Treenileiri Norjassa

Lauantaita ihmiset!

Käväisin kesäkuun alkupuolella Norjassa Bödössä ottamassa tuntumaa paikalliseen polkutarjontaan ja mäkiprofiileihin. Tässä vähän tarinaa ja varsinkin kuvia reissulta. 

Polkua ja mäkeähän piisaa. Kaupungin ympärillä on huippuja silmän 
kantamattomiin, korkeimmilla paikoilla vielä kesäkuussa kunnon lumihunnut korkeimmilla kohdin. Ylhäällä on jäätiköitä, jotka eivät sula kokonaan kesälläkään. 

Vaikka Bodö sijaitsee Suomen Lapin leveyksillä, maastotyyppi poikkeaa siitä melkoisesti. Meren pinnasta lähtiessä maasto on perussekametsää, mutta varsin pian nousun myötä kasvusto käy kituliaammaksi ja puusto matalammaksi. Vaivaiskoivu- vyöhykettä kestää jonkin aikaa, minkä jälkeen puusto loppuu ja maasto muistuttaa Skotlannin nummea. Polut ovat hiekkapohjaisia ja kuluneet puolisen metriä ympäröivää maastoa alemmaksi. Huikean hienon näköistä. Ylängöillä on korkeuseroja molempaan suuntaan, ja vauhtia on vaikea pitää kurissa tällaisessa hurvitteluun yllyttävässä maastossa. Edelleen ylöspäin kavutessa pohja käy kivisemmäksi ja karummaksi, ja tuuli alkaa nappaamaan takista kuin Arkun portsari aikoinaan. Omistajan elkein. Lämpötila tippuu aika radikaalisti ylöspäin mentäessä, meillä oli lähtiessä alhaalla +15 ja korkeimmalla kohdalla (n. 800 m) nollan tuntumassa. Reppuun kannattaa pakata pipo, sormikkaat ja takki. Ja runsaasti energiaa, keli saattaa vaihtua todella nopeasti ja sään vaihtumista voi joutua odottamaan suojassa pidemmänkin aikaa. Vettä saa tankattua matkan varrella puroista ja lammista.

Vaaran kuvetta rymytessään tajuaa, miksi Norjan poika ja tyttö pärjää niin mukavasti hapenottokykyä vaativissa lajeissa kuten esimerkiksi hiihdossa. Korkeuserot ovat melkoiset ja profiilit kulkijalle tylyt. Reittiä saa suunnitella välillä todella huolella, ettei ajaudu hankalaan paikkaan verttikiimassaan.

Bodöhön pääsee Norwegianilla Oslon kautta, sopivasti välilaskun sumpliessaan perillä on kolmessa tunnissa. Bodössä on useampikin hotelli, joissa voi palautua päivän epistolasta ja suunnitella seuraavan päivän vuorenvalloitusta. Ruoka on kallista, mutta hyvää. Korkea suositus!

Velimies vaivaiskoivikossa. Puuraja oli tässä.

Taaksepäin nojaamalla olisi saanut helpot 250 m vertikaalia.

Scotland Yard

Huipulla! Asteet nollassa ja lunta tupaan vaakatasossa.
Tästä ei ollut asiaa enää korkeammalle, kylmyys kävi sietämättömäksi.  

Huipun tuntumassa oli pieniä kirkasvetisiä lampia, joissa näkyi olevan tuhdisti kalaa.
Seuraavalle reissulle kalavehkeet UD: hen.

Maisemat olivat aivan omaa luokkaansa.