sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Hare today, gone tomorrow eli vuosi 2015 jälkipyykki

Päättynyt vuosi oli kiinalaisen horoskoopin mukaan jäniksen vuosi, mikä sopii juoksuaiheiseen blogiin aasinsillaksi kuin otsatukka sialle. Käytän siis sitä.

Viime vuosi oli ensimmäinen juoksuvuoteni, ja sellaisena sen tulen varmasti aina muistamaan. Neitsyys meni niin monessa asiassa, ettei lukua pysty pitämään kukaan. Ennenkaikkea oli todella hauskaa.

Aloitetaan ihmisistä. Olen vuoden aikana saanut juoksun kautta suuren määrän uusia tuttavuuksia ja kavereita, jopa niinsanottuja ystäviäkin. Olen jossain välissä liittynyt mahtavaan ja alati kasvavaan Pintakaasu- yhteisöön, jonka kautta kaveripiiri on laajentunut huomattavasti. Hienoja tapahtumia, leirejä ja tapaamisia juoksukilpailuiden yhteydessä. Tunnen itseni todella onnekkaaksi, että olen löytänyt samanhenkisiä ihmisiä elämääni. Kuva Pintakaasumaililta Lahdesta.

Viime vuoden harjoittelu sujui mukavasti ja ilman mitään suurempia vammoja ja niiden aiheuttamia treenitaukoja. Tein itselleni Asics- laskurilla alkuvuodesta ohjelman, jota seurasin Vierumäki Trailille asti säännöllisen epäsäännöllisesti. Rehellisyyden nimissä on todettava, että kilometrejä tuli melkein tuplaten ohjelmaan nähden, enkä enää voinut kirjata kaikkia harjoituksia sinne jatkuvan nalkutuksen vuoksi. 
Vierumäen jälkeen sain päähäni alkaa treenamaan Mad Max- hengessä Helsinki City Marathonille, joka olisi passelisti juuri syntymäpäiväni jälkeen. Innostuksen ko kilpailuun osallistumisesta sain muutamasta kovavauhtisesta pitkiksestä (35 km @4:37, 30 km @4:44), joiden vauhti lupaili maagista kolmen tunnin alitusta heti ensimmäisellä asfalttimarallani. Sain KPK24/7: n kautta valmentajan tekemän ohjelman, joka toimi kohdallani hyvin. HCM: n jälkeen tein paluun poluille ja aloin treenaamaan Nuuksio Classicia ja kauden ehdottomana huipennuksena juostavaa Vaarojen Maratonia varten. Treeni oli pitkälti fiilispohjaista ja enemmän määrään kuin tehoihin keskittyvää. Kilometrejä elo- ja syyskuussa tuli 250 km/ kk, lokakuussa 300. Kaikkiaan koko vuonna juoksin 3 250 kilometriä, joista karkeasti kolmannes poluilla.
Olen käynyt vuosia kuntosalilla, ja olen jatkanut sitä juoksuharjoittelun ohessa. Viikkokerrat ovat pudonneet noin kahteen, ja tapa treenata on muuttunut melkoisesti. Teen nykyään yhtenä päivänä pelkästään jalkoja ja toisena päivänä yläkroppaa, joka kerralla keskivartaloa vahvistavaa herjoittelua. Olen huomannut, että voima on voimaa myös pitkiä matkoja juostessa. Niinpä teen jalkoja melko isoilla painoilla, perusliikkeitä lyhyitä sarjoja. Jalkaliikkeinä teen mm kyykkyä, maastavetoa, pistoolikyykkyä TRX: llä, laatikolle nousua lisäpainoilla, erilaisia lantion nostoja ja pohkeita lisäpainoilla. Yläkroppapäivänä teen leuanvetoa, kulmasoutua, erilaisia punnerruksia, erilaisia ojentaja- ja hauisliikeitä. Viimeiseksi mainitut biitsi- lihasryhmät on kyllä jääneet aika vähiin. Kuvaavaa salitreenin muutoksessa on, että tein 2014 penkkipunnerrussarjoja yli 100 kg: n painoilla jalat penkillä, nyt tekee tiukkaa samat määrät 80 kg: lla. Oma painoni on tippunut viitisen kiloa.

Kisa- ja tulospuolella vuosi 2015 oli- varsinkin ensimmäiseksi juoksuvuodeksi- loistava. Mainittakoon selvennykseksi, että osallistun kilpailuihin haastaakseni itseni, en maailman tai edes maanosan kärkeä. Siihen olen liian myöhään aloittanut, liian vanha, liian suomalainen ja liian työssäkäyvä. 
Kisakausi alkoi 10 km kisalla Aktiassa. En ollut koskaan aiemmin juossut kymppiä kovaa, joten loppuaikani 39.11 (muistaakseni) oli siihen nähden hyvä. Elettiin vielä maaliskuuta, joten jalka ei ollut kaikista irtonaisin.
Kävin talven aikana juoksemassa myös kaikki neljä Tuusula Trail Run Cupin osakilpailua paukuttaen tasaisesti sijoja 5-7. 
Huhtikuussa juoksin ensimmäisen puolikkaani poluilla, Sipoonkorpi Trailin. Tarkoitus oli juosta se Bodomille valmistavana vk- lenkkinä alle 160 bpm keskisykkeellä. Aika oli 1.55 ja pidempi kovavauhtinen juoksu poluilla tuntui hyvältä. 
Toukokuussa palasin "juoksu- urani" laukaisseelle Tuusulanjärven puolikkaalle. Kunto oli mielestäni hyvässä nousukulmassa, ja juoksu oli helppoa melkein koko matkan. Aikani oli 1.28.21, ja olin kokonaiskilpailussa 15. Edellisestä vuodesta lähti siis kymmenisen minuuttia ajasta pois. Lupaavaa.
Seuraavaksi juoksin ensimmäisen tosikisani poluilla, Bodom Trailin. Reitin ensimmäinen puolikas oli helppoa ja nopeasti juostavaa, jälkiosa taas todella raskas pitkine suo- osuuksineen ja nousuineen. Aikani oli 1.57, ja olin sillä kilpailun 51. Omassa ikäsarjassani olin viides. Tapahtuma ja reitti olivat aivan loistavat. Kuva maaliintulon jälkeen alla.
Seuraavaksi olikin vuorossa ensimmäinen maratonini ja ensimmäinen polkumaratonini, Vierumäki Trail. Tarkoitus oli juosta se hieman tunnustellen, nöyrällä asenteella. Lähdin melko rauhallisesti liikkeelle ja lisäsin vauhtia vasta 30 km: n jälkeen. Tunne maalissa oli sanoin kuvaamattoman hieno, tiesin jo silloin että näitä tapahtumia tulee lisää ja paljon. Aikani maalissa oli 4:08.



Vierumäkeä varten valmistautuessani olin juossut pitkiä kovavauhtisia lenkkejä maantiellä, ja niiden vauhdit laittoivat miettimään tuloskuntoa sileällä maralla. Pienen mietinnän ja valmennusavun löytymisen jälkeen ilmoittauduin HCM: lle, jonne asetin tavoitteeksi sub3- kerhoon liittymisen ensimmäisellä hakemiskierroksella. Olin vielä 30 km kohdalla tavoiteajassa kiinni, mutta sitten lämmin ilma alkoi vaatimaan veroaan. Juoksu ei ollut muutenkaan ihan priiman tuntuista, ja syke oli koko ajan noin 10 bpm normaalia korkeammalla. Menin siis käytännössä koko juoksun anaerobisen kynnykseni (172 bpm) yläpuolella, mikä hyydyttää miehen ennemmin tai myöhemmin. Aikani maalissa oli 3:06:xx, ja olin siihen kyllä viimeistään kahden tuopin jälkeen tyytyväinen. Ihan kelvollinen maraton- debyytti. Olin 40- vuotiaiden sarjassa seitsemäs.




HCM: n asfalttisyrjähypyn jälkeen oli aika palata taas poluille, seuraavaksi osallistuin Nuuksio Classiciin syyskuussa. Vierumäestä poiketen nyt oli tarkoitus juosta lujempaa heti alusta lähtien. Juoksu oli todella hyvää ja vahvaa koko matkan, reitti oli mahtava ja kelikin odotettua parempi. Aika maalissa oli 4:11 ja olin 40. kokonaiskilpailussa, omassa sarjassani kuudes.



Kipailukauteni huipennukseksi lähdin nauttimaan suomalaisista huippumaisemista Vaaroille. Olin lukenut kilpailusta vuotta aiemmin ja ihmetellyt mikä ihme vetää ihmisiä moiseen hulluuteen kauas susirajan taakse. Kokemuksena Vaarat oli juuri mitä odotinkin, tajunnan räjäyttävä liikunta- ja luontokokemus. Aikani maalissa oli 4:34, ja olin kilpailussa 27. sijalla. Reissun kruunasi loisteliaat iltabileet hotellilla. Mahtava meno ja loistavaa porukkaa. Kuva loppunoususta pari sataa metriä ennen maalia.



Vaarojen piti jäädä kisakauden lopettavaksi tapahtumaksi, mutta innostuin reippaana nuorena miehenä osallistumaan Tuusula Trail Runin puolikkaalle vielä lokakuun lopulla, jo alkaneen peruskuntokauden piristykseksi. Reitti oli vähän liian helppo kilometrin pituista suopätkää lukuun ottamatta, juoksu oli "liian helppoa" polkujuoksukisaksi mielestäni. Aikani 1:39 kertoo siitä, että kovaa on päässyt juoksemaan. Tuolla ajalla olin kisan kuudes. Keskisyke oli anaerobisen kynnyksen tuolla puolen, se selittää vähän heikomman hapen maaliin tullessa.




Olin vahingossa osallistunut neljään seitsämästä Buff Trail Tour- osakilpailusta, ja vaikka sijoitukseni ei missään kilpailussa saanut kärkimiehiä vilkuilemaan olkansa yli, olin silti loppupisteissä 20. Olen siitä salaa perkeleen ylpeä, kaikkiin osakilpailuihin on osallistunut kuitenkin melkoinen määrä ihmisiä.

Kuten alussa totesin, 2015 jää mieleeni erityisesti juoksemisen kautta. Ja kaikkein mieleenpainuvimpia tapahtumia olivat edellä mainitut kilpailut. Ei voi sanoin kuvata tunnetta, kun juoksee hyvää vauhtia kauniissa suomalaisessa luonnossa, jalat ja elimistö toimivat kellon lailla ja mystinen euforia valtaa pään. Tunteet ja ajatukset juostessa ovat voimakkaita ja tosia, aitoja. Väliin tulee väistämättä huonompia hetkiä, joiden yli pääseminen ja juoksemisen jatkaminen tekevät juoksijasta entistä vahvemman, mutta samalla nöyremmän. Luonto voittaa lopulta aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti