keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kenttäpostia - neljä päivää HSM: lle

Lukumusiikkia

All I know
You´ve got to run to win and I´ll be damned if
I´ll get hung up on the line

Näin raakkuu Sammy Hagar linkin kasariklassikolla ja itselleni tärkeällä pukeutumisoppaalla. Ja tottahan tuo on, jalkaa toisen eteen jos mielii kalkkiviivoille.

Aiemmin raportoitujen käynnistysongelmien jälkeen HSM- treeni on kulkenut kohtalaisen suituisissa tuulissa. Kolossaalisista työ- ja vapaa- ajan kiireistä huolimatta olen saanut tehtyä suunnitellut harjoitukset lähes täydellisesti. Muutama harjoitus on joko siirtynyt toiseen päivään tai muuttunut hieman luonteeltaan. Väliin on tainnut jäädä yksi harjoitus. Mitään vammoja tai vaivoja ei ole ollut.

Huhtikuun treenit ovat olleet ohjelman mukaisesti pk- lenkkejä, mv- ja pmv- treenejä ja erilaisia vetoja. Peruskunto- ja palauttavat lenkit olen juossut mahdollisuuksien mukaan aina poluilla. Alla muutama esimerkki kehittävistä harjoituksista.

Huhtikuun 2. päivä ohjelmassa oli 22 km lenkki, jossa keskellä kovavauhtinen kasi (puolimaratonin oletettua kisavauhtia). 



7.4 vuorossa oli pitkät vedot, 3x2000 m. Tarkoitus oli juosta rennon kovaa, ja vauhdin pitäminen tuntui hyvältä.



Viimeinen kunnon pitkis oli vuorossa 9.4, juoksin kisavauhtisen kympin keskellä 26,5 km lenkkiä. Juoksu kulki hyvin vaikka jaloissa olikin havaittavissa oireita määristä ja vauhdeista.  



Tämän jälkeen lenkit ovat lyhentyneet, ja työvaiheen pituus on ollut kolmesta viiteen kilometriä. Kovavauhtinen juoksu tuntuu hyvältä, ainoa havaittavissa oleva ongelma on vauhdin karkaaminen ja sykkeen nousu väärille lukemille.






Viikkokilometrit ovat olleet 80: n luokkaa, toiseksi viimeisellä viikolla reilut 50.

Kuluva viikko on pyhitetty keventelylle ja herkistäville 200 metrin vetoharjoituksille. Tänään torstaina juoksen 10x200 m noin 45 sekunnin palautuksella, perjantaina kuutisen vetoa ja lauantaina neljä. 

Minulla on ollut pienimuotoista köhää ja kurkun karheutta muutaman päivän, mutta tiistaina juostu kova vitonen (yllä) osoitti että kunto ei ole sanottavammin kärsinyt. Viivalle voi astella siis hyvin ja luottavaisin mielin, harjoittelu on ollut juuri niin hyvää kuin kuin se näillä resursseilla ja aikatauluilla voi olla. Sunnuntaina kahden aikaan nähdään mihin se on miehen vienyt.

Jalkapalloaikoina jännitin pelejä ihan viimeisiin pelivuosiin asti. En lopputuloksen vuoksi, vaan itseni. Pelkäsin mitä tulen itselleni seuraavan 90 minuutin aikana tekemään. Jännitys hävisi kuitenkin aina alkuvihellyksen soidessa, ja siirryin suoritusmoodiin. Sama efekti on nyt siirtynyt juoksun puolelle. En ota juurikaan paineita sunnuntain loppuajasta vaikka harjoittelu onkin ollut tuloshakuista ja määrätietoista. Albatrossin kokoiset perhoset vatsassa johtuvat tiedossa olevasta fyysisestä ponnistuksesta. Ne kaikkoavat starttipistoolin paukkuun, loppu on vain juoksemista.

Tsemppiä kaikille viivalla omien perhostensa kanssa kamppaileville!

Ps. Kirjoitin aiemmin, että juoksuhommissani olisi uusia tuulia tiedossa. Olen kiinnittänyt itseni koe- eläimeksi #adidashemmo Janne Bordin opintoihin, tarkoitus on testata maksimivoimaharjoittelun yhdistämistä kestävyysharjoitteluun. Jakso on kolme kuukautta ja tulos ulosmitataan Helsinki City Marathonilla 13.8. Pääsee ruuna itse testipenkkiin kenkien sijaan. Huikea tilaisuus johon tartun innolla. Tästä varmasti lisää tuonnempana.   

2 kommenttia:

  1. Maraton muistuttaa vähän futista. Voit tehdä johtomaalin jo ekan puoliajan alussa mutta todennäköisesti enemmän hyötyä on siitä jos jalkoja riittää vielä lisäajalla.

    Hyvältä näyttää harjoittelut, varmasti on ukko kunnossa. Tsemppiä sunnuntaille!

    VastaaPoista