVjuaGpml2PKx093Y/s1600/IMG_3090.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1382" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ5d901p-GrlfGLaYw4q0O0R4AzKWSjAevrbUVSYN7mGvgFRlP3gZVPgzSB7ykjkvRfOK1xrPkD2Rd8RjmwZAJv3zJjiJxf1Vv9O_4m4h5Ib4TKDMZzKO1OTe9DF5sVjuaGpml2PKx093Y/s320/IMG_3090.JPG" width="275" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maalissa. Kuva: Anne</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jälkikäteen voi todeta, että reitti oli rankempi kuin aikaisempi kahden kierroksen kilpailu. Tähän toki vaikuttaa se, että en päästänyt itseäni helpolla missään vaiheessa, vaan pakotin isompaa vaihdetta silmään aina kun mahdollista. Eteläpään osuuden olisi voinut tehdä itselleen helpommaksi tutkimalla reitin eteen tuomia käänteitä etukäteen. </span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Myös kisan jälkeiset tuntemukset kertovat omalta osaltaan reissun luonteesta: jalat ovat polvesta alaspäin ruhjeilla ja naarmuilla, ja lihassärky on kovempaa kuin koskaan. Tuntuu kuin olisin jäänyt auton alle. Elimistö on onnellisen sekaisin.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisan jälkeen totesin, että nyt saa Vaarat osaltani riittää. Katsotaan nyt..</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitokset kaikille muille juoksijoille, järjestäjille ja vapaaehtoisille mahtavasta tapahtumasta. Tämän parempaa kauden lopetusta ei vaan ole.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos myös matkaseuralle ja tietysti Annelle (sydän). Erityiskiitos kiropraktikko (DC) Ville Heinolle ukon virittämisestä kisakuosiin.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt lepäillään raivokkaasti!</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tapahtuman kaikki tulokset löytyvät <a href="https://my3.raceresult.com/95123/results?lang=fi#0_05FB5F" target="_blank">täältä</a>.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varusteet:</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengät: Hoka One One Evo Jawz. Jännitin hieman Jawzien kestoa Vaarojen karussa maastossa, mutta kengät pysyivät kasassa muutamaa repeämään lukuun ottamatta. Pito oli hyvä.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Liivi: Salomon S-lab Ultra 5.</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sukat: Stance</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Housut: Inov8 Race Elite</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paita: Sikakorven Sisu- pyhäasu</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Irtohihat: dhb</span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Energiat tuli 17 kpl High5- geeleistä, ja jokaiseen juomapulloon laitoin Dexal- nesteytystabletin. </span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-1040874111485532402018-06-06T04:27:00.000-07:002018-06-06T04:27:41.757-07:00Miksi?<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieGNCaN4TutUeJIJ5kZdUGnAtXpsCxC31TSiOa2uHF8gvbfW2lfKR2GxUDAJXlZ_6kg2u0o8pEUdpjNwTSu52HXsi0pMVMqGI9hLM_jDcixay6alV4V_02LEqjzkN5655TfD-XWQFenoaL/s1600/IMG_2852.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieGNCaN4TutUeJIJ5kZdUGnAtXpsCxC31TSiOa2uHF8gvbfW2lfKR2GxUDAJXlZ_6kg2u0o8pEUdpjNwTSu52HXsi0pMVMqGI9hLM_jDcixay6alV4V_02LEqjzkN5655TfD-XWQFenoaL/s320/IMG_2852.JPG" width="320" /></a></div>
<br /></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkisuositus: Quinn Sullivan: Something For Me</span><br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/C1oIzzxtOUQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/C1oIzzxtOUQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe><br />
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
</div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos minun pitäisi pukea juoksuharrastukseni jonkin kysymyksen muotoon, se olisi varmasti Miksi? Sen verran useasti kuulen tuon kysymyksen tuntemattomilta ja tutuilta, varsinkin juoksua harrastamattomilta sellaisilta. Lintuperspektiivistä tätä kummalista touhua objektiivisesti tarkastellessa ihan validi kysymys. Mutta yhtä usein kuin muiden suusta, tämän saman kysymyksen kuulee myös oman pään sisällä. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kello soi säkkipimeänä räntäsateisena marraskuisena aamuna 4:40. Edessä on 30 km otsalampun valaisema aamulenkki ennen töitä. Kahvia juodessa ja verkkaisesti puolta vaatekaappia päälle pukiessa, ulos pimeään tuijottaessa: miksi?</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaarojen maratonin reitin alkupätkää yksin juostessa, vatsassa sormustimellinen juuri nautittua kanakeittoa, liivissä dropbagistä otetut täydennykset, kropassa muutaman minuutin pysähdyksen aiheuttama vilunväreily. Juoksen samassa paikassa kuin viisi tuntia aiemmin, edessä uudelleen samat ponnistukset ja 43 kilometriä jotka jo painavat jaloissa melkoisesti: miksi? Miksi?</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaikka juoksu onkin minulle hyvän olon ja arjen energian lähde, ja vaikka se sopivasti terävöittää tulevaan työpäivään tai vaihtoehtoisesti maadoittaa päivän aikana stressaantuneen mielen, aina välillä joudun miettimään syitäni juoksemiseen. Miksi juoksen? Juoksenko "oikeista" syistä? Hyvinvointiin ja energian saamiseen riittäisi vähempikin ja enemmän kompromissisävytteinen harjoittelu. Metsässä juoksemalla hoidan varmasti luontosuhdettani, mutta senkin voisi tehdä toisella tavalla. Vaikka treenaan myös kilpailut mielessä, en kilpaile ensisijaisesti menestyäkseni vaan ensisijaisesti haastaakseni itseni ja todetakseni ettei rajoja ole muualla kuin mielikuvituksessa.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suihkun jälkeen peiliin katsoessa saatan tuntea mielihyvää, että takaisin katsoo suhteellisen urheilullinen ja hyvin säilynyt mies. Toisaalta muutamien vuosien takainen rantavartalo on kokenut metamorfoosin kun salilla huhkitut yläkropan lihakset on syöty evääksi tuhansien kilometrien juoksemisella. Olen syönyt itseäni kilotolkulla. Paidan koko on vaihtunut L: stä S: ään. Unelmavartalon perässä tuskin siis juoksen. Miksi siis?</span></div>
<div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBngxzHeMRIiPnUnpWc3muyqRS8EDbG1zDm4OJW6irOQt7WiuqT7L8lG9vBm5ehUXo0vVqompcAAuuxK7w3oyc4igKlITTRy2QJUwBnnaYDUE5yWrexjG7tTlW9BPjFe2wx66OxJqhNNO4/s1600/DSC_8315.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="790" data-original-width="1600" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBngxzHeMRIiPnUnpWc3muyqRS8EDbG1zDm4OJW6irOQt7WiuqT7L8lG9vBm5ehUXo0vVqompcAAuuxK7w3oyc4igKlITTRy2QJUwBnnaYDUE5yWrexjG7tTlW9BPjFe2wx66OxJqhNNO4/s400/DSC_8315.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nuuksio Classic. Kuva: Poppis Suomela</span></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Äärimmäisen suorituksen aikana ihmismieli surkastuu lopulta nuppineulan pään kokoiseksi ja keskittyy ainoastaan kaikkein olennaisimpaan. Jalkaa toisen eteen, juomaa ja energiaa tasaisesti, taka- alalle työnnettyjen kiputilojen varovaista kuulostelua. Itselleen mieluisten asioiden ajattelua. Samalla henkinen kuona ja painolasti työntyy vähitellen laidan yli. Tämän henkisen puhdistumisen rinnalla kulkee vastaavanlainen fyysinen alasajo, kun väsymyksen astuessa kuvaan elimistö ja keho turvautuvat pahanpäivänvaroihin ja varatankin varatankkiin jatkaakseen taivalta. Ihminen kuoriutuu henkisesti ja fyysisesti ytimeen asti. Tämä kaikki tapahtuu useimmiten luonnon keskellä, ihmisen pieneksi tekevissä upeissa maisemissa, mikä antaa ihmisenä olemiselle ihan uuden merkityksen. Olen osa kaikkea tätä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Runsaan luonnossa liikkumisen myötä olen alkanut kokemaan uudenlaista merkityksellisyyttä arjessa. Aikaisempi lempiharrastukseni metsästästys ei enää juurikaan kiinnosta minua, muuten kuin lähiruoan lähteenä. Olen alkanut jopa kierrättämään, todennäköisesti ainoana insinöörinä maailmassa (toki hieman avustettuna). Ruokatottumukset ovat muuttuneet reilusti kasvispainotteisemmiksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pitkässä suorituksessa, varsinkin vaikeina hetkinä, kannan mukanani lähimmäisiäni ja rakkaimpiani tavalla jota he eivät varmasti täysin ymmärrä. Mietin miten onnekas olen, ja että minulla on läheisteni myötä kaikki mitä voin toivoa. Tunnen pohjatonta kiitollisuutta, että saan ja pystyn harrastamaan juoksua tietäen että kaikki on hyvin. Rakkauteni kasvaa askel askeleella.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämän ympäristöni ja läheisteni kanssa saavuttamani rauhan lisäksi olen löytänyt myös rauhan olla itseni kanssa, ja oppinut pitämään itsestäni ihan eri tavalla. </span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">Olen kiitollinen, että olen tehnyt itsestäni juoksijan. Tämän kiitollisuuden myötä on itsestäänselvää, että pidän itseäni hyvänä. </span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">Koitan järjestää kunnon yöunet joka yö, ja j</span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">ätän väliin lähes kaikki kissanristiäiset</span><span style="font-family: verdana, sans-serif;">.</span><span style="font-family: verdana, sans-serif;"> Huollan kroppaani, ja kiinnitän koko ajan enemmän huomiota ruokavaliooni. En ole syönyt sokeria puoleen vuoteen.</span><br />
<span style="font-family: verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: verdana, sans-serif;">Juoksuharrastuksen myötä tällainen itsensä ytimeen asti purkaminen- joskus jopa äärimmäisen tuskan kautta- ja sen jälkeen uudelleen rakentaminen, aina vähän laadukkaammista rakennusmateriaaleista, tapahtuu kerta toisensa jälkeen. </span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaarojen ultran toiselle kierrokselle lähtee siis parempi ihminen kuin ensimmäiselle, ja Rukalle saapuva mies on jalostuneempi versio Hautajärveltä lähteneestä. Lenkiltä tulee muuttunut mies.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Siksi.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi480dTYnXynce3V0zKdV96AGjEWyX6YwdRo6YLSsy25QfJ8MvDuKeq0DPRuXfJainc6b0Lva1Hfz7UR9wXg_8mVaUWxI2agYPCxm21BDabkOOzh4ra_bDYuJIR-O2aEJTsOHYlNE1OHsr/s1600/IMG_2811.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1281" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi480dTYnXynce3V0zKdV96AGjEWyX6YwdRo6YLSsy25QfJ8MvDuKeq0DPRuXfJainc6b0Lva1Hfz7UR9wXg_8mVaUWxI2agYPCxm21BDabkOOzh4ra_bDYuJIR-O2aEJTsOHYlNE1OHsr/s320/IMG_2811.JPG" width="255" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
</div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span></div>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-19195495483226018722018-05-27T21:11:00.002-07:002018-06-04T22:51:39.423-07:00NUTS Karhunkierros 80 km 26.5.2018<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP7As7N3atl-j9BRGzRcuRqgIp6fPOmjSzahHT3o3U00yVHsgOsCKV9Dnd27zngVSlq7uIxHbnt39ERAHJuLqEJvpxteFFaf75Hqoz1N5Tm0D70uCndhcvDzipb_j71QkqXSMRDlkPsTAT/s1600/kk.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="127" data-original-width="188" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP7As7N3atl-j9BRGzRcuRqgIp6fPOmjSzahHT3o3U00yVHsgOsCKV9Dnd27zngVSlq7uIxHbnt39ERAHJuLqEJvpxteFFaf75Hqoz1N5Tm0D70uCndhcvDzipb_j71QkqXSMRDlkPsTAT/s400/kk.png" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Toukokuun loppu tietää kesän alkamista ja tietenkin mahtavia polkujuoksukarkeloita Kuusamossa. <a href="https://nutskarhunkierros.fi/en/" target="_blank">NUTS Karhunkierros</a> on kasvanut maan suurimmaksi tapahtumaksi, ja eri matkoilla viivalla tulisi olemaan 2 600 juoksijaa. Mahtavaa!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oma valmistautuminen alkuvuoden päätapahtumaan oli sujunut mukavan nousujohteisesti helmikuun lopun (ja Transgrancanarian DNS: n aiheuttaneista) polviongelmista selvittyäni. Valmistavana kilpailuna juostu <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2018/04/sipoonkorpi-trail-30k-2142018.html" target="_blank">Sipoonkorpi Trail</a> antoi olettaa treenin imeytyneen kiitettävästi, ja vaivatkin loistivat poissaolollaan. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kävin starttia edeltävänä iltana kevyellä irroittelulenkillä pitkän ajomatkan jumit karistaakseni, ja juoksu tuntui muutaman päivän keventelyn jälkeen todella hyvältä. Muutenkin fiilis oli yllättävän rento ja mieli valoisa. Vaatetustakaan ei tarvinnut stressata, s</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">ääennusteiden mukaan </span><a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/05/nuts-karhunkierros-80-km-2752017.html" style="font-family: Verdana, sans-serif;" target="_blank">edellisvuoden</a><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> hankiralli tulisi vaihtumaan kesäisiin lämpötiloihin ja auringonpaisteeseen. Tulvahuippukin oli ohitettu äitienpäivän tietämillä, joten reitti tulisi olemaan parasta A- luokkaa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisa- aamuun heräsin kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen. Kevyt aamupala kitusiin ja nokka kohti bussikuljetusta starttipaikalle Hautajärvelle. Matkan aikana ehti hieman mietiskellä prinsiippejä tulevaan. Päätavoite olisi päästä maaliin alle 10 tuntiin. Väitavoitteina saapua Oulankaan (27 km) hyvissä ajoin ennen 53 km: n lähtöä ja Juuman Basecampiin kuuden tunnin hujakoilla. Loppu puristettaisiin väkisin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hautajärvellä startin odottelu meni puskassa käydessä, tuttuja moikatessa ja hieman lämmitellessä. Fiilis oli oikein hyvä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vihdoin kello löi 7 ja oli aika aloittaa päivän epistola. Reitin alku on helppoa ulkoilu- uraa, ja vauhti on sen mukaista. Kovavauhtisella alulla saa järjestettyä itselleen tilaa juosta, ja koneet mukavasti käyntiin. Kärjestä irtosi hiljalleen neljä juoksijaa omaksi ryhmäkseen, itse jäin edellisvuoden Vaaroilta tutun Toni Malmin kanssa muodostamaan kakkosryhmän. Kuusi ensimmäistä kilometriä meni reilusti alle viiden minuutin km- vauhtia ja ensimmäinen kymppi 48 minuuttiin. Juoksu kulki mainiosti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Noin 15 km kohdalla Tonilla alkoi olemaan hieman ongelmia, ja kohta olin itsekseni matkaa tekemässä. Näillä matkoilla on parempi juosta silloin, kun juoksu kulkee. Ja sehän kulki. 20 kilometrin väliaika oli 1:50, ja kaikki oli kunnossa. Ainoastaan jano tuntui olevan koko ajan, ja lämpötila nousi selvästi jo aamusta. Olin ottanut vain kaksi lötköpullollista vettä ensimmäiselle pätkälle, ja juoma loppui hyvissä ajoin ennen huoltoa. Saavuin Oulankaan ajassa 2:30, reilusti tavoitteessa. Täytin lötköpullot ja otin dropbagistä yhden lisää selkään, täydensin geelivarastot ja join kuin kameli. Kaksi vihreätä kuulaa suuhun ja takaisin reitille kohti Juumaa. Aikaa huollossa meni kaksi minuuttia. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8XW2TVdi4UgbtO_Dz4jXla4Y03TPH1UKqzfHFvXeWTxacMcjTyNCS3wSMD1BAsC-3_yBg31yenkv8IVj0kA8r5kaiuBJlkP7M7ULH8mgOkyvusEERUio3eZZnWwVvmcstO6eXyWsJd8FP/s1600/IMG_2854.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8XW2TVdi4UgbtO_Dz4jXla4Y03TPH1UKqzfHFvXeWTxacMcjTyNCS3wSMD1BAsC-3_yBg31yenkv8IVj0kA8r5kaiuBJlkP7M7ULH8mgOkyvusEERUio3eZZnWwVvmcstO6eXyWsJd8FP/s400/IMG_2854.JPG" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oulanka. Kuva: Antti Risikko</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Rannasta joen törmälle noustessa sisäreisiin iski yllättäen kramppaamisen merkkejä, ja otin saman tien kaksi suolatablettia runsaan veden kanssa. Hiljalleen jalat vertyivät juostessa, ja meno jatkui taas suotuisasti. 30 kilometriä täyttyi ajassa 2:45. Oulankajoen törmää juostessa selkä edellä vastaan tuli yksi neljästä karkulaisesta kramppaavia jalkoja valitellen. Lämpö tuntuikin nousevan koko ajan, ja nestettä kului reilusti enemmän kuin sitä oli matkassa. Edellisvuodesta oppineena tiesin että tämä Oulanka- Juuma-osuus olisi raskas juurakkoineen ja suo- osuuksineen, ja koitin välttää turhaa riehumista vaikeilla pätkillä. Tiesin myös odottaa 53 km: n kärjen ohittavan minut jossain välissä, ja siihen ei saisi henkinen korttitalo romahtaa. Tämä tapahtui reilusti myöhemmin kuin edellisenä vuotena, kun Valido pyyhkäisi ohi loivassa ylämäessä. Vähän tämän jälkeen vastaan tuli MP, jolla oli tullut jalkaongelmia ja sitä kautta keskeytys. Olin siinä vaiheessa kolmantena. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaikka juoksu kulkikin hyvin, lämmin keli alkoi möyhentämään miestä. Suu oli kuiva kuin vanhan piian uni, ja jaloissa tuntui vähän väliä kireyttä. Matka alkoi painamaan, ja nestekin loppui. Jouduin odottamaan täydennyspaikkaa loputtomalta tuntuneen pätkän ja aloin esittämään tummumisen merkkejä, kunnes vihdoin hyppäsin polvia myöten Kitkajokeen ja koitin juoda sen tyhjäksi. Olo kohentui hiljalleen parempaan. 50 km: n väliaika oli 4:55, hyvin tavoitteessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Neste loppui jokunen kilometri ennen Juuman Basecampia, ja olin mennyt onnellisesti sekaisin geeliaikataulussani. Suolatabletitkin loppuivat. Pahinta kuitenkin oli, että huomasin Juuman ulkoilureittiä työntäessäni kenkä/ sukka- kombinaationi hiertäneen jalkapohjiani jo pitkän aikaa. Molemman päkiän alla tuntui askel askeleelta ikävämmältä, varsinkin kivien tai juurten päälle astuessa. Ihan kevätjuhlakunnossa en siis Juumaan päässyt. Juuman väliaika oli 6:11. Join taas mielipuolisesti, täytin pullot ja otin suolaa suoraan paketista. Aikaa kului sählätessä viitisen minuuttia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Liikkeelle lähtiessäni tajusin, että kuljettu matka ja lämpö alkavat kumuloitumaan niskaan tosissaan. Askel ei ollut enää kovin kevyt, ja kireät lihakset saivat jalat potkimaan kiviin ja juurakoihin maukkaasti. Ja niitähän reitillä riittää. Kerran kompastuin pitkospuulle astuessani ja löin pääni pitkospuun reunaan matkalla suon syleilyyn. Aurinkolasit suosta mukaan ja takaisin hevosen selkään. Aloin pätkimään edessä olevaa matkaa mielessäni selkeisiin etappeihin. Ensin 70 km, sitten 74 km (kymppi maaliin) ja 77 km (Konttainen). Tätä pätkintää tehdessäni havahduin kiusalliseen tosiasiaan, että en näe reittimerkkejä missään. En ollut huomannut Porontimajoen kohdalla reitin kääntymistä oikealle, vaan jatkoin kieli vyön alla edessä nousevaan mäkeen aivan kuin reitti ei tarjoaisi riittävää määrää vertikaalitunkkausta itsessään. Huutokiroilin ja meinasin laittaa pillit pussiin, pummi oli sattunut juuri alkavaan tummumisen hetkeen ja tuntui täysin ylitsepääsemättömältä esteeltä. Jalkapohjat olivat aivan tulessa, ja olin potkaissut oikean pikkuvarpaani kipeästi kiveen. Vitutti. Kunnes näin Maksimaisen Villen nousemassa samaa mäkeä ylös, reittimerkit hakusessa, pyöritellen päätään ja elekielestä päätellen kiroilevan melkoisesti. Mistään ei saa niin paljon intoa kuin toisen ihmisen epäonnistumisesta, ja kirmasin reitin löytäneen Villen perään kuin uudestisyntynyt. Viimeiset kilometrit Konttaiselle mentiin sitten tällä porukalla. Kumpuvaaran kivikkoiset rinteet ja juurakkoiset polut alkoivat tuntumaan jo todella pahalta jaloissa, ja nesteet olivat taas lopussa. Viimeiset portaat ennen huoltoa edeltävälle vaaralle tuntuivat lyijyltä jaloissa, ja sen jälkeinen alamäki terävine kivineen korvensi jalkapohjia joka askeleella. Oikean kengän läpi valui verta kipeän varpaan kohdalta. Täytin huollossa pullot ja menin hetkeksi valuvan veden alle viilentymään. Huoltoon meni kaksi minuuttia, ja lähdin sieltä viimeiselle osuudelle ajassa 8:34. Alle 10 tuntiin mentäisiin ilman suurempaa haaveria. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loppumäkiin otin taktiikaksi juosta kaikki mahdolliset juostavat pätkät. Jalkapohjien kipu heltyi aina kävellessä, ja kävelystä juoksuun lähtö oli aina vain tuskallisempaa. Parempi siis vain juosta. Ylämäkeen tunkkaamisen sai tehdä aika varovasti, kun pohkeet ja reidet kiristelivät heti jos koitti käyttää enemmän voimaa. Ei sillä, että niitä voimia enää hirveästi olisi ollut jäljellä. Valtavaaran päältä oli huikaisevan hienot näkymät, joita olisi voinut jäädä ihailemaan loputtomiin. Mutta kun on tämä kisa juostavana. Sain vielä uuden vaihteen silmään alkaneessa alamäessä ja tasaisella, ja sitten edessä olikin enää Rukan takapuoli. Könysin sen ylös hapottavilla jaloillani ja kohta laskinkin jo kohti kisakylää. Askeleen lennokkuus ei ihan vastannut tuntumaa jalkapohjissa, mutta alkava euforia sai unohtamaan kivun. Olin maalissa ajassa 9:36, ja sillä kilpailun viides. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWcUzOKtyzAXH1w4IGkO3UBprD6cTGL2h0lT2y09BulgKMaCMTlIxwL5Npw4IojtJO879SZGmdAWyKJqDtvoCZEfRezBHtT0AXrsvuZX5ghhSkLajBxnOJ-Z10n3MLUrsBVKRrmxk83axy/s1600/nutskk2018-6059.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWcUzOKtyzAXH1w4IGkO3UBprD6cTGL2h0lT2y09BulgKMaCMTlIxwL5Npw4IojtJO879SZGmdAWyKJqDtvoCZEfRezBHtT0AXrsvuZX5ghhSkLajBxnOJ-Z10n3MLUrsBVKRrmxk83axy/s400/nutskk2018-6059.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maalissa. Photo: @onevisionfi #nutskarhunkierros2018</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen juoksuuni oikein tyytyväinen. Vauhdinjako oli melko optimaalinen, vauhdikkaammalla alulla sain pankitettua aikaa lopun koitoksiin. Lämpimästä kelistä huolimatta neste- ja energiapuoli toimivat kohtuullisen hyvin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin tavasta, jolla pystyin käsittelemään ongelmia matkan aikana. Tummumisen hetkiä tulee, mutta pitää luottaa siihen että ne väistyvät kun vaan pysyy liikkeessä ja huoltaa itseään. Kipu tulee myös jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin. Sen kanssa pystyy kuitenkin elämään, jos ei anna sille ylivaltaa vaan tarkastelee sitä "ulkopuolisen" silmin. Kipu usein turtuu tai muuttuu muulla tavoin siedettävämmäksi. Kunhan vaan pysyy liikkeellä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCTOwsZj81EiIdxT2auuDIjiS6sxlk6IXfzgZrp2wgwgNnYzDPpC4qYodux9YbR05Tl7RiLE3KX7JCiHRqiIwf2UzG7cVYenL4sW-c6rufQk-3vThqZuL2hBpiTU-O2pI12Kf6JM5OhCpr/s1600/aika.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="333" data-original-width="1172" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCTOwsZj81EiIdxT2auuDIjiS6sxlk6IXfzgZrp2wgwgNnYzDPpC4qYodux9YbR05Tl7RiLE3KX7JCiHRqiIwf2UzG7cVYenL4sW-c6rufQk-3vThqZuL2hBpiTU-O2pI12Kf6JM5OhCpr/s400/aika.png" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oma osansa näillä reissuilla on luonto, jonka tunnen juostessa kaikilla aisteilla ja johon koen ikäänkuin sulautuvani pieneksi osaksi. Juoksun kulkiessa hyvin maisemista pystyy nauttimaan, ja heikompina hetkinä luonnon kauneudesta voi ammentaa voimaa ja jaksamista. Tosin muutama juuri ja kivenmurikka tuli kyllä kirottua alimpaan helvettiinkin, että se siitä zeniläisestä luontosuhteesta. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pisteenä iin päälle oma avovaimoni juoksi Rukalla ensimmäisen polkukisansa ikinä. Mahtava ja suunnatonta ylpeyttä herättävä suoritus, tosin tässä näkee varoittavan esimerkin vaikutuksen. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt vähän lepoäillään ja sitten mietitään seuraavia etappeja. Kalenterissa ei ole vielä kuin Vaarat, joten jotain tekemistä pitäisi keksiä kesälle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos vielä kaikille kanssajuoksijoille, kannustajille ja järjestäjille mahtavasta tapahtumasta!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Edit:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varusteet:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Liivi: Salomon S/lab Ultra Sense 5. Pienestä koostaan huolimatta vetää uskomattoman paljon tavaraa sisäänsä, ja liivi istuu kuin iho. Juoma kulki kolmessa 0,5 litran lötköpullossa, joista yhden otin kyytiin vasta Oulangassa dropbagistä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengät: Hoka One One Evo Jawz. Mietin pitkään näiden ja Speedgoat 2: n välillä, päätyen kevyempään ja mataladorippisempaan Jawziin. Karhunkierroksen maasto on pääosin pehmeää alustaa, joten ylimääräistä vaimennusta ei tarvita. Jawz on paras polkukenkä jolla olen juossut, mutta sen pintamateriaali ei ole kovinkaan kestävää. Heitin repaleiset kengät roskiin kisan jälkeen, niillä oli juostu Stravan laskujen mukaan 230 km. Kevyempi polkukenkä siis hakusessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Housut: Salomon Agile</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paita: Sikakorven Sisu-kisapaita.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sukat: Asics. Tein kisa- aamuna kohtalokkaan virheen, ja valitsin nämä Injinjin lyhyiden sukkien sijaan. Varmaan jonkun todella pätevän syyn vuoksi, todennäköisesti värin. Molemmat jalan päkiät olivat yhtä isoa rakkoa, ja hiertäminen alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa. Tämä taas vahvistaa sen tosiseikan, että kisassa ei saa kokeilla mitään uutta </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Takki: Salomon Bonatti Pro. Pakollisiin varusteisiin kuuluva kuoritakki, jota ei todellakaan tarvinnut reissulla, maalissa nestehukan aiheuttamassa horkassa täristessä sitäkin enemmän. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Energia: noin 20 kpl High5- geelejä, pari vihreää kuulaa Oulangan huollossa ja pussi Chimpanzee- geelikarkkeja. Nestettä meni karkean arvion mukaan noin 7 litraa, mikä oli liian vähän. Pullojen täytön yhteydessä laitoin sekaan High5- nesteytystabletteja, pois lukien Kitkajoesta ottamaani veteen. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-80214518079662992602018-04-22T01:54:00.001-07:002018-04-22T02:33:12.889-07:00Sipoonkorpi Trail 30k 21.4.2018<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGb7bix5uNqgsD1g3pke_6Ma82vIrAse8MWQKWMC4y1DJXu6aMIq_-DtdunuvZsL1Wq5zGHXDsC0mVHiWkfqha4bX_axPQl8tp2OqasiZ0g1HSAgSrQ4GO9kaFOPFspKGI0ib4DlqLlXs/s1600/2018-04-22_10h28_03.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="202" data-original-width="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGb7bix5uNqgsD1g3pke_6Ma82vIrAse8MWQKWMC4y1DJXu6aMIq_-DtdunuvZsL1Wq5zGHXDsC0mVHiWkfqha4bX_axPQl8tp2OqasiZ0g1HSAgSrQ4GO9kaFOPFspKGI0ib4DlqLlXs/s1600/2018-04-22_10h28_03.png" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huhtikuun loppupuolella juostava Sipoonkorpi Trail on näköjään jämähtänyt pienimuotoiseksi perinteeksi kevääseen kirmatessani, tämä kerta oli jo kolmas kun sinne lähdin rymyämään. Ja mikäpä siinä, hyvä reitti upeissa maisemissa vartin ajomatkan päässä kotoa. Ajankohta vieläpä mitä passelein Karhunkierrosta ajatellen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olin suunnitellut tekeväni lauantaina pidemmän harjoituksen niin, että juoksisin 3 kympin kisan jälkeen vielä reilun tunnin määrää ja ultramaisempaa treenivastetta saadakseni. Niinpä pakkasin mukaan normaalia enemmän vaatetta ja energiaa sekä vaihtokengät.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisa- aamu meni vimmaiseksi oravanpyöräksi, kun nukuin reilusti normaalia pidempään. Puurot ja alektrolyyttijuomat sisuksiin, kamat autoon ja rock and roll lähes kuurouttavasti pauhaten kohti Kuusijärveä ajonopeussuosituksia renessanssihenkisesti noudattaen. Numerolappu nopeasti kisatoimistosta matkaan ja kamoja virittelemään. Alkuverkka jäi vajaaseen kymmeneen hätäisesti sutaistuun minuuttiin. Sitten takki autoon ja lähtökarsinaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/04/sipoonkorpi-trail-30-km-2942017.html" target="_blank">Edellisvuoden</a> aikani samalla matkalla oli 2:27, ja alle 2,5 tuntiin päätin tähdätä tälläkin kertaa. Reitti tulisi olemaan ennakkotietojen ja omien lenkkien perusteella hieman takkuisempi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kärki lähti totutusti painelemaan napakkaa kyytiä alun kuntorataosuutta, ja vastikään sängystä ylös repäisty kroppa protestoi kohtaloaan vimmaisesti. Reitti kisan ensimmäisillä kilometreillä on helposti juostavaa, ja vauhti pysyy pitkään alle vitosessa. Itseäni puhallutti melkoisesti, mutta pikkuhiljaa elimistö rupesi ymmärtämään että tässä juostaan nyt vielä jonkun aikaa. Parempi vaan tehdä yhteistyötä. Ensimmäisen kympin väliaika oli 51:38, vajaa minuutti viime vuotista jäljessä. Olin tässä vaiheessa tippunut terävimmän kärjen taakse muodostuneen bubbling under- osaston ainoaksi jäseneksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksu oli alkanut kulkemaan mukavasti alun takkuilun jälkeen, mutta silloin tällöin elimistö koitti selvästi pakkailla pillejä pussiin ja hyydyttää ukon korpivaellusta. Kannustin itseäni tällöin "Nauti nyt, saatana"- mantralla ja hörpyllä elekrtolyyttijuomaa. Kolmenkympin sakkolenkiltä ihmisten ilmoille paukahtaessani kuulin olevani neljäntenä, ja tajusin kovinta alkuvauhtia pitäneiden (MP ja Tomi Mikkola) olleen lyhyemmällä lenkillä. Toisen kympin väliaika oli 57:13, vajaat kaksi minuuttia edellisvuodesta hitaammin. Matka alkoi hitusen painamaan jo.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reitin loppu on normaalisti aika helppoa pätkää, mutta nyt tasainen metsätie oli monin paikoin joko todella vetelässä kunnossa tai sitten roudan takia jalan alla inhottavasti pettävässä muodossa. Väsyneillä jaloilla vauhdin tavoittelu tällaisella alustalla on kovin hankalaa, ja vie voimia kuin avioeroprosessi. Lyhyempien matkojen osallistujien ohittelunkin sain tehtyä itselleni jotenkin hankalaksi, ja kävinkin muutamaan otteeseen syleilemässä maankamaraa ajolinjoja hakiessani. Kuusijärveä kiertävälle kuntopolulle törmätessäni huomasin pääseväni alle 2,5 tuntiin, joten loppupätkän rullailin kevyemmin maaliin. Aika oli 2:29:16, ja olin sillä viides. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQQX6K1Gm6TswBYNS8LG9W4A5ssexajX8I3braezwvzU_N8GC4bgwXuPz3DVLdFKj75IwZsItpsZFpZwgkwqRHTUNdjgLvlO5rW-RiZfJ_CXwk3bwQzY96ZJtinGDOEVOPDKv7mw0GqlFg/s1600/IMG_2797+%25281%2529.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQQX6K1Gm6TswBYNS8LG9W4A5ssexajX8I3braezwvzU_N8GC4bgwXuPz3DVLdFKj75IwZsItpsZFpZwgkwqRHTUNdjgLvlO5rW-RiZfJ_CXwk3bwQzY96ZJtinGDOEVOPDKv7mw0GqlFg/s400/IMG_2797+%25281%2529.JPG" width="318" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reitti osoittautui reilusti edellisvuotta raskaammaksi, varsinkin kolmenkympin takalenkki mankeloi jaloista mehuja ja samalla miehestä vauhtia isolla kädellä. Alustan skaala ulottui umpijäästä routakoppuran ja mutavellin kautta kuivaan neulasbaanaan, jota tosin oli vähemmän kuin olisi toivonut. Sipoonkorvessa on kaatunut vuoden aikana reilusti puita, ja reitillä ryskääminen tuntui välillä kolmenkympin aidoilta vesihautoineen. Kävin kertaalleen kulkusia myöden virkistävässä kylvyssä, kun askelmerkki ei oikein osunut kohdalleen isomman lämpäreen ylityksessä. Reitti oli merkitty hyvin, tosin muutamassa kohdassa reitti oli viety tiheän kuusiryteikön läpi, jolloin vaarana on törmätä puuhun silmät kiinni havuseinän läpi rynnätessään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisan päälle suunnittelemani tunnin lenkki jäi kuuteen kilometriin, energiat loppuivat totaalisesti ja mies alkoi jäätymään runsaasta vaatetuksesta huolimatta. Eiköhän siinä ollut yhdelle päivälle tarpeeksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Päivän positiivisin anti oli ehdottomasti polven oireeton performanssi hankalassa maastossa. Ei mitään tuntemuksia juostessa eikä sen jälkeenkään. Nyt täytyy vaan muistaa huoltaa paikkoja, niin pysyy ITBS: n oireet loitolla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juoksin kisan <a href="https://www.hokaoneone.eu/en/men-trail/evojawz/1091578.html?dwvar_1091578_color=CCTRS#start=7&cgid=men-trail" target="_blank">Hokan Evo Jawz</a>- kengillä, ja ne toimivat loistavasti. Niissä on kolmen millin dropin ja keveyden myötä vähän X- talon- mainen tuntuma, mutta kengän istuvuus ja pito ovat paremmat. Huippukenkä tällaiselle keskimatkalle, mutta ultralle en niitä uskaltaisi laittaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kaikki tulokset <a href="http://www.racetecresults.com/live.aspx?CId=16587&RId=107" target="_blank">täällä</a>.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-23509560035465509692018-04-06T06:44:00.001-07:002018-04-06T06:44:03.039-07:00Q1<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Musiikkia lukemisen taustalle: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=_JdP-1KFQF8" target="_blank">Kamchatka: Perfect</a></span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMP8mpA0le18l5OTRz2DvvE_njhRlPQSOuQpvWb-Dkl_8d4kVgoZJtB0O1MbWNSmPz7PYOG1QHQvq-MnE8vR8m3q6alZeHzDkIYigN7i2f599WYnKAEZ6WxDtrg4iAiMiohFEmSN_hzoGa/s1600/IMG_2773.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMP8mpA0le18l5OTRz2DvvE_njhRlPQSOuQpvWb-Dkl_8d4kVgoZJtB0O1MbWNSmPz7PYOG1QHQvq-MnE8vR8m3q6alZeHzDkIYigN7i2f599WYnKAEZ6WxDtrg4iAiMiohFEmSN_hzoGa/s400/IMG_2773.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos juoksijan maailmassa oikeus toteutuisi, tämän blogipostin pitäisi kertoa erektiivisestä henkilökohtaisesta voittokulusta upealla Transgrancanarian maratonreitillä, höystettynä aurinkoisilla kuvilla maalikaaren alta. Euforista sanankäyttöä ja kesäistä pukeutumista. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos jotain tähän ikään mennessä on oppinut, niin tämän: elämällä on jännä tapa laittaa uusiksi valmiiksi järjesteltyjä briljantteja kuvioita; työntyä puhtaisiin valkoisiin lakanoihin yltä päältä paskalla valeltuna juuri silloin, kun itse suihkun raikkaana niihin tahtoisi hautautua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olin saanut oikein mukavan pk- jakson ennen TGC: tä, lokakuun lopusta helmikuun puoleen väliin kilometrejä oli tullut noin 1300. Suurin osa pk- sykkeillä, tammi- helmikuussa olin ottanut mukaan mäki- ja vauhtikestävyysharjoituksia. Kunto tuntui kovemmalta kuin koskaan. Juoksin kaksi viikkoa ennen starttia 27 km testilenkin Tuusulanjärven ympäri, ja vauhdikas lenkki lumisella alustalla kulki 4:38 min/ km vauhdilla keskisykkeen ollessa alle aerobisen kynnyksen. Lisäksi olin ollut terveenä koko talven. Mutta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jossain välissä tammikuun lopulla aloin saamaan ihmeellisiä tuntemuksia vasemman polven sisäreunaan. Polvea kivisti mikroskooppisesti hetken lenkin alussa, ja sitten se hävisi. Lenkin jälkeen polvi ei ollut kertaakaan kipeä. Pidin varmuudeksi kisaa edeltävän alkuviikon lepoa juoksusta ja virittelin konetta hiihtämällä ja ottamalla terävät punttitreenit. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tulimme paikan päälle keskiviikkona, ja torstaiaamuna kävin reilulla 7 km lenkillä herättelemässä Norwegianin- tuoreita jalkojani. Kipu ilmaantui heti, eikä hävinnyt kuin vasta kilometri ennen hotellia. Ajattelin silti, että jalka kestää ja asettelin viisarit kohti aamun lähtöviivaa. Illan aikana sääennuste vuorille alkoi kuitenkin muodostumaan sellaiseksi, että lopulta startti siirrettiin päivällä eteenpäin. Niinpä laitoin aamulla lenkkarit jalkaan ja lähdin hölkälle. Sieltä tultuani menin suihkuun ja aamupalalle. Ja join pari lasia kuohuviiniä huuhtoakseni DNS- päätökseni karvaan maun suustani. Jalka tuntui sellaiselta, että sillä ei mäkivoittoista maratonia juostaisi. Vitutti kuin kylällistä ihmisiä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että polven kipuilu johtuu tutusta <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/08/it-tukea.html" target="_blank">IT- jänneongelmasta</a> jota huolsin viimeksi oikean jalan osalta <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/05/nuts-karhunkierros-80-km-2752017.html" target="_blank">Karhunkierroksen</a> jälkeen viime vuonna. Täysin rasituksesta ja siihen nähden liian vähäisestä kehonhuollosta johtuva ongelma. Kenties pahinta on se tosiseikka, että tiedän tarkalleen millä menetelmillä saan kyseisen vaivan pysymään poissa, mutta en ole malttanut tehdä niitä. Kun ei ole ollut vaivoja.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyOGuAbLq7dolvNijjSjyZlDxMuopmDVzTBO9b072GK7bKpw3IIlMR94S4JeWSJtnIghQCH_NApGhPVlfffVYNu1zJLhxp5TVl_PCmK9t0HE0T7FcsoXQgnrbTgjbq0AB2qtjMASq7zIrP/s1600/IMG_2747.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1199" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyOGuAbLq7dolvNijjSjyZlDxMuopmDVzTBO9b072GK7bKpw3IIlMR94S4JeWSJtnIghQCH_NApGhPVlfffVYNu1zJLhxp5TVl_PCmK9t0HE0T7FcsoXQgnrbTgjbq0AB2qtjMASq7zIrP/s400/IMG_2747.JPG" width="318" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pakollisen juoksutauon aikana olen onnekseni ymmärtänyt muitakin asioita. Olen ollut niin juoksukiimoissani, etten ole malttanut hiihtää vaikka sellaiseen olisi ollut hyvät mahdollisuudet pitkän aikaa täällä etelässäkin. Nyt kun siihen on ollut "pakotettu", olen muistanut miten mahtavaa hommaa se on. Lenkin jälkeinen euforia on jopa juoksua suurempi, kun happea kulkee kaikkien isojen lihasryhmien työn myötä kropassa järisyttävät määrät. Ensi talvena otan hiihdon mukaan ohjelmaan heti, kun kelit antavat myöden. Tällä saan jaloille lepoa iskutuksesta pariksi kuukaudeksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Edelleen, on myös muita upeita tapoja liikkua. Innostuin muutaman kokeilukerran jälkeen melkoisesti kiipeilemisestä. Todella mahtavaa hommaa, jota voi vieläpä harrastaa koko perheen voimin. Kestovoimaa ja kehon hallintaa koko rahalla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0K5zMB9RFmE5Cg84ZcMIvtA-2_HZmzjFe8F77UURJlov9UoOZc2jJHcgotK9mLvnU0rwwzZQSjbAvjaaudJDzk3K5yD0vIzy2DqstLaDg5WDC4y0En8XMW8z4uucdGdduQUVsuM6o3bFE/s1600/IMG_2681.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0K5zMB9RFmE5Cg84ZcMIvtA-2_HZmzjFe8F77UURJlov9UoOZc2jJHcgotK9mLvnU0rwwzZQSjbAvjaaudJDzk3K5yD0vIzy2DqstLaDg5WDC4y0En8XMW8z4uucdGdduQUVsuM6o3bFE/s400/IMG_2681.JPG" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ehkä suurin "anti" tässä rasitusvammassa kuitenkin on ollut huomata miten paljon juoksu minulle arjessa antaa. Siihen nähden en ole osannut arvostaa kykyä liikkua (ja sitä kautta huoltanut kroppaani riittävästi), vaan ottanut itsestäänselvyytenä että voin juosta niin paljon ja usein kuin haluan. Tätä virhettä en enää tee.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen päässyt nyt juoksemaan neljättä viikkoa, ja olen nostanut viikkokilometrimäärää maksimissaan 10% edellisestä viikosta. Vaikka terävin kunto ehtikin kaikota kropasta ja juoksutuntuma hivenen hälvetä, juoksu on tuntunut aivan järjettömän orgastiselta puuhalta. Polvi on kestänyt mukavasti ja olo alkaa olemaan luottavainen Karhunkierroksen kasikymppisen suhteen. Olen kuitenkin antanut itselleni luvan olla asian suhteen kerrankin järkevä, ja lyhentää matkaa tai jopa jättää reissu väliin jos jalka ei ole täysin kunnossa. Mihinkään kisaan väkisin osallistuminen ei ole sen arvoista, ettei jatkossa pääse nauttimaan juoksusta itsensä kunnolla rikottuaan. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4TZdYXq3wkEe_u7DSy-IztB5bzq5KIiHIcRgfIrcobe3qxzh3uyn6x0NPA101AaoAB77z1ur8qmzpgNtFNA2j0lDfbuHfALul7hE7Yts1RqveTugRcmqOcTYWfviQggy6Pk3j_0l2Yiz1/s1600/IMG_2757.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="959" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4TZdYXq3wkEe_u7DSy-IztB5bzq5KIiHIcRgfIrcobe3qxzh3uyn6x0NPA101AaoAB77z1ur8qmzpgNtFNA2j0lDfbuHfALul7hE7Yts1RqveTugRcmqOcTYWfviQggy6Pk3j_0l2Yiz1/s400/IMG_2757.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kuva: Teemu Oksanen</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämmöistä shittiä, pitkästä aikaa. Nyt lähden taas kerran hämmästelemään, miten mahtavan vapauden ja onnellisuuden tunteen saa kun vaan liikuttaa kahta (tervettä) jalkaansa suomalaisessa luonnossa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hyviä ja kivuttomia lenkkejä, ihmiset!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-22061674902536616872017-12-27T03:28:00.000-08:002017-12-31T00:34:33.034-08:00That's A Wrap!<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Biisisuositus: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=DtJHGb5923Y" target="_blank">My Only True Friend</a></span><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrxlRoDpppa2gNBq2haNfyfOgDyCVVP7LzMzaW6D14bB3T2-O_we6nsE-5QOlnML1VPy7YdwuhccH0vnKHT3-9EVUipvXv9KMOEluA8tJhQBSB_JifCj-d0f9XDm8X630Gbo9Ar1FNE_VZ/s1600/IMG_2329.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrxlRoDpppa2gNBq2haNfyfOgDyCVVP7LzMzaW6D14bB3T2-O_we6nsE-5QOlnML1VPy7YdwuhccH0vnKHT3-9EVUipvXv9KMOEluA8tJhQBSB_JifCj-d0f9XDm8X630Gbo9Ar1FNE_VZ/s400/IMG_2329.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Teemu Oksanen</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jalkojen alla vilistää joko vesisateesta tai sulaneesta rännästä märkä alusta, jota valaisee otsalamppu muuten säkkipimeässä tyhjyydessä. Kyllä, on mielenterveyttä tosissaan koetteleva joulukuu ja hyvä sauma summailla mennyttä (juoksu)vuotta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Päättymässä on kolmas kunnon juoksuvuoteni (</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">katson harrastukseni alkaneen vuoden 2014 Tuusulanjärven puolimaratonista</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">), ja innostus on edelleen huikea. Vuoteen mahtuu mahtavia kokemuksia niin kisoissa kuin treeneissäkin, mutta myös ensimmäinen jakso jolloin en päässyt juoksemaan toivotusti lajiperäisen vaivan (<a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/08/it-tukea.html" target="_blank">ITBS</a>) vuoksi. Ennenkaikkea vuoteen mahtuu kolossaalisesti oppia treenin, kisaamisen ja palautumisen saralla. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kilometrejä tänä vuonna mittariin tulee reilut 3 800. Määrä olisi noin 4 000 km ilman Karhunkierroksen jälkeen tullutta vaivaa, ja tämä on kohdallani maksimimäärä perheen, työn ja valmentamisen täyttämässä arjessa. Suurin osa lenkeistä on juostu aikaisin aamulla ennen töihin lähtöä, ja kilometreistä arviolta 85 % on pk- alueen harjoittelua. Treeni on ollut täysin fiilispohjaista juoksua pois lukien helmi- toukokuussa ollutta 16 viikon <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/02/kylmasta-lampimaan-peruskuntokaudesta.html" target="_blank">treenijaksoa</a>, joka oli tarkkaan mietitty. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kilpailuissa/ tapahtumissa kävin tänä vuonna aiempaa vähemmän, lähinnä varmistaakseni palautumisen elimistöä kuormittavien suoritusten välissä. Tässä kauden lappujuoksut aikoineen:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/04/sipoonkorpi-trail-30-km-2942017.html" target="_blank">Sipoonkorpi Trail</a> 30 km 2:27</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/05/bodom-trail-652017.html" target="_blank">Bodom Trail</a> 21 km: 1:52</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/05/nuts-karhunkierros-80-km-2752017.html" target="_blank">NUTS Karhunkierros</a> 80 km: 10:47</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/07/nuts-pallas-55-km-1572017.html" target="_blank">NUTS Pallas-Hetta</a> 55 km: 5:47</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="http://www.racetecresults.com/Results.aspx?CId=16587&RId=104&EId=2" target="_blank">Sipoonkorpi Trail</a> 21 km: 1:47</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/10/vaarojen-maraton-86-k-7102017.html" target="_blank">Vaarojen Maraton</a> 86 km: 11:36</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS2CMa8azd_mGvbLgP0KVDOJ4Onrf7x15PUJLONWM6OFh6CojqcFiyhs2e7qEPLRCZxukyG5DqkzPqjxV8uG2AZTsGNFpS-k62X7yrMfCIPUm2E35K0VmjDySEi5J39JfnLbygLf3SOIwo/s1600/IMG_2390.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="801" data-original-width="1200" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjS2CMa8azd_mGvbLgP0KVDOJ4Onrf7x15PUJLONWM6OFh6CojqcFiyhs2e7qEPLRCZxukyG5DqkzPqjxV8uG2AZTsGNFpS-k62X7yrMfCIPUm2E35K0VmjDySEi5J39JfnLbygLf3SOIwo/s400/IMG_2390.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Teemu Oksanen</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kokonaisuutena olen kisakauteen sangen tyytyväinen. Pystyin tekemään jokaisessa tapahtumassa maksimisuorituksen (tosin Karhunkierrokselle mahtui "normaalia" enemmän ongelmia), ja pystyin parantamaan PB- aikaani niissä kisoissa, joissa olin aiemmin käynyt tuuttaamassa. Tekemistä on sävyttänyt nousujohteisuus, ja se tuntuu jatkuvan ainakin toistaiseksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ensi vuoteen on lukittu vasta kaksi kilpailua: helmikuun lopulla TGC: n maraton ja toukokuussa Karhunkierros (80 km). Muuten kaikki on vielä avoinna. Muutama juttu olisi mielen päällä, Nuuksio Classicin 70 km ja ehkäpä se sub3- katumaraton jossain vaiheessa vuotta. Aika näyttää, mihin tie vie.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNao4Xwoc_wu6wrb7on9h0sSCGU6qn76x_5j7AK6QEBkfPcDOLla47mjuL8FDzm9Hq1AQcp9HpdITdtZM8S1LBDaHKgi77Gv4w1QjmEbn-xzFlmevlzinvHAXk5GFjvDuNVr9RoaS57uLR/s1600/IMG_2495.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNao4Xwoc_wu6wrb7on9h0sSCGU6qn76x_5j7AK6QEBkfPcDOLla47mjuL8FDzm9Hq1AQcp9HpdITdtZM8S1LBDaHKgi77Gv4w1QjmEbn-xzFlmevlzinvHAXk5GFjvDuNVr9RoaS57uLR/s400/IMG_2495.JPG" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sen sijaan on varmaa, että ensi vuonna tulen lähtemään lenkille samalla intohimolla kuin tähänkin asti. Aion nauttia jokaisesta juoksemastani kilometristä, siitä että saan ja pystyn harrastamaan tätä rakastamaani upeaa lajia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mukavaa vuoden vaihdetta ja loistavaa tulevaa vuotta! </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lisäys 31.12. Vuoden viimeinen lenkki takana, tässä statsit koko vuoden osalta:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg284MFky8flErjx7EO6AfRUB958Mt9jkRPA250OPdJ5Zhe0kJWdfwMJtL0MOmghqppIgRg96S6gbfP2g2B2R0b3jrjlpobiifSbm-uz9inLnHPzqZ8mJlnaTLOVQcIS-AQhQOr_Ja3jKcO/s1600/2017-12-31_10h31_52.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="557" data-original-width="1077" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg284MFky8flErjx7EO6AfRUB958Mt9jkRPA250OPdJ5Zhe0kJWdfwMJtL0MOmghqppIgRg96S6gbfP2g2B2R0b3jrjlpobiifSbm-uz9inLnHPzqZ8mJlnaTLOVQcIS-AQhQOr_Ja3jKcO/s400/2017-12-31_10h31_52.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-41026376764197594182017-10-09T23:49:00.002-07:002017-10-25T11:19:53.094-07:00Vaarojen Maraton 86 k 7.10.2017<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieHbhOQlax4V-4kncnLi-_hUGosbuJpeuRrIgfUM8rB24yOMoKDnP-Npj8qwxjxMtEtK0YHsT0LxBqlb7qAMO0r0evsdHcHpXbbrkQ5dHBOnmz6hDpjaS-KCIHqM1qpBUCiVAYC1Yn4JAr/s1600/vaarojenmaraton2017-6103.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="682" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieHbhOQlax4V-4kncnLi-_hUGosbuJpeuRrIgfUM8rB24yOMoKDnP-Npj8qwxjxMtEtK0YHsT0LxBqlb7qAMO0r0evsdHcHpXbbrkQ5dHBOnmz6hDpjaS-KCIHqM1qpBUCiVAYC1Yn4JAr/s400/vaarojenmaraton2017-6103.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva Juha Saastamoinen/ Onevision</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oma juoksukalenterini jäsentyy nykyisellään niin, että kausi loppuu lokakuun alussa ja alkaa, hermoista riippuen, viimeistään marraskuun alussa. Virstanpylväänä toimii Kolilla nautiskeltava Vaarojen Maraton, jonne olin nyt suuntaamassa kolmatta kertaa. Ensimmäisellä kerralla juoksin 43 km ja toisella 86 km, jonne sain tänä vuonna oikein kutsun saapua edellisvuoden seitsemännen sijan siivittämänä. Eikä tarvitse kahdesti pyytää, Vaaroilla on erityinen paikkansa juoksijan sydämessäni. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Heinäkuisen <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/07/nuts-pallas-55-km-1572017.html" target="_blank">Pallas- Hetta 55 k: n</a> jälkeen pidin iisimmän jakson, jonka aikana latailin akkuja ja hoidin <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/05/nuts-karhunkierros-80-km-2752017.html" target="_blank">Karhunkierroksesta</a> lähtien kiusanneen ITBS: n <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/08/it-tukea.html" target="_blank">kuntoon</a>. Elokuussa pääsin taas kunnon treenin pariin, ja sain kasaan mukavan nousujohteisen harjoitusjakson ennen Vaaroja. Käytössä oli vahvasti Eat Your Own Dog Food- filosofia, eli treeni oli täysin fiilikseen perustuvaa erilaisten blokkien testaamista. Kilometrit tulivat pääasiassa mäkisen Sikakorven hiekkateillä ja poluilla, asfaltilla juoksin ainoastaan muutamat kovemmat tempojuoksut. Kunto tuntui hyvältä, ja viimeisenä kovempana harjoituksena juostu <a href="http://www.racetecresults.com/Results.aspx?CId=16587&RId=104&EId=2" target="_blank">Sipoonkorpi Trailin</a> puolikas viikkoa aikaisemmin kulki mukavan kevyesti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisan aluspäivät menivät hyväksi havaitulla valmistautumisella: keskiviikkoaamuna rennot 6x200 metrin vedot verkkoineen ja päälle maltotankkaus, torstaina 3x200 ja perjantaina lepopäivä. Keskiviikkoisen malton (4 desiä) nauttimisen lisäksi en tee muuta tankkausta, vaan syön ihan normaalisti. Kolille saavuimme perjantaina alkuillasta. Hain kisamateriaalin ja menin mökille välppäämään varusteita kuntoon. Tarkistin myös edellisvuoden aikani (12:39), ja asetin sen myötä tavoitteeksi alittaa 12 tuntia. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kisa- aamuna kello soi ennen viittä, ja yllätyksekseni tajusin nukkuneeni kuin tukki koko yön. Aamupalan jälkeen jonkun aikaa hermostunutta höpöttelyä mökkiseurueen kanssa ja sitten kisapaikalle drop bagiä viemään ja lähtöä odottelemaan. Lähtötörähdystä odotellessa vaihdoin viimeiset kuulumiset tuttujen kanssa, riisuin takin esitelläkseni keravalaisen syysmuodin viimeisimpiä tuulahduksia ja siirryin lähtöviivan tuntumaan. Edellisenä vuonna lähdin turhan takaa liikkeelle, ja jäin alkumatkassa pitkäksi aikaa jumiin kapealla uralla. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pian sumutorven ääni leikkasi aamunkähmäistä Pohjois-Karjalan hiljaisuutta, ja polkukansa pääsi toteuttamaan itseään. Reitin alku on helppoa uraa, ja aika nopeasti kärjessä erosi kahdeksan juoksijan joukko omana letkanaan matkaa tekemään. Vauhti oli aika napakkaa, mutta kuitenkin itselleni sopivaa. Reitin alkua oli muutettu edellisvuodesta niin, että melko alkuun oli saatu terävä nousu Mäkrän päälle melkeinpä nelivetoa vaativalla jyrkkyydellä ja alustalla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiviniemen miniristeilyä hiljalleen lähestyessämme aloin ounastelemaan kärkimenijöiden peliliikkeitä, ja pari kilometriä ennen Kiviniemeä alkoi Aamokin juoksu johon en uskaltanut tässä vaiheessa lähteä mukaan. Jatkoin samaa vauhtia Kiviniemeen, ja huollossa olin suurin piirtein edellisvuoden vauhdissa. Pullot täyteen ja suunta kohti Ryläystä. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suunnitelma edessä olevaa hankalaa pätkää varten oli selvä: iisimmin nousuissa, ja kunnon vauhdilla kaikki vähänkin juostavat osuudet.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reitti oli tänä vuonna todella märkä ja liukas, mikä teki suunnitelman toteuttamisesta hieman haastavaa. Juurakkoinen ja kivinen "polku" oli pitkälti savisen lillin peitossa, mikä teki juoksemisen äkkivääräksi ryskäämiseksi. Sain kuitenkin pidettyä tempoa väkisin päällä, ja reilun tunnin väännettyäni pahin alkoi olemaan takana päin. Kuulostelin varovasti tuntemuksiani Peiponpeltoa kohti juostessani, ja kaikki oli kunnossa selkää lukuun ottamatta. Oikealla alaselässä oli vihlaissut ikävästi Ryläyksen rosoista kuvetta alas loikkiessani, ja nyt se lähetteli spämmiviestejä eri puolille kroppaa. Ajattelin olla murehtimatta siitä. Peiponpellon huollossa oli noin 20 minuuttia edellisvuoden aikaa edellä, joten Ryläyksen ylitys oli mennyt niinkuin piti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reitin loppuosuutta oli muutettu taas, ja nyt se oli odotettavasti hieman helpompi kuin viimeksi. Yksi Mäkrän nousu oli korvattu hieman juostavammilla pätkillä, eikä ennen satamaan laskua käyty hotellin kulmalla haistelemassa nuotiosavuja. Pohja loppuosuudellakin oli edelleen aika huonoa, ja savivellistä töröttäviä kiviä loikkiessani tajusin selän kipuilun vetävän nyt oikean jalan sisäreiteen krampinomaisesti. Se tuntui myös ylämäkeen tunkatessa, ja otinkin kolme suolatablettia asiaa auttamaan. Laskettelin vähän himmaillen rantatielle, jota juostaan vajaa kilometri ennen makoisaa loppunousua. Sataman väliaikani oli 40 minuuttia edellisen vuoden väliaikaa edellä. Tavoitevauhdissa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loppunousua tullessani mietin jatkoaskelia. Jos jalka alkaa kramppaamaan kunnolla, en pääse toista kierrosta mitenkään läpi. Tätä taas ei pysty todentamaan muuten kuin lähtemällä toista kierrosta yrittämään. Otin siis seuraavaksi etapiksi Kiviniemen, jonne katsoisin tilanteen kehittymistä. Toivoin myös saavani puolivälin krouvissa särkylääkettä, jota en (taaskaan) löytänyt liivistäni. Huoltoon tulin aika tarkalleen viiden tunnin kohdalla. Olin edelleen 40 minuuttia edellisvuoden aikaa edellä, tosin pari pykälää väsyneempänä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRDjc0kcjeHywwKs9-DSKPjMobzSVZrMi3ZsQA690fnCJlBErYXfqFJwWLVRekO9H6PzJ3sr4YsTBprg957xESMxDRx-ue5lpCSLH-JuWcpnU_G1_B4a-gtLeiZFJhDaGmY0B2228uFS0g/s1600/IMG_2402.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRDjc0kcjeHywwKs9-DSKPjMobzSVZrMi3ZsQA690fnCJlBErYXfqFJwWLVRekO9H6PzJ3sr4YsTBprg957xESMxDRx-ue5lpCSLH-JuWcpnU_G1_B4a-gtLeiZFJhDaGmY0B2228uFS0g/s320/IMG_2402.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Puolimatkassa</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huollossa täytin pullot, otin lisää geeliä liiviin, join kokiksen, söin vähän keittoa ja otin ilolla vastaan särkylääkkeen. Sanoin avovaimolleni etten välttämättä pääse loppuun asti. Ja lähdin juoksemaan. Vaikka tauko ei kestänyt kauaa, ehdin jäähtyä niin että olin melkein horkassa alkupätkää juostessani. Onneksi aurinko alkoi vähän kurkistelemaan pilvien välistä, jos valo ei juuri lämmittänytkään niin ainakin piristi hieman hiilenmustaa mieltä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mäkrän seinämää rymytessäni laitoin merkille, ettei jalkaan tullut enää kramppaamisen oireita. Otin heti suolatabletin ja jatkoin sitä tunnin välein. Olin myös laittanut nesteytystabletin jokaiseen vesipulloon. Ehkä tässä kuitenkin päästäisiin maaliin asti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jaloissa alkoi olemaan jo väsymisen merkkejä, ja pää alkoi tästä rohkaistuneena keksimään syitä himmata vauhtia. Aloin vähän lyhentämään aikaa geelien välissä alkumatkan puolesta tunnista. Aina hiilarin iskiessä verenkiertoon skerihumalainen pää innostui menemään asioiden edelle ja laskeskelemaan loppuaikaa tai miettimään pakahduttavia kokkapuheita huippusuorituksen tiimoilta. Tätä tempoilua välttääkseni pätkin loppumatkan selkeisiin osuuksiin, joihin kiinnittäisin fokuksen tiukasti yhteen kerrallaan. Ensin Kiviniemi. Sitten Peiponpelto. Ja sitten saunaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Melko hankalan ja mollivoittoisen osuuden jälkeen saavuin Kiviniemeen. Olin saanut pidettyä kaikesta huolimatta hyvää vauhtia yllä, ja olin yli 50 minuuttia edellä viime vuotista aikaa. Kiviniemessä oli huoltopuuhissa myös Hölkkämäyrä Toni Malm, jonka kanssa lähdimme tekemään matkaa kohti Ryläystä. Seura kelpasi hyvin tässä vaiheessa, olin tehnyt matkaa käytännössä yksin edellisestä Kiviniemen huollosta asti. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämä reitin raskain osuus oli muuttunut aamupäiväisestä reilusti hankalammaksi, kun sadat juoksijat olivat myllänneet kosteaa uraa entistä vetelämmäksi. Juoksu oli lipsumista, nuljumista, kahlaamista, juuriin ja kiviin kompurointia. Tai sitten mentiin kuivempaa uraa ylöspäin tai vastavuoroisesti liukasta kallioryyhelmää alas reidet armoa anellen. Myös nilkat olivat todella kovilla tällä haastavalla alustalla, onneksi olin teipannut ne aamulla kunnolla. Tämä kaksi- ja puolituntinen Kiviniemestä Peiponpeltoon oli heittämällä raskain pätkä mitä olen juostessa kokenut, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jaloista alkoi olla virta lopussa jatkuvasta energian ottamisesta huolimatta, mikä vaati koko ajan enemmän kovuutta päältä. Jos jotain näiltä muutamalta pidemmältä reissulta olen oppinut, niin juuri tämän: liikkeen on jatkuttava. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Loputtomalta tuntuneen ähinän jälkeen jalkojen alla vilisti kuitenkin jo Ryläyksen loppua enteilevät liukkaat pitkospuut. Tämä hetki on perinteisesti palkittu avokätisesti, tällä kertaa se oli juostessa nautittu Snickers- patukka. Maku oli parasta maailmassa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Peiponpellon huoltoon tulimme aika lailla tasan kymmenen tunnin kohdalla. Viime vuoden väliaikaa ei ole tiedossa, koska Ambit 2 hyytyi jo reilusti aiemmin. Aikataulussa 12 tunnin alitukseen kuitenkin olimme, koska ensimmäisellä kierroksella loppupätkään meni noin 1:20. Toki mitä tahansa voi sattua tässä vaiheessa, joten päätä piti taas hillitä olemaan menemättä asioiden edelle. Loppumatkaa aloin tekemään kilometri kerrallaan, yhtään pidemmälle miettimättä. Sykkeet olivat pudonneet alun 150-160 hujakoilta noin 130: een, mikä kertoo osaltaan jalkojen loppuneen. Elimistö olisi sallinut kovemman vauhdin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jutut olivat loppuneet jo hyvän aikaa sitten, kun teimme taivalta kohti viimeisiä kiusauksia. Pitkä porrasosuus Pikku- Kolille tuntui jo henkilökohtaiselta loukkaukselta, kun reisissä ei tuntunut olevan enää voimaa pisaraakaan. Lasku satamaan vievälle tielle korvensi reisiä helvetin lieskojen lailla. Oli pakko kuitenkin päästellä mahdollisimman kovaa, koska jarruttaminen vasta jalkoihin sattuikin. Sataman väliaika oli 11:14, yli tunnin edellisvuotta edellä ja mukavasti alle tavoitteen. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kaikki kunnia mystiselle loppunousulle, mutta tässä vaiheessa reissua se oli lähinnä muodollisuus. Fiilis siitä, kun on onnistuneesti koko päivän seikkaillut omilla rajoillaan ja välillä pitkällä niiden tuolla puolen, olisi siivittänyt menoa vielä paljon pidemmällekin. Henki voittaa materian, ja kova pää kantaa ihmisen vaikka fyysinen väsymys olisi millainen. Loppunousu tultiin minuutilleen samaan aikaan kuin ensimmäisellä kierroksellakin, ja maalilinjan yli hölkkäsimme ajassa 11:36:57. Selvästi alle tavoitteen, ja yli tunnin edellisvuoden ajasta höylänneenä. Olin todellä tyytyväinen, mutta myös erittäin väsynyt.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYGgY47Iw0AdKRte5gy6SgHbNDNaYF1fioGdeW2yerZuaeX95tj8fqo2g1okBT07CbllQl4ACQdofuOBW1RUHQOkd15pc-FVWvqyVTtwI_pfimPW_wc98_RTGlSblA1jE3rlF7l1DVdUTb/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYGgY47Iw0AdKRte5gy6SgHbNDNaYF1fioGdeW2yerZuaeX95tj8fqo2g1okBT07CbllQl4ACQdofuOBW1RUHQOkd15pc-FVWvqyVTtwI_pfimPW_wc98_RTGlSblA1jE3rlF7l1DVdUTb/s400/2.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maalissa</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Näin tomun laskeuduttua voi hyvin todeta, että juoksu oli mahtavin kokemus tähän astisista. Reitti oli todella raskas mutta pakahduttavan kaunis. Pystyin omalle tasolleni kovaan suoritukseen, jonka toisesta puolikkaasta karhunosan tein henkisten voimavarojeni ja kovan pään voimin. Ymmärrän näin jälkikäteen, että tällainen henkinen vahvuus on pitkälti hyvässä jamassa olevan elämäni ansiota. Kiitos siitä kuuluu rakkaalle perheelleni kotona.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos myös kanssakilpailijoille- etenkin Tonille hyvästä seurasta vaikeina hetkinä- ja järjestävälle taholle tällaisen touhun mahdollistamisesta. Suuri kiitos myös kannustusjoukoille reitin varrella ja maalissa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibDGXSnen2Ba4wv5w6DdlYPMwal1DrbOQYCeR83s2ieBCmHf2vQT3_d7NxScCCXMsofqS-yRsea5fNPK_ssMUcXBs5IuMYbY5LIdLQnzBpbmFw0kZYibtpyaru2r5pGKh4475-XB8h6TwQ/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibDGXSnen2Ba4wv5w6DdlYPMwal1DrbOQYCeR83s2ieBCmHf2vQT3_d7NxScCCXMsofqS-yRsea5fNPK_ssMUcXBs5IuMYbY5LIdLQnzBpbmFw0kZYibtpyaru2r5pGKh4475-XB8h6TwQ/s320/1.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Äkkiä suoritus talteen tai sitä ei ole tapahtunutkaan?<br />Kuva: Anne</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt tiedossa on lepäilyä ja kivistävien paikkojen hellimistä parin viikon ajan. Juoksujuttuja katsellaan sitten marraskuussa seuraavan kerran. Oikein hyvää ylimenokautta kaikille sellaiselle jääville ja muille lenkkeilyn iloa!</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varusteet:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengät: Hoka One One Speedgoat</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Speedgoatit ovat parhaat polkukengät joilla olen koskaan juossut, mutta ne eivät kestä Suomen oloissa. Käytössä ollut pari oli hädin tuskin juostu sisään, ja kumpikin kenkä repesi useasta kohdasta matkan aikana. Toivottavasti uusi malli on kestävämpi, tai edessä on kengän metsästys.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sukat: Stance</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Housut: Inov8 Race Elite</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paita: HG Sport</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Irtohihat: dhb</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Liivi: Ultimate Direction AK 3.0</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Neste kulki kolmessa lötköpullossa, ja melkein joka täytössä laitoin sekaan High5- nesteytystabletin. Energiaa sain High5- geeleistä, joita meni noin 18 kpl. Lisäksi kaksi Snickers- patukkaa ja huollossa sormustimellinen lihakeittoa. Suolatabletteja meni kymmenkunta. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-11403571804763480232017-08-23T23:50:00.001-07:002017-08-23T23:50:54.164-07:00IT- tukea<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kirjoitin Karhunkierroksen <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/05/nuts-karhunkierros-80-km-2752017.html" target="_blank">kisarapsani</a> yhteydessä, että sain juostessa polveni ulkosyrjään kivun joka säteili loppumatkasta myös pitkin säärtä sen molemmin puolin. Kipu on vaivannut enemmän tai vähemmän sen jälkeen, ja siten haitannut liikunnallista elämää. Levon lisäksi kalupakissa on ollut kylmähoitoa ja lääkitystä voiteesta suun kautta otettavaan ja niiden kaikkia kombinaatioita.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oireiden ja muutamien testien jälkeen ymmärsin, että kipu johtuu niin sanotusta IT- syndroomasta (Illiotibial band syndrome, ITBS). Tämä ei tarkoita pakkomielteistä suhtautumista informaatioteknologiaan, vaan jalan ulkosyrjällä kulkevan jänteen kireystilasta ja mahdollisesti siitä seuranneesta tulehduksesta. Kipu tuntuu lähinnä polven ulkosyrjällä, ja saattaa olla todella kivulias jo pienestäkin polvinivelen liikkeestä. Tämä on ikävä asia juoksijalle, koska kipu saattaa estää korvaavankin harjoittelun kuten vaikkapa pyöräilyn (itse tosin pystyin fillaroimaan kaikkein akuutein aika poislukien).</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuten niin tavallista nykyään, netti on turvoksissa materiaalia tähän liittyen. Hoito- ohjeissa toistui usein skenaario, jossa hyvin meikattu trikootyttö rullaili kepeästi ulkoreittä tai sitten koitti venyttää reiden ulko- osaa erilaisissa epämukavan näköisissä asennoissa. Oma maalaisjärkeni sanoi kuitenkin, että jännettä tuskin voi rullata saati venyttää yhtään mihinkään joten jatkoin kaivelua hakutulossivuja myös sen ensimmäisen jälkeen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Asiaa opiskeltuani alkoi pikkuhiljaa valkenemaan, mistä oikeasti kiikastaa. IT- jänne on kiinnittynyt yläosastaan tensor fascia latae- nimiseen pieneen lihakseen lantion seudulla, ja alaosastaan sääreen. Kun jänne on liian kireä, se hankaa polven ulkosyrjää ja aiheuttaa kipua. Kiristymiseen eri syitä on kova harjoittelu, alamäkipainotteinen treeni, lihasepätasapaino ja virheasennot tai sitten näiden kombinaatiot ja syy- seuraussuhteet. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ymmärsin, että avain helpotukseen olisi jänteeseen suoraan ja välillisesti liittyvien lihasten manipulointi. Mainittu tensor fascia latae- lihas on aika kummallisessa paikassa, eikä siihen suoraan kohdistu mikään perusvenyttelyliike lihaskuntoliikkeistä puhumattakaan. Ko lihas aktivoituu polvea nostaessa, ja sen supistumisen tuntee kun pitää kättä lantiolla lonkan etusyrjällä jalkaa nostaessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Myös reiden isot lihakset ja pakaralihas "syöttävät" IT- jänteeseen. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhI7bvjoDddqggt0AKj3AdokybgzpRNOHV3ZIw6U0Tq0_Qeyuy42iVnUvQ7Dvuxssor01m29af6AL1vfRw1K7ti1MKj4kpKg6_lVvnvV1YnH5_7STSilX8aRxXLaFPc8wSaT93DGgKKNtXr/s1600/tfl.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="301" data-original-width="362" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhI7bvjoDddqggt0AKj3AdokybgzpRNOHV3ZIw6U0Tq0_Qeyuy42iVnUvQ7Dvuxssor01m29af6AL1vfRw1K7ti1MKj4kpKg6_lVvnvV1YnH5_7STSilX8aRxXLaFPc8wSaT93DGgKKNtXr/s320/tfl.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tensor fascia latae- lihaksen sijainti</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Näiden lihasten- ennenkaikkea TFL: n- kireystila siis pitäisi saada laukeamaan. Aikani kaiveltuani törmäsin jenkkiläisen PT: n videokirjastoon erilaisista ongelmaratkaisuista, ja sieltä löytyi omaa käsitystäni tangeeraava video: </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/5YYb9vyj6zQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/5YYb9vyj6zQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Teen itse kyseiset liikkeet fascia- pallon päällä, tuollainen videossa esiintyvä putkilo saattaa olla vieläkin parempi (lopetin sopivan etsimisen hajoitettuani muutaman aerosoliputelin niiden päällä könytessäni). Voin kertoa, että ensimmäiset kerrat ovat todella maukkaan tuskallisia. Kuitenkin, kuten tuon videon kommenteissakin joku mainitsee, helpotus itse oireisiin tulee käsittämättömän nopeasti. Pystyin palaamaan varovaiseen säännölliseen juoksuharjoitteluun jo parin manipulointikerran jälkeen. <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/07/nuts-pallas-55-km-1572017.html" target="_blank">Pallas- Hetta- juoksun</a> pystyin juoksemaan täysin kivutta. Olen juossut lenkkini kesän aikana pelkästään poluilla ja pururadalla iskutusta minimoidakseni, mutta eilen tein 15 km kovavauhtisen testilenkin asfaltilla ilman mitään ongelmia. Kaikkiaan olen tehnyt mainittuja liikkeitä vain kymmenisen kertaa. Toki olen "telakka- aikanani" lisännyt jalkatreenin määrää, joka varmasti vaikuttaa osaltaan myös jalkojen kivuttomuuteen. Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista kohti Vaarojen ultraa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos olet tuskaillut IT- jänteen aiheuttamista kivuista, tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tulokset voivat olla huikeita.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kivuttomia lenkkejä ihmiset! </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-74466737976981696572017-07-15T14:25:00.000-07:002017-07-17T13:09:12.166-07:00NUTS Pallas 55 km 15.7.2017<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQK0X469qYAzKi2C9967jYCNVcHNzXYgKDB24q2BD5xapGWLW6qzUlsHqXfHvWzmneueoj-Ds_5-Ul-CPVWlWtWHJmhuWCuU5-3o5VX0oKGzq1wukJAcAti4O66bzcxu2OQA0yLOR-Oo1x/s1600/pallas+2017.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="237" data-original-width="356" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQK0X469qYAzKi2C9967jYCNVcHNzXYgKDB24q2BD5xapGWLW6qzUlsHqXfHvWzmneueoj-Ds_5-Ul-CPVWlWtWHJmhuWCuU5-3o5VX0oKGzq1wukJAcAti4O66bzcxu2OQA0yLOR-Oo1x/s400/pallas+2017.jpg" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br />Musaa: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=qho7M49BtBY" target="_blank">Miks´ tulet mun luo</a></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1OjH0LAxe-N6DDT98o9UGR-jDy97y08PbwWX36N5gcMg5WvroFvTzYa3_hbZ_Bux9XnisqZ0rKIl9yxJkMON1uG2DX105Usae5Rk-rd7tuitHEHT1l1U2sM7FjGWvpq-6483OLzVMe-4v/s1600/IMG_0199.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1OjH0LAxe-N6DDT98o9UGR-jDy97y08PbwWX36N5gcMg5WvroFvTzYa3_hbZ_Bux9XnisqZ0rKIl9yxJkMON1uG2DX105Usae5Rk-rd7tuitHEHT1l1U2sM7FjGWvpq-6483OLzVMe-4v/s400/IMG_0199.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ennen. Kuva: Anne</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lähtökohdat juoksuun olivat hieman hähmäiset. Jalkani kipeytyi <a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/05/nuts-karhunkierros-80-km-2752017.html" target="_blank">Karhunkierroksen 80 km: llä</a> melko pahasti (ilmeisesti IT- jänne, mikä aiheuttaa kipua polven ulkoreunassa), ja se on vaivannut enemmän tai vähemmän siitä lähtien. KK: n jälkeen sain aikaiseksi oikeastaan kaksi kunnon kehittävää treeniä, muuten harjoitukset olivat tunnin mittaisia hölkkiä tai tai vähän pidempiä pyörälenkkejä. Lisäksi koin bonkanneeni KK: lla ja halusin saada itseni kovempaan iskuun, ja aloitin treenit todennäköisesti liian nopeasti kilpailun jälkeen. Ultra on kropalle ja elimistölle kova shokki, mikä pitäisi huomioida palautumisessa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2016/07/nuts-pallas-55-km-1572016.html" target="_blank">Edellisvuoden</a> aikani oli 6:09, maailmanlopun myräkässä osittain taivallettuna. Nyt säätiedotus lupasi lauantaille noin 14 astetta, alkuun pilvipoutaa ja iltaa kohden sateen mahdollisuutta. Huippukeli siis. Nämä mielessä asettelin tavoitteekseni alittaa kuusi tuntia, vaikka matka olisikin edellisvuotta 1,5 km pidempi. Väliajallisesti tämä tarkoittaisi sitä, että </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hannukurun huollossa ajan pitäisi olla alle kolme tuntia ja juoksun kulkeakohtuullisesti siitä eteenpäin. Viime vuonna vaelsin kipuluolassa koko matkan Hannukurun väliaikapisteeltä aina Pyhäkeron päälle asti, enkä palautunut enää kunnon juoksukuntoon sen jälkeen. Jotain pitäisi siis tehdä toisin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tavoilleni epätyypillisesti teinkin taktiikan juoksulle: alun nousu Pallakselle iisisti, siitä Hannukurun väliaikapisteelle hyvää vauhtia, ja siitä Pyhäkeron päälle pk- sykkeellä. Loppu niin kovaa kuin kroppa antaa myöden.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tulimme lähtöpaikalle puolisen tuntia ennen starttia; välppäsin parkkialueella kamat kuntoon, teippasin nilkat ja sitten menimme lähtöalueelle tuttuja moikkaamaan. Alkulämmittelyksi juoksin joitain satoja metrejä ylämäkeen ja rullailin alas muutaman mutkan kautta. Jalat tuntuivat mukavan kepeiltä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Startti antoi odottaa itseään tuskastuttavan kauan. Kun se vihdoin koitti, juuri mietityn taktiikan mukainen tunnusteleva alku unohtui tyystin. Juoksin reikä päässä, kieli vyön alla useamman minuutin ylämäkeä, kunnes muistin pelin prinsiipit. Himmasin vauhtia ja aloin tunkkaamaan mäkeä ylös. Tasaisemmat kohdat juoksin. Nousu kävi makoisasti reisien päälle, ja kuulostelin koko ajan polven tuntoja ylämäkeen kipuamisen suhteen. Kaikki kosher.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pallaksen huiputuksen jälkeen päästiin vihdoin juoksun makuun, ja meno maistui todella hyvälle. Alamäkeä kestää viitisen kilometriä, minkä jälkeen lähdetään taas tekemään nousua Vuontiskerolle- välillä alaspäin tullen- noin kahdeksan kilometrin verran. Tästä taas lasku alas, ja vielä nousu Lumikerolle. Lumikeron jälkeen voi alkaa odottelemaan jo ensimmäiseen huoltoon pääsemistä, ja muutaman juoksijan porukkamme vauhti nousi ilmeisesti tämän innoittamana turhan kovaksi. Soft flaskit eivät meinanneet pysyä näpeissä eikä suolanappipussi tahtonut tarttua millään sormiin liivistä. Huollossa meni parisen minuuttia, täytin pullot ja otin muutaman palan suklaata. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jatkoin ryhmän vauhdissa vielä ensimmäiselle väliaikapisteelle (noin 30 km), minkä jälkeen hyppäsin pitkoksille sykettä tuijottaen. Aikani väliaikapisteellä oli taktiikan mukainen, ja aloin toteuttamaan seuraavaa osaa. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jäin porukasta kuin takki Kynän narikkaan.</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Juoksin koko ajan sellaista vauhtia, että syke oli maksimissaan 155. Kun nousukulma kääntyi riittävästi, vaihdoin heti kävelyyn. Pidin huolen, että aina kävellessä huolsin itseäni: nestettä, geeliä, suolaa tunsin sitten tarvetta tai en. Fiilis oli väkevä, ja muutaman kerran meinasin intoutua lisäämään vauhtia. Laitoin itseni kuitenkin ruotuun. Hiljalleen aiemmin kaukana edessä näkyneitä selkiä alkoi lähestymään, kunnes sitten menin niistä ohi. Pyhäkeron huippua lähestyessäni polveni alkoi valittamaan kohtalostaan, ja saman jalan lonkan koukistaja liittyi kuoroon. Otin kaksi 500 mg paracetamolia, ja toivoin parasta. Pyhäkeron päälle päästyäni olin noin seitsemän kertaa paremmassa iskussa kuin edellisvuonna, ja täysin aikataulussa. Kun vielä särkylääke taittoi pahimman terän jalkojen kipuilusta, läksin viimeiseen laskuun seefferin virne naamalla. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Huollossa oli niin paljon hyttysiä, että sinne ei keravalaismies sovinnolla sopinut. Otin toiseen pulloon vettä (toinen hajosi Pyhäkeron nousussa) ja suuntasin kohti viimeistä polkupätkää ja kohti maalia vievää loppuluisua. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viime vuonna olin niin heikossa hapessa hiekkatieosuudella, että jouduin kävelemään luvattoman paljon jopa tasaisella. Nyt nakutin alle vitosen kilometrejä, ja juoksin myös mäet. Selkiä tuli edelleen vastaan, mukaanlukien minut Hannukurussa jättäneet juoksijat. Hiekkatien lopussa kuljettu matka alkoi jo tuntumaan, ja koitin ynnäillä mielessäni käytössä olevaa marginaalia aikatavoitteeseen päästäkseni. Ongelmana oli se, etten tiennyt missä maali olisi. Vihdoin asfaltille päästessäni sain tietooni tarkan matkan maaliin ja tajusin pääseväni aikatavoitteeseeni ilman auton alle jäämistä. Tällä oli yllättäen negatiivinen vaikutus juoksuun, ja liikkuminen alkoi tuntumaan ihmeen raskaalta. Lisäksi asfaltilla juoksu tuntui maailmanlopun vittuilulta upeissa maisemissa tehdyn taivalluksen jälkeen. Olisin soittanut ihanalle avovaimolleni ja pyytänyt tätä ajamaan autolla vastaan fiilistä nostamaan, mutta käsi ei enää taipunut UD: n puhelintaskuun. Niinpä sitten juoksin elämäni ehkä pisimmät kilometrit uuteen maalipaikkaan. Aika oli 5:48 ja rapiat. Olin päässyt tavoitteeseeni, parantanut edellisvuoden aikaani (lisätystä matkasta huolimatta) yli 20 minuuttia. Pasila, Porilaisten marssi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGdb_k3Bmof0PGBalpVvhvToXEbeEJDSWpTLgoJ00Mht3P-ycnO9UCZUBQGAMRkx4ukhBC5tvvMWcwjPWUp5_WccpBTuD4Z3_L0Rtv9AJAcxkZRerYxn2pgGx8n7337cME5V5QyNeew5ZM/s1600/IMG_0258.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGdb_k3Bmof0PGBalpVvhvToXEbeEJDSWpTLgoJ00Mht3P-ycnO9UCZUBQGAMRkx4ukhBC5tvvMWcwjPWUp5_WccpBTuD4Z3_L0Rtv9AJAcxkZRerYxn2pgGx8n7337cME5V5QyNeew5ZM/s400/IMG_0258.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jälkeen. Kuva: Anne</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oman mittapuuni mukaan hyvän ajan lisäksi olen erittäin tyytyväinen monestakin asiasta. Polveni kesti pidemmän rasituksen, enkä joutunut jättämään juoksua kesken kuten kovasti ounastelin. Pelkoni kunnon katoamisesta KK: n jäljiltä oli ylimitoitettua, juoksu tuntui todella hyvältä tikkuista loppua lukuun ottamatta. Taktiikkani onnistui mukavasti, mistä kertoo nousu sijoituksissa keskivaiheen jälkeen yllättäen vauhtia himmaamalla. Vaikka juoksenkin aina omaa juoksua, minulla on tavoitteena sijoittua top 10%: iin, mikä huomioiden paransin edellisvuodesta melkoisesti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reitti Suomen kaikkein kauneimmissa kansallismaisemissa on lappilaisella tavallaan vertaansa vailla, mikä tahansa ulkomainen vastaava mukaan lukien. Irtoavia varpaankynsiä myöden voimaannuttava reissu keskellä häkellyttävän kauniita maisemia tulisi kuulua osana suomalaiseen koulujärjestelmään ja perussivistykseen. Meillä on Suomessa pala alkuperäistä, puhdasta maailmaa, ja se ei tule tässä kaupungistuvassa yhteiskunnassa koskaan muuttumaan. On etuoikeutettua, että näissä maisemissa saa toteuttaa itseään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitos NUTS: in porukoille hyvistä järjestelyistä. Kiitos kanssajuoksijoille ja katsojille ainutlaatuisesta yhteisöllisyydestä. Erityiskiitos Annelle: elämä on 5/5.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw6yvjHc05BdY3XBfrqGXpO1DdkhG16KqZu7EPW1ism-3M-0ig87IwrnVMm07P-c1HBmb6gr_GDJpNTfqT5K5ZT49cBI42lgdMTIRIhoEQPLfuEMy4uxmgqbFMrFnDmSUsvn9Wfn-jxEXY/s1600/IMG_0255.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgw6yvjHc05BdY3XBfrqGXpO1DdkhG16KqZu7EPW1ism-3M-0ig87IwrnVMm07P-c1HBmb6gr_GDJpNTfqT5K5ZT49cBI42lgdMTIRIhoEQPLfuEMy4uxmgqbFMrFnDmSUsvn9Wfn-jxEXY/s400/IMG_0255.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maalissa. Kuva: Anne</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varusteet:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kengät: Hoka One One Speedgoat (toimivat loistavasti, toinen vaan repesi jossain välissä)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Liivi: Ultimate Direction AK 3.0 Mountain Vest</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Housut: Inov-8 Trail Ultra</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paita: Sport HG</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aurinkolasit: Aidot Roy- Ben- katseenvangitsijat.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt lomavaihde silmään, kroppa kuntoon ja juoksuhommat taka- alalle hetkeksi aikaa. Hyvää kesää!</span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-82271424105004329792017-05-29T03:08:00.003-07:002017-06-21T23:02:11.779-07:00NUTS Karhunkierros 80 km 27.5.2017<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkwJTEu5VC8PrHHXy7oxpj7sFB8Odi0d4XyjNjAWUOc6xlG5ZGyiA4j22q0nfqxrDEUIr_qAUXo9eRuZbBmBsZl7yK-XRVoN0nFRFsC4exxG7glgEKD4gVbdoq9DE_9JmVBw3wLDH7IpeT/s1600/nuts+kk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="232" data-original-width="357" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkwJTEu5VC8PrHHXy7oxpj7sFB8Odi0d4XyjNjAWUOc6xlG5ZGyiA4j22q0nfqxrDEUIr_qAUXo9eRuZbBmBsZl7yK-XRVoN0nFRFsC4exxG7glgEKD4gVbdoq9DE_9JmVBw3wLDH7IpeT/s320/nuts+kk.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vihdoinkin toukokuun viimeiset päivät ja odotettu viikonloppu Kuusamossa! Karhunkierros mielessä on treenattu pitkä pimeä talvi ja koskaan alkamaton kevät, nyt olisi palkkapäivä tiedossa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pari edeltävää viikkoa some pullisteli spekulaatiota ja erilaisia kauhukuvia Kuusamon myöhässä olevasta keväästä ja sitä myöden reitillä odottavasta vyötäisiin asti yltävässä lumessa kahlaamisesta. Ennusteet povasivat myös tulvahuipun osumista juuri kyseiselle viikonlopulle, mikä saattaisi jopa viedä kisan väistöreitille toteutuessaan. Turhaa panikointia välttääkseni koitin pitää itseni mahdollisimman etäällä sääspekulaatioista ja keskittyä fyysiseen valmistautumiseen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Treenit olivat kulkeneet mallikkaasti, tosin kisaviikkoa edeltävällä viikolla en pystynyt juurikaan juoksemaan jalkapallossa saatujen lihasvaivojen vuoksi. Otin tämän kuitenkin keventelyn kannalta, ja hoidin paikat kuntoon rauhassa. Kisaviikolla juoksin kevyet 8 km aamulenkit (ma ja ti) sekä keskiviikkona ja torstaina tutuksi tulleet, herkistävät 8x200- ja 5x200- vedot radalla. Keskiviikkona tein terävän punttitreenin. Lisäksi kävin tiistaina fysioterapeutilla avauttamassa jalkojen jumeja. Kaikki oli kunnossa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Perjantaina paikan päälle tultuamme vallitsevat olosuhteet selkisivät: reitti tulisi olemaan sula noin 60: een kilometriin asti, siitä eteenpäin olisi tiedossa lunta ja kosteita paikkoja. Lämpötila olisi aamulla -1 ja loppupäivästä noin +5 astetta. Neljän aikaan saattaisi sataa vähän. Aamun garderobia miettiessä arvoin loputtomasti shortsien ja pitkien trikoiden välillä, päätyen lopulta 2XU: n kompuroihin, joiden päälle laitoin vielä OMM: n vedenpitävät shortsit. Ylävartalon verhoksi valitsin hihattoman kompressiopaidan ja T- paidan. Käsiin irtohihat ja kumihanska- sormikas- yhdistelmä. Sukkavalinta Sealskinz ja kenkä itseoikeutetusti Hokan Speedgoat. Selkään UD: n AK 3.0- liivi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sain hämmästyksekseni nukuttua kunnon yöunet, ja aamupala meni totutusti väkisinsyömiseksi. Sitten kamat kantoon ja kisabussiin. Startin odottelu meni tuttujen kanssa hermostuneesti höpistessä, puskassa ravatessa ja vähän hölkätessäkin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, päivästä tulisi upea. Jätin ohuen tuulitakin kokonaaan pois matkasta. Pumppu hakkasi villisti paukkua odotellessa, mieliala heilui innostuksen ja kauhun ristiaallokossa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paukusta liikkeelle! Ensimmäiset kilometrit menin hyvää vauhtia otolliset asemat varmistaakseni, ja noin kuuden kilometrin jälkeen juoksin terävimmän kärjen takana juoksevassa pienessä porukassa (edit: myöhemmin selvisi, että seurassani oli sangen aktiiviset bloggarit Ville Tuure ja Teemu Oksanen. Kiitos seurasta, herrat!). Ensimmäinen kymppi meni noin 52 minuuttiin ja juoksu tuntui hyvältä. Korkeuskäyrä alkutaipaleella osoittaa lievästi alaspäin muutamia töppyröitä lukuunottamatta, ja matka taittui hyvällä tahdilla. Kahdenkympin kohdalla oltiin jokunen minuutti alle kahden tunnin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olin tapahtumaan valmistautuessani asettanut päivälle kaksi tavoitetta: päästä Oulangan huoltoon (reilut 28 km) hyvissä ajoin ennen 53 km starttia ja maaliin alle kymmeneen tuntiin. Ensimmäinen tavoite täyttyi mukavasti, päästiin takaisin reitille noin 10 minuuttia ennen isojen massojen liikkeelle lähtöä. Otin drop bagistä geelitäydennyksen ja join pienen tölkin Cokista. Spurttasin huollosta liikenteeseen, ja siitä palautuminen normaaliin juoksuun kesti epänormaalin kauan. Olin unohtanut sykemittarin lentomoodiin, joten sykkeitä en päässyt reissussa seuraamaan. Huollon jälkeinen nousuosuus puhallutti myös ihmeen paljon, mutta tasamaan työntöön päästessä juoksu kulki taas mukavasti. Neljänkympin väliaika oli tasan neljä tuntia. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tässä vaiheessa takaa alkoi tulemaan miestä kovaa vauhtia ohi, kun 53: n kärki tavoitti karkulaiset. Kropassa tuntui outoa voimattomuutta, ja ajattelin ensin sen johtuvan henkisestä notkahduksesta näiden ohitusten myötä. Sitten aloin jäämään samaa vauhtia kanssani juoksevasta ryhmästä. Jaloissa alkoi tuntumaan erilaisia kireyksiä, ja vatsa näytti omaan silmään rantapallolta. Tajusin olevani kusessa. Energia ja neste ei ilmeisesti imeytynyt, vaan matkusti pummilla alati paisuvassa pötsissäni. Juokseminen hengästytti normaalia reilusti enemmän, ja voimanpuutteessa kärvistelevät jalkalihakset alkoivat kipuilemaan. Varsinkin oikean jalan etureiden yläosa (lihaksen kiinnityskohta) vihoitteli tosissaan. Uskoin joutuvani keskeyttämään Juumassa, koska matkaa olisi vielä yli 30 kilometriä. Jatkoin kuitenkin juoksua, kun ei oikein muutakaan voinut. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwYuPPgUu27sjAFB5EELm1Cix3Lk39QJLokAjUyeWuNvbL7bLvKKPZXQA4Xpkt_M5kTba8Vl4DunDfyWHPQqZwKVJsGLJ95_hbzSI9PrgEfYVOw7sKczTzC2OoXfgAsHpd9BhknLmg3jTJ/s1600/IMG_1843.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1438" data-original-width="1438" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwYuPPgUu27sjAFB5EELm1Cix3Lk39QJLokAjUyeWuNvbL7bLvKKPZXQA4Xpkt_M5kTba8Vl4DunDfyWHPQqZwKVJsGLJ95_hbzSI9PrgEfYVOw7sKczTzC2OoXfgAsHpd9BhknLmg3jTJ/s400/IMG_1843.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Terho Lahtinen</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hieman ennen 50: n kilometrin täyttymistä pysähdyin ilmeisesti Jussinkämpän ulkohuussiin tekemään ultrajuoksijan intervention ja pelastamaan mitä pelastettavissa oli. Tyhjensin itseni turhasta vellovasta painolastista ja otin kaksi geeliä tyhjään vatsaan. Lisäksi riisuin T- paidan sekä shortsit trikoiden päältä. Ajattelin kokeilla itseni viilentämistä että olisi pakko liikkua. Olo kohentui huomattavasti varikkokäynnin ansiosta ja jatkoin matkaani. Päätin myös mennä reissun loppuun asti, sitten vaikka kynsillä ja hampailla raahautuen jos ei muuten mies liiku. Viidenkympin kohdalla aikaa oli kulunut 5:20, eli vauhti oli tippunut reilusti. Tunsin riemukseni, että energia alkoi taas hiljalleen imeytymään ja elimistö toimimaan. Jalat olivat kuitenkin joutuneet tekemään velaksi työtä, ja niiden palautumista täysin kuntoon oli enää turha toivoa. Juuman huoltoon saapui varjo miehestä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sain huollossa jääpussin reiteeni, ja söin väkisin jonkun verran sipsejä. Kiristin löystyneet kengännauhat ja täytin juomapullot. Koitin etsiä liivistä särkylääkkeitä, mutta en löytänyt. Lähdin jatkamaan matkaa. Kuudenkympin kohdalla aikaa oli kulunut 6:40.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alkaneella nousuosuudella huomasin, että oikeassa jalassa alkaa myös polvi vihoittelemaan varmaan kipeän lihaksen aiheuttamana. Tätä kipua ei helpottanut lumisten pätkien alkaminen. Lumi oli melkoista sohjoa, ja ura oli niin kapea että sitä piti juosta catwalk- tyyliin jalkaa toisen eteen sommitellen. Juoksu oli täyttä tuskaa, mutta kävely jäykisti polvea niin että sen jälkeinen juoksu se vasta kivuliasta olikin. Matka taittui hammasta purren ja mielestäni pohjattoman hitaasti. Keli ja maisemat olivat kuitenkin sen verran upeat, ettei ajatus synkistynyt ihan hiilenmustaksi. Pysähdyin vaaran päällä ennen Konttaista kaivelemaan uudestaan liivistä särkylääkkeitä, mutta jouduin tyytymään Snickersiin ja SIS- patukkaan. Konttaisen huollossa olin noin ajassa 9:28. Tankkasin vettä, banaania ja rusinaa, anelin tuloksettomasti särkylääkettä ja jatkoin kohti reissun huipentavaa Valtavaaran vuoristorataa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi16sMsl5154trotv3rFATjHivYsVEhVkcooxqIdAw3e6ONr5Dou4tBqvpmWbQmlKqbiicq4zkC4gVwUy_6GGVIjMfwIHpjSvue_Dha6FVALmFXJ_gxCIipjCsNOXHekFtcDfmgXJbiubG_/s1600/graafi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="372" data-original-width="1039" height="142" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi16sMsl5154trotv3rFATjHivYsVEhVkcooxqIdAw3e6ONr5Dou4tBqvpmWbQmlKqbiicq4zkC4gVwUy_6GGVIjMfwIHpjSvue_Dha6FVALmFXJ_gxCIipjCsNOXHekFtcDfmgXJbiubG_/s400/graafi.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suunto Spartan Ultran korkeuskäyrä</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olin suorastaan iloinen alkaneista nousuista, vaikka tunkkaaminen imikin kropan viimeisiä voimia. Ylöspäin kiipeäminen oli ainoa liike, joka ei tässä vaiheessa sattunut polveen (ja sääreen johon kipu säteili nyt myös). Louhikkoiset, sohjoiset alamäet nousujen välissä oli pakko himmailla kuin lasipöydällä tanssiessa. Tasaiset pätkät juoksin. Loppunousujen pohja oli sellaisessa kunnossa, että esimerkiksi Vaarojen ultran toisen kierroksen nousut tuntuvat lastenleikiltä vertailussa. Välillä oli pakko ottaa kädet mukaan rymyämiseen, että pääsi eteenpäin. Lopulta tajusin raapivani itseäni jo ylös Rukan hyppyrimäen takarinnettä, ja kohta jo luistelin lumista alamäkeä kohti kisakeskusta. Karhunkierrokselle johtavat portaat tuottivat vielä viimeiset irvistykset, ja sitten olinkin jo punaisella matolla. Rakkaan suudelma ei voi juurikaan paremmalta maistua kuin tuolla hetkellä. Loppuaika oli 10:47:30.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_9Z363J28BWaHc_Mp-xndzx4qWT7LOxW7-zVumi_LPcw5j0ymDluTJbg7dtP-CZ0qR8uWpoOxsP0v2G6XxshHFTWWopQRXpYzhLTVxBYoq8jS2uUMMdGP-w-gEgDuleqnSsszMscr1Mq/s1600/kk2017.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="668" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_9Z363J28BWaHc_Mp-xndzx4qWT7LOxW7-zVumi_LPcw5j0ymDluTJbg7dtP-CZ0qR8uWpoOxsP0v2G6XxshHFTWWopQRXpYzhLTVxBYoq8jS2uUMMdGP-w-gEgDuleqnSsszMscr1Mq/s400/kk2017.jpg" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viimeinen lasku</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaikka reissu oli pitkälti selviytymistä ja sinapinmakuista punnertamista sekä tuloskunnon puolesta pettymys, ilmoille jää silti korkea nuotti. Olen tyytyväinen asenteestani vaikeuksia kohdattuani ja sisustani tulla reissu loppuun. Jani 1.0 olisi jättänyt leikin kesken jos ylipäätään olisi siihen ryhtynyt. Keli oli aivan upea, ja hitaamman etenemisen ansiosta pääsin nauttimaan paremmin upeista satavuotiaan Suomemme kansallismaisemista. Vaikka nyt olo on väsynyt, näistä reissuista saa uskomattoman määrän henkistä pääomaa josta ammentaa arjessaan.</span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Reitti oli paljon odotettua vähälumisempi (itse asiassa veikkaan, että järjestäjätaho tahallaan levitti lumisia kuvia saadakseen varsinkin 160k- kisaan tulevat valmistautumaan ja varustautumaan varmasti kunnolla koitokseen), mutta sellaisenaankin raskas. Suo- osuudet olivat sulamisvesistä johtuen todella märkiä ja upottavia, ja lumessa juoksu imi voimia väsyneistä jaloista tehokkaasti. Karhunikierrokseen kuuluu pitkät huoltovälit, mikä pitää jokaisen huomioida kisaan lähtiessään. Huolto pelasi oikein hyvin. Matkaksi Suunto Spartan Ultra näytti 84,13 km ja vertikaaliksi 2 156 metriä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kiitokset kaikille juoksijoille, järjestäjille, vapaaehtoisille ja katsojille mahtavasta tapahtumasta! </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Spesiaalikiitos Annelle, että jaksat katsoa tätä touhua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP1IPccg18g024bdg0-z_C1T0gnHZh_3A3KfmOcUajg4hq_owB3rwz62iBKGS3PCK-Ze30_uF8lrCJQ49Uy8mRNnIjQ8Z-qIaNEUIGuTxB4hJfY8DP146YII-AjIcYCdHEmevxo_mM6bUI/s1600/IMG_1815.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1026" data-original-width="896" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP1IPccg18g024bdg0-z_C1T0gnHZh_3A3KfmOcUajg4hq_owB3rwz62iBKGS3PCK-Ze30_uF8lrCJQ49Uy8mRNnIjQ8Z-qIaNEUIGuTxB4hJfY8DP146YII-AjIcYCdHEmevxo_mM6bUI/s400/IMG_1815.jpg" width="346" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Maalissa</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varustepuoli pelasi hyvin. Speedgoatit ovat aivan omiaan tällaisissa juoksuissa, keveys ja vaimennus tekivät juoksusta silkinpehmeää. UD: n kapasiteetti riitti hyvin (itse asiassa liiankin hyvin, kun juostessa pariinkin kertaan etsimäni särkylääkkeet löytyivät sunnuntaina ensimmäisellä yrityksellä) ja se kulki huomaamattomasti selässä isostakin lastista huolimatta. Jalassa olisi voinut olla ne shortsit, mutta se on jo semantiikkaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Energiapuolella koin ensimmäistä kertaa imeytymisongelmia High5- geelien kanssa, mutta se tuskin johtuu pelkästään niistä. Täytyy jatkossa koittaa syödä enemmän matkan aikana.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8532970925023131951.post-3056327044079410612017-05-07T11:06:00.002-07:002017-05-07T11:42:27.957-07:00Bodom Trail 6.5.2017<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgda5LCzXBwmqHsQJx6K551stlsMpOGmqb2PNfaxP8aNhStpQ7ANzhwga54uvnqNS_8DWgjyO0HSOPt4idaAGccgC-bg_ieZFc86tLjIDl21BTcsGFpm8HAiOwnhtfQpuk5bPblqmUMagwh/s1600/bodom.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="105" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgda5LCzXBwmqHsQJx6K551stlsMpOGmqb2PNfaxP8aNhStpQ7ANzhwga54uvnqNS_8DWgjyO0HSOPt4idaAGccgC-bg_ieZFc86tLjIDl21BTcsGFpm8HAiOwnhtfQpuk5bPblqmUMagwh/s320/bodom.png" width="320" /></a></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Bodom Trail merkitsee minulle paitsi "juoksu- urani" pari vuotta sitten eloon ejakuloinutta tapahtumaa, myös alkavan kesän pääskystäkin varmempaa merkkiä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viikkoa aikaisemmin laikka punaisena juostu <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2017/04/sipoonkorpi-trail-30-km-2942017.html" target="_blank">Sipoonkorpi Trail</a> oli sen verran tuoreena muistissa, että aamulla aikatavoitetta miettiessä päädyin päivän henkeen passelisti istuvaan #breaking2- paalutukseen (ajomatkalla Pirttikoskeen varmistui, että Eliud Kipchoge jäi reilut 20 sekuntia maagisen kahden tunnin alittamisesta Niken masinoimassa spektaakkelissa. Mielestäni odotetusti, koska maratonin evoluutio ei historian valossa ole vielä siinä pisteessä että aika alkaisi ykkösellä). Toki tarkistin <a href="http://closecallsandlonghauls.blogspot.fi/2016/05/bodom-trail-552016.html" target="_blank">edellisen vuoden</a> aikani takaraivoon omaa kavalaa myyräntyötä tekemään. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lisäksi olin antanut itselleni mahdollisuuden jättää reissun 12 km kohdalle, jos siltä yhtään tuntuisi. Katse on tiukasti Karhunkierroksella, ja itsensä tuhkaämpärikuntoon juoksemalla ei varsinaisesti sitä ainakaan kirkasteta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alku meni jo totutusti kovaa kyytiä, ensimmäisten kilometrien raastaminen ja siitä selvityminen ratkaisee pitkälti loppusijoituksen Bodomilla ja puolikkaalla ylipäätään. Oma puolittainen palautumisaste nosti rumaa päätään aina välillä, mutta noin 8 kilometrin kohdalla juoksu alkoi tuntumaan vahvalta. Jopa siinä määrin, että päätin jatkaa toiselle- totutusti raskaammalle- puoliskolle. 12 kilometrin kohdalla olin minuutin verran edellisen vuoden aikaani jäljessä, mutta kuitenkin alle kahden tunnin vauhdissa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijQZ7TcHs4aah7CKctzuVqrvtxQl3LnGakyNznnqc_a4z01WyrP91WV2qnLxZii0hvqzK3wWntXhu38YicMzO7UYRIQkXnevLEkC6eUbRG0mXQS6Hy3Cv9Uzq75pu1f4_I17fvm6LJWVzP/s1600/bt2017.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijQZ7TcHs4aah7CKctzuVqrvtxQl3LnGakyNznnqc_a4z01WyrP91WV2qnLxZii0hvqzK3wWntXhu38YicMzO7UYRIQkXnevLEkC6eUbRG0mXQS6Hy3Cv9Uzq75pu1f4_I17fvm6LJWVzP/s400/bt2017.png" width="278" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuva: Karri Jalava</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Takalenkin suo- osuudet olivat edellisvuosia kosteammassa kunnossa, ja ne mankeloivat maukkaasti rytmin juoksusta ja voimia jaloista. Ilokseni palauduin kuitenkin näistä suorymyistä hyvään juoksuvauhtiin aina kantavammalle alustalle päästyäni. Viitisen kilometriä ennen maalia huomasin yllättäen olevani edellisvuoden vauhdissa, ja päätin rypistää tosissani loppumatkan. Polkuosuudet menivät mukavasti, vetelät kohdat ja mäet vastavuoroisesti tikkuisemmin. Pelmahtaessani metsästä loppuluisuun kuntoradalle marginaalia edellisvuoden aikaan oli puolisentoista minuuttia, joten piiskasin ruunan etäisesti loppukiriä muistuttavaan laukkaan. Aika maalissa oli 1.52.14, ja parannusta edelliseen reittiennätykseen reilut puoli minuuttia. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen loppuaikaan sangen tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon edellisen viikonlopun Sipoonkorven kolmekymppisen vaikutukset kropassa. Bodomin aikani paranee vuosi vuodelta, ja tällä tahdilla olenkin väistämättä podiumilla 64- vuotiaana. Sitä odotellessa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTiEoh4RDcS8Z3jK4l20hS4CKBHCFiHUmqfRnTpJ7m6uLS2edsI7PT0BNEeVp2oXIKUsnnYzl1vkQTJy_ODwdVyZbvXQT7VKri_h0PRP9sXccpR13mJ68ZYabpjmtmfZ4wdyCOS3-askKX/s1600/IMG_1666.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTiEoh4RDcS8Z3jK4l20hS4CKBHCFiHUmqfRnTpJ7m6uLS2edsI7PT0BNEeVp2oXIKUsnnYzl1vkQTJy_ODwdVyZbvXQT7VKri_h0PRP9sXccpR13mJ68ZYabpjmtmfZ4wdyCOS3-askKX/s400/IMG_1666.JPG" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Bodom on kisana mitä parhain: järjestelyt toimivat mainiosti, tunnelma on huippuhyvä ja reitti sopivan haastava. Tänä vuonna sain nauttia saunalla jopa pari minuuttia lämpimästä vedestä, kunnes se tapansa mukaan loppui. 64- vuotiaana sitä riittänee koko suihkun ajan. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ensi vuonna taas!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt vielä yksi kovempi viikko ja sitten pari viikkoa himmaillen ennen Karhunkierrosta. Lumiennuste ei lupaa kovin mukavaa juoksukeliä, mutta niillä mennään mitä annetaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<br />Janihttp://www.blogger.com/profile/01366656015663427625noreply@blogger.com0