perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kenttäpostia - muutama hassu viikko Helsinki Spring Marathoniin

Biisi lukijalle: Runnin´Down A Dream

Näin se on nähtävä, Kanarian rusketus ja Transgrancanarian nautinnot ovat taakse jäänyttä elämää ja arkinen aherrus taas tyly tosiasia. Reissun jälkeen oli vähän takapakkia, koville joutunut varvas tulehtui ja jouduin turvautumaan antibiootteihin vuosien tauon jälkeen. Ab- kuurin myötä tuli muita ongelmia, vastustuskyky laski ja sain vuoden ensimmäisen flunssantapaisen ristikseni. Vatsakaan ei tykännyt antibiootista, mikä ilmeni ravinnon imeytymisongelmina. 


Sanomattakin on selvää, että suunniteltuja harjoituksia joutui rukkaamaan vastaamaan fyysisiä valmiuksia. Kirjoitin aiemmin HSM- treenistäni, jonka 1,5 ensimmäistä viikkoa jouduin tekemään vähän sovelletusti. Alla muutamia poimintoja treeneistä. 

Ensimmäinen kova treeni- 8 päivää TGC: n jälkeen- onnistui kuitenkin mukavasti, ohjelmassa oli 20 km pmv- treeni 6 km: n työosuudella (tosin lenkin nopein kellotus oli siirtymä tieltä puun alle biokätköä tekemään, antibiootin kiusaama vatsa asetti pieniä haasteita tässä vaiheessa):





Muutama päivä myöhemmin vuorossa oli 50mv- harjoitus 8 km työsuudella. Tämäkin meni suunnitellusti, vaikka jalkaan olinkin saanut itselleni oudot Newtonit:





Torstait ovat toivoa ja vetoja täynnä, 17.3 vuorossa oli 6 x 500 m noin kolmen minuutin hölkkäpalautuksella. Tarkoitus oli juosta aluksi rentoja vetoja loppua kohti kiristäen:




Seuraavan viikon vetotreeni oli muotoa 5 x 1 000 m 500 metrin palautuksella. Suunnitelma oli kellottaa noin neljän minuutin rentoja kilometrejä, mutta jalat halusivat painella paljon kovempaa. 





Seuraavana tiistaina vuorossa oli kisavauhtinen seiska, jonka jätin verryttelyosuuksiltaan suunniteltua lyhyemmäksi.




Maaliskuun viimeisenä treeninä oli vuorossa 6 x 500 m vedot vähän lyhyemmällä palautuksella. Kyseessä oli samalla kevään ensimmäinen radalla tehty harjoitus, todella miellyttävää vaihtelua.




Ohjelmaan kuuluvia pk- lenkkejä olen juossut pääsääntöisesti poluilla, vaihtelua ja mielihyvää tuottamaan. Muutaman kisavauhtisia osuuksia sisältävän pitkiksen olen joutunut korvaamaan olosuhteiden pakosta (lähinnä räkäisyys) erityyppisillä pitkillä lenkeillä. En usko että tällä on kuitenkaan dramaattista vaikutusta.

HSM: iin on nyt kolmisen viikkoa, ja tämän viikon lopulla ja ensi viikolla on edessä ohjelman avainharjoitukset (25 km ja 28 km 33pmv), ensi viikko on myös määrällisesti kovin. Pieni räkäisyys alkaa olemaan ohi ja jalat ovat todella hyvän tuntuiset, joten olen hyvin optimistinen jatkon suhteen.

Muutaman huomion olen tehnyt harjoitusten perusteella: sub3- vauhtinen juoksu tuntuu tällä hetkellä kohtuullisen helpolta ja miellyttävältä; toisaalta sen ylläpitäminen vaatii legendaarisen Arkun pikkutunneilta tutuksi tullutta kiinteää tuijotusta, tällä kerralla Suunto Ambitiin. Vauhti meinaa karata lähemmäs nelosen kilometrivauhtia väkisin, millä on pitkässä juoksussa (sic) aika iso vaikutus: kisavauhdissa sykkeeni on 160-164 paikkeilla, kun 4:00- vauhtia pitäessä se on 170 tienoilla. Anaerobinen kynnykseni on mitattu olevan 172, joten niillä nurkilla operoidessa voi tulla matkamiehelle väsy puseroon kesken matkan. 
Olen myös lyhentänyt hieman verryttelyosuuksia pmv- ja mv- harjoituksissa, ja osin "siirtänyt" kilometrejä pk- lenkkeihin. Koen pk- alueeni olevan hyvässä kuosissa, joten sitä varten en usko tarvitsevani työosuuden jälkeen tehtyä ylimääräistä kuormitusta huuhteluhölkkää enempää. Uskon että tämän ansiosta jalkani tuntuvat tällä hetkellä niin hyvältä. 
Edellisvuoden HCM- treenijaksosta oppineena olen pitänyt ohjelmassa myös 1-2 punttitreeniä, ja jalkoja olen tehnyt ihan kunnon romuilla. Tällä on selkeä juoksusta palauttava vaikutus. Lisäksi teen jaloille koordinaatiota, tasapainoa ja kehonhallintaa vaativia liikkeitä, joista on tarkoitus kirjoitella tarkemmin omassa blogikirjoituksessaan.

Suurin huomio liittyy kenkiin ja juoksuasentoon. Olen juossut nyt vajaan kuukauden matalan dropin katukengällä, ja huomaan juoksuni olevan nyt kovassakin vauhdissa rennompaa ja rullaavampaa. Askeleeni tuntuu ohjautuvan selkeämmin päkiälle entisen ulkosyrjälle kiertyvän "tasaläpsäyksen" sijaan. Uskon että tämä on osasyy vauhtien karkailuun, juoksu on aiempaa taloudellisempaa ja ergonomisempaa. Huomion arvoista on, että Ultra Boostit on otettu salikengiksi.

Semmoista tällä erää. Elämä hymyilee virheettömällä hammasrivillä juuri nyt, joten mikäs tässä luontoaan toteuttaessa. Mielessä pyörii kovasti tulevaisuuden juoksusuunnitelmat ja - kuviot, mutta niistä lisää tuonnempana kun asiat selkiintyvät.

Hyviä lenkkejä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti