"The thing itself is the absence of compromise.
There are no deals available."
Suurinpiirtein noilla sanoilla yritti maileri Quenton Cassidy selittää valitsemaansa tietä tyttöystävälleen, jolla oli vaikeuksia ymmärtää herran puuhaa kirjassa Once A Runner (John L. Parker, Junior). Ja näinhän sen varmasti kuuluukin olla kun koitetaan hinkata äärimmäisen tiukassa olevia sadasosia kolmosella alkavasta mailin ajasta.
Oma treenini on pitkälti liikunnallisen elämäntavan ja ulkoilman kutsun noudattamista, mutta osin myös omien rajojen hakemista tai pikemminkin niiden häilyvän käsitteen ihmettelemistä. Tämä tuo mukanaan sen, että harjoittelu on osin täysin fiilispohjaista hurvittelua ja hauskan pitämistä, ja osin taas hapokasta edellä mainituilla rajoilla vierailua. Raja ei ole enää raja kun siellä on kerran käyty. Se on siirtynyt. Tällaisista harjoituksista täyden hyödyn saadakseen täytyy olla kaksi asiaa kunnossa: kirjoituksen alun lainauksessa kuvaillun tyylinen asenne ja peruskuntopohja.
Aloittelin uuden juoksukauden hissukseen reilu viikko Vaarojen ultran jälkeen. Pyhä tarkoitus oli kyllä pitää hieman pidempi tauko, mutta kroppa oli kunnossa ja sielu huusi ulkoilemaan joten what the hell. Määrät ja varsinkin tehot pidin kuitenkin alhaisina, lokakuussa tuli kilometrejä noin 150 jos Vaarojen ysikymppinen jätetään pois laskuista.
Viime vuoden onnistuneen peruskuntokauden kokemusten pohjalta talvikauden suunnitelma on aika lailla selvä. Aion nautiskella liikunnan rajattomasta ilosta marras- helmikuun välisen jakson kuitenkin niin, että määrässä on selkeä progressio jakson loppua kohden. Toivoakseni osa tunneista tulee tammi- helmikuussa myös hiihdosta, jota en suostu harrastamaan ennen kuin alueen latuverkosto sallii pidemmät lenkit ilman pienen tekolumirinkulan ympäri kieppumista.
Viime vuonna asetin peruskuntokauden ohjaavaksi sykerajaksi aerobisen kynnyksen (152 bpm), mutta tällä kaudella pyrin tekemään pääosan harjoituksista alle 140 bpm- keskisykkeellä. Tällä haen entistä parempaa kapasiteettia vastaanottaa kovempia harjoituksia pk- kauden jälkeen. Tuntumaa vauhdikkaampaan juoksuun ylläpidän pidempien lenkkien sisällä tehtävillä eri mittaisilla veto- osuuksilla, ettei totuus unohtuisi.
Pk- sykkeillä rallattelun lisäksi peruskuntokauden ohjelmaan tulee kuulumaan kahden kuukauden mittainen maksimivoimajakso joulu- tammikuussa, jolla haen taloudellisuutta ja vauhdin kasvattamisen aineksia juoksuun. Tein saman tyyppisen jakson viime kesänä, ja kokemukset olivat ääripositiivisia. Edellinen voimajakso osui melko haastavan maratonohjelman kanssa päällekkäin, uskoisinkin että voima tarttuu vielä paremmin kun samaan aikaan tapahtuva juoksutreeni on vastavuoroisesti kevyempää.
Helmikuun jälkeinen harjoittelu sen sijaan on tällä hetkellä täysin auki, koska ensi vuoden kisakalenteri on toukokuista Karhunkierrosta (80 km) lukuun ottamatta tyhjää täynnä. Joka tapauksessa painotus tulee olemaan entistä enemmän polkujen puolella, sileällä juoksen maksimissaan yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan jossain sopivassa välissä. Kalenteri täydentynee marras- joulukuussa merkittävästi.
Sitten on se mainittu asennepuoli. Vaikka suuri osa harjoittelusta onkin puhdasta nautintoa ulkona olemisesta, hyvistä maisemista, kavereiden seurasta ja koneen lailla toimivasta kropasta, ohjelmaan kuuluu myös rykäisyjä joista nautinto on ainakin tekemisen hetkellä hyvin kaukana. Nämä kehittymisen kannalta avainharjoitukset täytyy tunnistaa ja niihin tulee suhtautua laserin tarkalla fokuksella että niistä saa hyödyn ulosmitattua. Treenin läpi viemiselle suunnitellusti ei pitäisi antaa mielessään mitään vaihtoehtoa, jättää kompromissi ulos yhtälöstä. Puolivillaisella treenillä tulee puolivillaisia tuloksia. Asenteella tehtyjen kovien treenien valossa kevyet lenkit maistuvat myös entistä paremmalta ja ansaituimmilta. Tinkimätön asenne ei kuitenkaan tarkoita että tietä pitäisi niellä ilottomasti hammasta purren. Päinvastoin, onnistuneiden kovien treenien kautta löytyy usein myös se ultimaattinen treeni- ilokin. Ilon kautta ihmiset!
Oma treenini on pitkälti liikunnallisen elämäntavan ja ulkoilman kutsun noudattamista, mutta osin myös omien rajojen hakemista tai pikemminkin niiden häilyvän käsitteen ihmettelemistä. Tämä tuo mukanaan sen, että harjoittelu on osin täysin fiilispohjaista hurvittelua ja hauskan pitämistä, ja osin taas hapokasta edellä mainituilla rajoilla vierailua. Raja ei ole enää raja kun siellä on kerran käyty. Se on siirtynyt. Tällaisista harjoituksista täyden hyödyn saadakseen täytyy olla kaksi asiaa kunnossa: kirjoituksen alun lainauksessa kuvaillun tyylinen asenne ja peruskuntopohja.
Aloittelin uuden juoksukauden hissukseen reilu viikko Vaarojen ultran jälkeen. Pyhä tarkoitus oli kyllä pitää hieman pidempi tauko, mutta kroppa oli kunnossa ja sielu huusi ulkoilemaan joten what the hell. Määrät ja varsinkin tehot pidin kuitenkin alhaisina, lokakuussa tuli kilometrejä noin 150 jos Vaarojen ysikymppinen jätetään pois laskuista.
 |
| Bodö, Norja |
Viime vuoden onnistuneen peruskuntokauden kokemusten pohjalta talvikauden suunnitelma on aika lailla selvä. Aion nautiskella liikunnan rajattomasta ilosta marras- helmikuun välisen jakson kuitenkin niin, että määrässä on selkeä progressio jakson loppua kohden. Toivoakseni osa tunneista tulee tammi- helmikuussa myös hiihdosta, jota en suostu harrastamaan ennen kuin alueen latuverkosto sallii pidemmät lenkit ilman pienen tekolumirinkulan ympäri kieppumista.
Viime vuonna asetin peruskuntokauden ohjaavaksi sykerajaksi aerobisen kynnyksen (152 bpm), mutta tällä kaudella pyrin tekemään pääosan harjoituksista alle 140 bpm- keskisykkeellä. Tällä haen entistä parempaa kapasiteettia vastaanottaa kovempia harjoituksia pk- kauden jälkeen. Tuntumaa vauhdikkaampaan juoksuun ylläpidän pidempien lenkkien sisällä tehtävillä eri mittaisilla veto- osuuksilla, ettei totuus unohtuisi.
Pk- sykkeillä rallattelun lisäksi peruskuntokauden ohjelmaan tulee kuulumaan kahden kuukauden mittainen maksimivoimajakso joulu- tammikuussa, jolla haen taloudellisuutta ja vauhdin kasvattamisen aineksia juoksuun. Tein saman tyyppisen jakson viime kesänä, ja kokemukset olivat ääripositiivisia. Edellinen voimajakso osui melko haastavan maratonohjelman kanssa päällekkäin, uskoisinkin että voima tarttuu vielä paremmin kun samaan aikaan tapahtuva juoksutreeni on vastavuoroisesti kevyempää.
Helmikuun jälkeinen harjoittelu sen sijaan on tällä hetkellä täysin auki, koska ensi vuoden kisakalenteri on toukokuista Karhunkierrosta (80 km) lukuun ottamatta tyhjää täynnä. Joka tapauksessa painotus tulee olemaan entistä enemmän polkujen puolella, sileällä juoksen maksimissaan yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan jossain sopivassa välissä. Kalenteri täydentynee marras- joulukuussa merkittävästi.
Sitten on se mainittu asennepuoli. Vaikka suuri osa harjoittelusta onkin puhdasta nautintoa ulkona olemisesta, hyvistä maisemista, kavereiden seurasta ja koneen lailla toimivasta kropasta, ohjelmaan kuuluu myös rykäisyjä joista nautinto on ainakin tekemisen hetkellä hyvin kaukana. Nämä kehittymisen kannalta avainharjoitukset täytyy tunnistaa ja niihin tulee suhtautua laserin tarkalla fokuksella että niistä saa hyödyn ulosmitattua. Treenin läpi viemiselle suunnitellusti ei pitäisi antaa mielessään mitään vaihtoehtoa, jättää kompromissi ulos yhtälöstä. Puolivillaisella treenillä tulee puolivillaisia tuloksia. Asenteella tehtyjen kovien treenien valossa kevyet lenkit maistuvat myös entistä paremmalta ja ansaituimmilta. Tinkimätön asenne ei kuitenkaan tarkoita että tietä pitäisi niellä ilottomasti hammasta purren. Päinvastoin, onnistuneiden kovien treenien kautta löytyy usein myös se ultimaattinen treeni- ilokin. Ilon kautta ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti